Kävin lukemassa kirjoitustasi eräältä toiselta foorumilta, jonka tänne linkitit.
Itse en ole ollut työpaikkakiusaamisen uhri, mutta 2 läheistäni on. Molempien tapauksessa (eri alat, eri työpaikat) kiusaaja oli lestadiolainen.
Perheemme joutui yhdessä vaiheessa näiden lahkolaisten vainon kohteeksi, perättömiä puheita, savustusyrityksiä jne. Tiedän niin hyvin, mistä puhut. Nyt on onneksi ne ajat takanapäin. Ihmettelen vain suuresti, miten nämä ihmiset kutsuvat itseään kristityiksi. Järkyttävämpiä haaskalintuja ei ole olemassakaan.
Itse en ole ollut työpaikkakiusaamisen uhri, mutta 2 läheistäni on. Molempien tapauksessa (eri alat, eri työpaikat) kiusaaja oli lestadiolainen.
Perheemme joutui yhdessä vaiheessa näiden lahkolaisten vainon kohteeksi, perättömiä puheita, savustusyrityksiä jne. Tiedän niin hyvin, mistä puhut. Nyt on onneksi ne ajat takanapäin. Ihmettelen vain suuresti, miten nämä ihmiset kutsuvat itseään kristityiksi. Järkyttävämpiä haaskalintuja ei ole olemassakaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tästä olisi mielenkiintoista keskustella lisää. Minullahan ainoastaan esimies oli lestadiolainen, muiden kiusaajien uskonnosta en ole tietoinen muuta kuin että eivät olleet lestoja...
Mutta oliko tapauksissa myös muita yhtäläisyyksiä omani kanssa; esimerkiksi sellainen että naamatusten keskustellessa läheistesi lestadiolainen kiusaaja vaikuttaa mukavalta, ymmärtävältä ja luotettavalta, mutta sitten kuitenkin käytännön teoissaan onkin jotakin aivan muuta?
Minullehan esimies oli tällainen, naamatusten keskustellessa sanoi aina vain ajattelevansa, toivovansa ja haluavansa parastani, mutta sitten käytännön teoissaan kuitenkin toimi siten, että tilanne meni vain entistäkin pahemmaksi. Tilanteeseenhan olisi pitänyt puuttua ajoissa, minähän pyysin vain avointa keskustelua aiheesta ja tasapuolista kohtelua mm. naiskolleegoilta. Esimiehen mukaan tällainen oli kuitenkin liikaa, niinpä asioita ei koskaan selvitetty ja tilanne tietenkin meni vain pahemmaksi ja pahemmaksi.
Räikeintä esimiehen käytöksessä oli kuitenkin kaiken syyn kaataminen pelkästään minun niskaani, esitetyistä todisteistakin huolimatta. Kiusaajat ovat siis kuin "enkeleitä" ja minä "piru" - ei ole mitään merkitystä sillä, mitä muut tekivät - ainoastaan sillä, miten minä heidän kiusaamiseensa reagoin!
Puhutaan kai "kaksinaamaisuudesta"; sanotaan yhtä mutta tehdään aivan toista. Vai olisiko kyse pelkästään narsistisesta persoonallisuudesta? Jonkun verran olen tästäkin lueskellut, mutta voisi olla etten osaisi tunnistaa sellaista käytännössä. Narsisti on kuulemma vaikea tunnistaa. Minutkin on muutekseen testattu, esimieshän passitti psykiatrisiin tutkimuksiin. En kuitenkaan täyttänyt minkään persoonallisuushäiriön kriteerejä.
Tarinaani tuli muutekseen tällä viikolla uusia, varsin yllättäviä käänteitä, liittyen näihin nettikirjoituksiin. Samalla eräs kiusaajista paljasti itsensä, vaikka yrittikin esiintyä toisen henkilön nimellä. Mutta kerron niistä piakkoin lisää, kunhan saan vielä tehtyä hieman taustaselvityksiä...
Uskonnollisen henkilön, jolla on 2 eri persoonallisuutta.
Toinen on harras uskovainen, oikein pyhimys ja toinen on tyyppi, joka häikeilemättömästi, valehdellen ajaa omaa etuaan ja jyrää kaikki häntä vastustavat tahot.
Uskomatonta, kun seuraa vierestä, miten ihminen voi käyttäytyä lyhyellä aikaa, kuin olisi kokonaan 2 eri henkilöä ja käytös riippuu täysin tilanteesta, johon hän joutuu.
Valitettavan yleinen asennoituminen kiusaamiseen tuo kiusatun syyllistäminen.
Itsellenikin kävi niin, häirikkö sai vapaasti mustamaalata, riehua, käyttäytyä törkeästi, mutta kun itse pari kertaa puolustauduin, niin johan tuli palaveri, jossa minua kiellettiin "provosoitumasta" ja käyttäytymään "asiallisesti" työtovereitani kohtaan, uskomatonta, mutta totta.
Jokaiselle ihmisellä on oltava oikeus mahdollisimman hyvään ja syvään elämään.
Jumala-suhteeseen, pyhiin arvoihin.
Ehjään perhe-elämään. Omaan kotiin. Hyvään vanhemmuuteen ja hellään lapsuuteen.
Työhön ja lepoon. Itse ansaitsemaansa ansioon. Omaisuutensa hallintaan.
Kunnialliseen maineeseen ja turvallisuuteen ilman uhkailuja ja lopputilillä pelotteluja.
Nämä kaikki ja paljon muuta ovat jokaisen ihmisen oikeuksia ilman kenenkään kademieltä, kiusaamista, syyttelyitä tai muita irvailuja ja peiliin katsomisen kehoitteluja.
On kummallista kun uskovat ovat joutuneet tulilinjalle tälläkin palstalla.
Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Jos tämä elämänohje tuntuu liian hurskaalta, niin voihan sen sanoa toisinkin. Eli siis: Tunne oma tilasi, anna arvo toisellekin.
Loppujen lopuksi. Tämä elämä on nopeasti ohi kiitävä hetki. Missä on sitten kunkin ihmisen turva ja mikä iankaikkisuusosa lähtöhetken tullessa?
Eikö olisi mukavampi tehdä työtä omaan pottiin ja tahtiin rehellisen keinoin ja saada siitä palkka oikeudenmukaisesti itsekunkin oman ponnistustason mukaan.
Onneton ryhmäurakka on kuin riitaisa jääkiekko-ottelu missä rystyset valkoisena ja niska punaisena tapellaan - ei niinkään maaleista, vaan lihasta ja rahasta. Eräänkin sellaisen ottelun jälkimaingeissa yhden pelaajan isä kuoli.
Näin pahaksiko tilanteiden annetaan ajautua? Pahinta on se, kun ryhmäurakoissa asiat menevät henkilökohtaiselle tasolle nimittelyineen ja kaikkine räkyttelyineen. Se on työtoverin alistamista ja solvaamista. Asiasta saa ja pitää uskaltaa sanoa, ei asiattomuuksista.
Siksi työnantajien ja työmarkkinajärjestöjen tulisi huolehtia että oikeudenmukaisuus työpaikoilla toteutuu jokaisen työntekijän kohdalla.
Elämä on liian arvokas tuhlattavaksi jonnii joutavaan juonitteluun ja kahinointiin.
Me jokainen tarvitsemme toistemme kunniottamista ja tukemista työssä ja elämässä.
Että kaikista yhteiskuntaluokista löytyy tätä häiriökäyttäytymistä, myös uskovista.
Ikävää mielestäni on se, että muutama tekopyhä uskovainen voi pilata koko uskonnon edustajien maineen.
Ei saisi yleistää, mutta ihmiset toimivat niin.
Kuten viimeisessä työhaastattelussa firman pomo tuumi, että "jos hänestä olisi ollut kiinni, en olisi päässyt yhteenkään haastatteluun, koska minut on irtisanottu edelliseltä työnantajalta."
Ei ole siis väliä sillä, onko irtisanominen ollut oikeudenmukainen tai olenko pitänyt puoleni, kun raastuvassakin asiaa käsitellään, riittää, että joku työnantaja on iritsanonut, laittomasti tai ei, niin olet "leimattu" ja työnsaantimahdollisuutesi ovat 0.
Empaattisuus ja myötäelämisen taito ovat kadonneet.
3kk kvarttaalitalous on tähän syynä, sekä työntekijöiden kilpailuttamiseen työpaikoilla.
- 3kk ja YT:t, jos firma ei saa tarpeeksi voittoa.
- 3kk ja vuokratyövoimaa tilalle, kun on kiire ja täytyy joustaa.
- 3kk ja uudet YT:t.
- 3kk ja lisää vuokratyövoimaa.
Missä on järki tässä työnantajan käyttäytymisessä?
On virheellinen käsitys jos joku uskova luulee ja pitää itseänsä parempana.
Siksi kai moni pettyykin uskoviin, kun heitä ja meitä pidetään pyhempinä ja muka parempina.
Voi sentään mikä harha. Näin syntisenä on vaeltaminen.
Kompastumme ja lankeamme, mutta toivo tämän elämän jälkeen on paremmasta. Ei omassa voimassa, vaan Jumalan varassa.
Mutta vääryyksiä ei tarvitse pidä hyväksyä ja toisen hyväksi käyttöä. Niistä on pohjimmaltaan kysymys näissä työpaikkakiusaamis-ja häiritsemisasioissa.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, itsekin olen
kokenut työpaikkakiusaamisen helvetin ja kiusaajien
joukossa on myös kaksi laestadiolaista.
Heitä raadollisempaa sakkia ei voi ollakaan, vaimot
pakotetaan synnyttämään oman terveydenkin uhalla,
miehet ovat varsinaisia sonneja ja kaikki kieroilu
on sallittua. Kyllä synnit saa sitten anteeksi
" jeesuksen nimessä ja veressä " .Täysin paskamaista sakkia. YÄK !