Kertokaa kokemuksianne!mulla ekat treffit edessä..
Parhaat/pahimmat treffit?
meikkis
2314472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tutustuin tuttavani kautta erääseen naiseen, joka oli tämän tuttavani mukaan ihastunut minuun (oli nähnyt minut jossain työympyröissä ohimennen). Juttelimme puhelimessa ennen tapaamista ja nainen vaikutti ihan fiksulta ja lupaavalta.
No, tapaamisen aika tuli. Odottelin innoissani kahvilassa naisen ilmestymistä. Nainen tuli, ja oli karmea pettymys. Puhelinkeskusteluissa olin sanaut hänestä asiallisen, ei-pinnallisen kuvan, mutta totuus oli järkytys.
Nainen haisi hajuvedeltä kymmenen metrin päähän, naama oli meikattu kuin pellehermannilla ja hienot viimesenpäällemuotivaatteet oli kuulemma ostettu vieläpä edellisenä päivänä. Kerroin hänelle puhelimessa pitäväni luonnollisista, aidoista naisista, hän tarjoutui minulle sirkuspellenä. Ei kiitos. Treffit olivat ensimmäiset ja viimeiset.
Kukahan tuossa oli pinnallinen? Nainen oli siis juttujensa perusteella fiksu, mutta sinä päättelin naisen ulkonäön perusteella, että hän on pinnallinen. Sinulla siis pinta meni sisimmän ohitse.
Niin ja tuomitsi toisen pinnallisten seikkojen perusteella, joidenkin vaatteiden tai meikkien takia. Itse en kyllä noin suvaitsemattomaan ja pinnalliseen äijään koskis tikullakaan. Takuulla se nainen on ollut älykkäämpi ja syvällisempi kuin tyyppi itse ja sekös sitten mammanpoikaa pelottaa, kun ei tiedä miten suhtautua naiseen joka on älykäs, mutta myös näyttää, tuoksuu ja kuulostaa naiselta :).
Ainahan sitä voi näytellä ja teeskennellä fiksua jossain puhelimessa. Mutta kuten sanottua, en kelpuuta mitään pinnallista sirkuspelleä.
Minun ei myöskään tarvitse hakea mielipiteilleni oikeutusta sitten että yrittäisin piikittellä ja härnätä toisia.
Taisi nyt sattua sinulle omaan nilkkaan. Kuten jo tuossa sanoin, pintaansa panostavat ihmiset eivät jaksa innostaa. Sen verran voinen vielä sanoa, että jälkikäteen osoittautui että olin oikeassa.
Ei osunut omaan nilkkaan, mutta kantapään kautta olen oppinut. Törmäsin joskus naiseen (olen itsekin nainen), joka käänsi vähintään joka toisen miehen pään ja muutenkin vaikutti totaaliselta hepsankeikalta. Sattuman kautta jouduin kyseisen naisen kanssa enemmän tekemisiin. Ekat jututkin vaikuttivat pinnallisilta, mutta todellinen sisin olikin jotain ihan muuta kuin pinta.
Syvällisyyttäkin on montaa erilaista: toinen arvostaa sitä, että keskustelee sivistyneitä kirjallisuudesta ja maailmanpolitiikasta. Joku toinen voi olla näennäisestä pinnallisuudesta huolimatta maailman rehellisin ja "aidoin" ystävä, jonkakaltaista lojaaliutta ei muualta löydy. Kolmas ehkä on jollain muulla tavoin esim. huumorintajultaan kehittyneempi. Yksi asia on kuitenkin varma, sellainen ihminen joka välittömästi tuomitsee toisen ulkoisten seikkojen perusteella on kyllä pinnallinen.
Miten voi näytellä fiksua ja syvällistä puhelimessa, jos ei sellainen ole?
Mun pahimmiat treffit tapahtui kaksi vuotta sitten. Silloin mä olin aivan ensikertalaisia nettitreffailun maailmassa ja innostuin kokeilemaan yhtä seuranhaku palstaa,mistä kaverikin oli löytänyt oman kultansa(Ensimmäinen,joka otti yhteyttä häneen ja he ovat vieläkin yhdessä)Eli melkoisen hyvä tuuri kaverilla kävi,toisin kuin mulla...
Mä onnistuin valitsemaan tämän yksilön kymmenien muiden vastausten joukosta,koska hän vaikutti mielestäni todella mukavalta ja fiksulta. Me läheteltiin meilejä viikon verran ja vaihdettiin kuvia.Ihastuin heti häneen kuvan perusteella...
Noh sitten koitti se odotettu päivä millon me tavattaisiin. Mä tietenkin laitoin itseni parhaimmilleni,ja menin junalla rautatien torille odottelemaan tätä unelma?miestäni...Olin kyllä tosi hermostunut ja mietin että kelpaanko sille kuitenkaan..Noh sitten joku koski mun olkapäätä. Ja siinähän se mun seuralaiseni oli.Ainakin kolmekymppinen ,kaljupäinen,nahkatakkinen,pillifarkkuinen mies... Hän sanoi tunnistaneensa mut heti,mutta pahoitteli sitten,että lähetti mulle pari vuotta vanhan kuvan...Heh,pari vuotta vanhan muka.Kyllä se mun mielestä oli ainakin kymmenen vuotta vanha kuva,enkä nyt yhtään liioittele.
Enpä mä asialle sitten mitään voinut.Pakko mun oli lähteä sen kanssa sitten kahville niinkuin sovittiin.Noh,tämä mies ei sitten edes maksanut mun kahvia ja pullaa,ja jouduin jopa lainaamaan hänelle kaksi euroa...
Sit kun oltiin juotu kahvit,kehtas tämä mies vielä alkaa vonkaamaan mua sen luokse käymään. Mä tein siinä tilanteessa niin,että sanoin meneväni vessaan mutta oikeasti lähdin koko kahvilasta suoraan kotiin.
Voin sanoa,että niitä treffejä en unohda koskaan.
juttelin chat-palstalla erään miehen kanssa joka tuntui ihan fiksulta ja asialliselta, hän kertoi olevansa pitkä, tumma, hyvännäköinen, hyvätuloinen jne..kun sitten sovimme treffit, mies oli minua lyhyempi, kaljuuntuva, ajoi vanhalla paskalla autolla ja kaiken huipuksi haisi pinttyneelle tupakalle kilometrin päähän ja minä astmaatikkona voin pahoin!! Puoli tuntia hänen seuraansa riitti ja pidin huolen ettei toista tapaamista tullut...
Muutenhan tuo ei olis niin järkyttävää, mutta on vähintääkin kohtuullista antaa nettitreffeillä ajantasalla oleva kuva! :)
Noh, noista treffeistä suunta ei voi olla kuin ylöspäin.. :)
Sama juttu käynyt mulle, tosi vanha kuva - kyllä siinä ulko ovea alkoi katella.
näin jälkeenpäin ajateltuna treffit olivat tosi hyvä juttu. Ihan vaan ralliviikonloppu hegailuineen, ei mitään ihmeellistä, melkein rakastuminen, ei seksiä.
Pahinta vaan on ettei mieli päästä irti. Kehosta puhumattakaan...kipeenä siitä asti ja loppua ei näy. Rahat meni ja hullunleima tuli! Tyhmä,heh!
No mun kaksi huonointa treffikokemusta ovat seuraavanlaiset että...
Sovimme puhelimitse treffit erääseen baariin (ei räkälä), saavuin ajallaan paikalle ja huomasin et naisella oli muutama ystävätär mukana. Koita siinä sitten keskustella vapautuneesti, naislauman keskellä!
Olivatkohon mukana ns. arvostelemassa meitsiä, mutta tunsin itseni tosi vaivautuneeksi ja epämukavaksi k.o. leidien seurassa. Vähän ajan päästä lähdin meneen koko paikasta ja liityin kaverieni seuraan muualla. Jos kerran on sovittu et tavataan niin ei sinne tarvi kaverilaumaansa mukaan ottaa!
Toisella kertaa kävi niin että koulussa piti tehdä ryhmätöitä ja teimme ryhmät. Naispuolinen ystäväni (varattu) esitteli minut ystävättärellensä, en ollut ennen häntä tavannut. Ensivaikutelmaltaan hän oli aivan OK ja ystävättäreni kertoi mulle myöhemmin et hän olis kiinnostunut ja haluais tavata.
No sovimme sitten spostitse ja tekstarein treffit erääseen tapahtumaan. Sitten kun tapasimme ja aloimme juttelemaan, niin en saanut kunnolla suunvuoroa kun arvon neiti alkoi porisemaan kuin papupata. Vedin asiasta omat johtopäätökseni ja kiitin illanistujaisista, se homma kuivui siihen. Kannattais antaa muillekin suunvuoro, en itsekään ole mikään tuppisuu, mutta tämä nainen oli kyl "yliveto".
Kummassakin tapauksessa tiesin naisesta jotain seikkoja ennen tapaamista (muutenkin he ehdottivat itse), joten sokkotreffeistä ei ollut kyse. Ulkonäöltänsä aivan OK naisia, mut sit se käyttäytyminen!
Heh, moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä. Eikä varmasti "huonot" kokemukset jääneet tähän ja en itsekään ole täydellinen, mutta jotain rajaa ja tasoa vaadin :). Sellaista treffailua...
Parhaat olivat 20.12.1997, kun silloinen poikaystäväni toi minulle kolme pitkävartista ruusua, vei syömään ja kaiken kaikkiaan meillä synkkasi ihanasti. Seurustelimme reilut kaksi vuotta.
Kamalia kokemuksia minulla ei olekaan.
Täytin 40 v. juuri samaisena päivänä 20.12.1997 ja juhlistimme niittä Viikkarilla risteilyn merkeissä. Olin tosi onnellinen, kun sekä minun että kumppanini lapset olivat silloin myös mukana... Nyt voin enää vain muistella onnellisia aikoja, sillä kumppanini on löytänyt uuden naisen, kaikista lupauksista ja suunnitelmista huolimatta...
Tutustuin naiseen jossain deittinetissa. Tapasimme ja kauhistuksekseni hanen lahkeet olivat aivan liian lyhyeet ja takkikin muistutti jotain kaukaa lapsuudesta.
Vahanko havetti !
Sovin treffit suht mukavan oloisen miehen kanssa,alunperin olimme sopineet että hän tulee mun luo.Olisi kiva ollut tavata selvinpäin,koska tapasimme pari päivää aiemmin kapakassa..
Juu no hän ilmoitti kuitenkin pari tuntia aiemmin että nähdään kapakassa.No ajattelin että hän on sen verran ujo ettei uskalla ihan selvinpäin.Kun menin paikalle hän oli jo aika viihteen puolella..No,vieläkin ajattelin että jospa tämä tästä kuitenkin..
Sitten hän haki tiskiltä kaljan ja istui pöytään ...mä hain sitten omani...
No juu.ajattelin että ei mies ihan kohteliain ole,mutta mitä siitä jos muuten mukava....Juttelimme lyhyesti kuulumiset, sitten hän laittoi korvalappustereot korville ja alkoi nyökytellä musiikin tahdissa ja kehui miten hyvää musiikkia hänellä on ja miten hyvä tää mp3 -soitin on ja miten paljon maksoi...
Kattelin suu auki sen illan ja pakko oli lähteä äkkiä pois kun hävetti miehen touhuilu..Ei se tähän loppunut tämä romanssi...Yritin sietää muutaman kuukauden hänen omituisuuksia esim.peilille puhumista"are you talking to me" tai järkyttävää viinan käyttöä tai itsensä kehumista jne jne...Mutta sietokyky ylittyi jo parissa kuukaudssa..Enkä uskalla ajatella edes uusia suhteita..sen verran järkyttäväää se oli...
Miten pystyit sietämään tuollaista kokonaista kaksi kuukautta? Oletko jonkinsortin masokisti?
Se tyyppihän oli täys kakara. Arvaan ja TOIVON että olet nuori (alle 20v) silloinhan tuo olisi ihan ymmärrettävää, mutta muuten en kyllä jaksa ymmärtää. Nojoo, makunsa kullakin, en minä sillä, mutta pistää vähän miettimään että jos tuollainen renttuus uppoaa naisiin, niin tällaisilla vanhanaikaisilla naista arvostavilla miehillä ei taida suuria mahdollisuuksia olla..
Niin ajattelin minä kun lähdin treffeille tuon juttuni miehen kanssa.Olen 42v nainen(yh),en mikään kakara siis.Mutta ajattelin niin että en tyrmää miestä heti jos joku piirre ei miellytä.Minun ystävättäret ovat sanoneet että pidän "rimaa"liian korkealla,koska olen elänyt yksin 6 vuotta.Ja tuon miehen jälkeen aion elää seuraat 60vuotta sinkkuna,niin järkyttävää se oli..Sen jutun myötä opin minkälainen ihminen on narsisti ja miten vaikeaa on toipua siitä,se vei minut hulluuden partaalle.Mutta selvisin siitä...Nyt olen onnellinen yksin.Ja toivon että mukavat miehet ja naiset löytävät tässä elämässä toisensa.Minä jäin eläkkeelle jo parisuhteenperustamisasioista.
Onnea sinulle elämään,ihan varmasti sinunlaisista miehistä on huutava pula...
Olin tavannut poitsun pari kertaa paikallisessa pubissa, ja oltiin käyty pienimuotoisilla treffeillä jo aikaisemmin, sunnuntaiajelua lähiseuduilla. Poika pyysi kanssaan leffaan, sanoi hakevansa isäntäperheeni talon edustalta. Lähdettii kohti lähikaupungin leffateatteria, ei ollut kyllä mitään hajua kummallakaan mitä siellä meni. Summanmutikassa valittiin aivan surkea leffa, ei se oikeastaan yhtään haitannut. Alkuvaiheessa oli pientä ujoutta ilmassa, juttelua jostain yleisestä. Samaan tyyliin kuin leffoissa ja jenkkisarjoissa jossain hiljaisessa vaiheessa tunsin käden tarttuvan käteeni.
Leffan jälkeen palattiin kotikaupunkiin ja käytiin kävelyllä, oli jäätävää. Tähdet näkyivät taivaalla ja jossain vaiheessa autolle palattuamme ja tähtiä tutkailtuamme vaihdettiin suudelma. Jatkettiin juttelua autossa ja aika vierähti todella nopeasti.. Loppujen lopuksi myöhään aamuyöllä poika saattoi minut takaisin kotiin ja antoi hyvänyönsuukon.
Jälkeen päin ajateltuani treffit olivat kuin suoraan jostain romanttisesta komediasta.. Taitaa olla korkeintaan kerran elämässä näin onnistuneet treffit.. Vaikkemme sitten treffien jälkeen juuri nähtykkään, jäi hyvä mieli. :)
niinkuin piti, nettailtiin aikamme ja hää pyysi että eikö voitais tavata, okei tavataan, olin kyllä rivien välistä lukenut, että varattu, mut ajattelin katsoa, mitäs siellä olikaan vastassa hampaaton ukon köriläs,masua oli että hyvä jotta mahtui istumen ja ratin väliin, epäsiisti ja aviossa, halusi läheistä joka kuuntelisi ja joskus pitäis viekussa, yäk, meinas ykä tulla.... Koko yleis olemus heti tökkäsi.
Että mitä antoi ymmärtää kirjoituksissa, ei pitänyt paikkaansa, olenhan kokemusta rikkaampi nyt, että treffi palstoilla ei kunnon vapaita miehiä OLE
Nämä on samalla parhaat,että myös huonoiten päättyneet treffit. (siksi,koska ne olivat ekat treffit n.10 vuoteen)
Eli mä tapasin hänet deittipalvelun kautta.Persoonallisuudet natsas hyvin yhteen ja niin poispäin.
No,sitten nämä treffit meni niin,että matkustin 146 km tapaamaan häntä.Odottelin siinä sit jotain 40 minsaa,että hän tulis linja-autoasemalle tapaamaan mua. Matkahan kävellen ois vieny jotain 20 minsaa.
Joo,no koska meidän yhdessäoloaikaa ei oltu etukäteen määritelty,niin eka ilta meni siinä silleen että oltiin sen kämpillä ja neiti puhuu vaan puhelissa tunteja jonkun toisen kanssa ja jakaa huomionsa erittäin vähän. Ajattelin;että okei,nyt on jo ilta mutta ehkä jo sitten huomenna alkaa molemmilla juttu luistamaan.Mutta ei. Sitten puolenpäivän aikaan kysyin häneltä kohteliaasti,että haluaako hän että lähden jo siinä vaiheessa takas kotiini. No vastaus oli legendaarinen "emmätiä"
No,koska hän oli linnoittautunut kotiinsa ja mulla alko jo nälkä kurnii vatsassa,niin ajattelin että lähtisin syömään jotain. Joo,yksinpä tietenkin. Sitten noin tunnin päästä tulee tekstiviesti "sun paree lähtee nyt",ajattelin että onpas mukavaa. Reppu sit oli jätetty porraskäytävään ja neiti oli lähteny tiesminne.
Siinä sit huomaan,että joitain tavaroita puuttuu,niinkuin boxerit ja paita hammasharja ja palaan niitä hakemaan siinä puolentunnin kuluttua.
No,kaiken sain paitsi paitani joka vielä komeilee hänen kämpillään.
No,vaikka ilta ja seuraava päivä olivatkin niin epämukavia. Oli hänen tekstiviestinsä jollain tapaa lohduttavia,tyyliin "Ei se susta johtunu,vaan musta. En tiedä mistä te normaalit puhutte,kun itse oon hoppari" Joopa joo!
No,kilttinä miehenä rimpautan vielä ovikelloo,kiitän kaikesta ja huomaavaisesti sanon,että jos vielä kiinnosta niin voitaisiin yrittää jonkun aikaa pitää yhteyttä. Jos ne persoonallisuudet edelleen natsais hyvin ja opittais samalla tuntemaan toisiamme paremmin.
Lopputulos on se,että hän on perunut kaiken sen puheen ettemme olisi yhteensopivia. Mutta jotenkin noiden ensitreffejen jälkeen arveluttaa mennä toisille,kun siinä on vieläpä sitä välimatkaa 146 km. Että silleen !