Särkynyt sydän??

hei
minä olen myös rakastunut toiseen mieheen.olen tuntenut tämän toisen jo viisi vuotta.heti kun näimme toisemme tiesimme molemmat,että tässä on sielunkumppani.mutta rakastin silloin tosissaan miestäni ja tämä mies jäi vain hyväksi ystäväksi.tosin aina kun olimme samalla paikkakunnalla(näimme noin 2-3 kertaa vuodessa)etsimme heti toisiamme katseella joukosta ja hakeuduimme samaan seueueeseen.mutta nyt tänä vuonna välini mieheni kanssa on mennyt rikki ja tämä ystävyys on roihahtanut ilmiliekkiin.kolmas ihminen ei pääse kahden väliin, jos ei näillä kahdella ole jotain vialla suhteessa.tämä mies ei aikaisemmin päässyt mieheni ja minun väliin,koska meillä kuitenkin oli kaikki hyvin.tilanne on nyt vaan vaikea,koska minä rakastan todella nyt tätä toista miestä.ja mieheni ei ole vielä tajunnut,että meillä ei enää ole mitään yhteistä.ja minulla on suunnaton ikävä toisen luo.olen jo tehnyt päätökseni erota miehestäni,vaikka tästä uudesta suhteesta ei tulisikaan mitään.koska mieheni ja minun välit ovat tulehtuneet tosi pahasti.pitkästä suhteesta huolimatta ero on nyt paras ratkaisu.suhteeseemme on viimme vuosina tullut mieheni alkoholismi ja väkivalta.en alistu enää hakattavaksi.minulle riittää psrit mustat silmäkulmat.mutta olisittepa nähnyt mieheni huulet.minä huomasin itsestänikin löytyvän ilkeän puolen.löin häntä takaisin(jos oli minulla silmä mustana,oli hänellä huuli halki)huh,en olisi ikinä uskonut ,että lyön jotain.eikä se ole puolustus,että minua lyötiin.jo tämän takia on parempi kun lopetetaan liitto,kun se saa minustakin vain noin pahan puolen esiin.en ole tosin sen kerran lyönyt enää,olen paennut tilanteesta, jos se kääntyy väkivaltaiseksi.pelästyin niin kovin omaa pahuuttani.mutta nyt mittani on täysi.ehkä tämä uusi suhde on antanut rohkeutta katsoa omaa tilannetta uusin silmin.tiedän nyt ,että pärjään ,vaikka joutuisin olemaan yksin loppuelämäni.en ole ollut uskoton miehelleni kertaakaan,en edes tämän uuden kanssa.on jäänyt vaan muutaman suudelman,halauksien ja yhdessäolon varaan.kumpikaan ei halua edetä,ennenkuin entiset asiat ovat selvät.odotamme vain tahoillamme.hän on vapaa,mutta minä en vielä.enkä tiedä,saanko koskaan olla hänen kanssaan,mutta aiankin tiedän,että nykyinen liittoni on totaalisesti ohi.ero on aina vaikeaa,varsinkin monen vuoden jälkeen.minulla on kuitenkin monta hyvää muistoa liitostani,eikä niitä muistoja ja hyviä aikoja saa minulta kukaan koskaan pois.mieheni vain on muuttunut kahdessa vuodessa totaalisesti eri ihmiseksi.en tiedä miksi,tuskin itsekkään tietää.alkoholi ja väkivaltaisuus ovat nykyään pinnalla.olen yrittänyt auttaa hänta kaikin tavoin vielä viimme talvena,mutta kaikki apu on mennyt hukkaan.ja sit tapasin taas tämän miehen ja ystävänä käytiin läpi kaikkia asioita.ja ystävyys muutttui,joutui tunnustamaan itselleenkin,että tuntee toista kohtaan muutakin kuin ystävyyttä.nyt on vain suunnaton ikävä.

Että raskausaikana hormonis hyrrää vieraalle miehelle?
Rakastat molempia?
Tää on hauska!Tää on halpa!
Vois mennä täydestä tulevan yksinhuoltajan lapselle isää etsimis tarinana,mutta u-u-u-uuu....

Jo on ongelmia kerrakseen: nuoruuden aikaisia traumoja, kaksi miestä, raskaana, oma mies käynyt käsiksi, sielunkumppani joka lupaa kuun taivaalta muttei ole välttämättä muuta kuin kohtalon toveri, ei tiedä mitä tehdä... En kyllä yhtään ihmettele jos onneton olet...

Niinhän ihminen yleensä tekee että rakastuu saman elämänkokemuksen omaavaan henkilöön, eli ns. sielun kumppaniin. Ongelma tapaukset hakeutuvat yleensä yhteen, kun muut eivät heitä voi ymmärtää.

Kun olen näitä viestejä lukenut niin olen tullut seuraavaan johtopäätökseen. Jos nainen kokee että hänellä on ollut sellaisia vaikeita/erilaisia elämän kokemuksia nuoruudesta, tms. etten voisi niitä ymmärtää, niin tällöin en aloita suhdetta kyseisen naisen kanssa kovin herkästi. Tämä siitä syystä koska tällöin en voisi olla koskaan varma siitä koska nainen kohtaa sen varsinaisen sielun kumppanin, joka myös kykenee ymmärtää häntä.

Mihin tahansa ratkaisuun päädytkin näiden kahden miehen väliltä, niin toivottavasti et ala palloilemaan enää sen jälkeen miesten kesken. Olet onneton niin kauan kunnes olet tehnyt lopullisen ratkaisun miesten väliltä ja hyväksyt sen myös itse.

Viestini ei ehkä ollut kannustava, mutta ota ihmeessä nyt itseäsi niskasta kiinni että päätyisit johonkin ratkaisuun. Keksi vaikka joku aikaa vievä uusi harrastus jotta saisit muuta ajateltavaa kuin nämä miehet, niin ehkä ajatuksesi kirkastuisivat sen jälkeen. Olisi kuitenkin miestäsi kohtaan reilua jos lopettaisit sen yhteyden pidon siihen toiseen mieheen niin pitkäksi aikaa kunnes pääset johonkin ratkaisuun. Tai sitten sinulla on vain jotain raskauden aikaisia mielen oikkuja...