Olen seurustellut yhden jätkän kanssa eka kerran n.1,5 ja sitten n.1 vuoden ja nyt olemme taas yhdessä...
Teen kolmivuorotyötä. Olen hommissa eri kaupungissa kuin hän ja siksi emme näe muutakuin 2 kertaa viikossa.
Hän on ollut ennen todella mukava ja kertonut rakastavansa minua,vaikka olemmekin töiden takia erossa pitkiä aikoja jne...
Viikonloppuna kun tulin kotiin käymään. Hän vaan korjasi autoaan... eli emme juuri olleet yhdessä. Launataina olimme yhdessä, mutta hän ei paljon piitannut olenko siinä vieressä vai en...
Sunnuntaina oli auto taas rikki.. mut silti hyvin kulki.Piti mennä paikasta toiseen. ja seurani ei kelvannut laisinkaan.
Osaisiko kukaan kertoa mikä tässä mein jutussa mättää? Mitä mun pitäs tehdä? Jotkut on varmaan sitä mieltä että jätä se sit jos ei mielytä, mut ei se ole vaan niin helppoa... kertokaa jos teillä on vastaavia kokemuksia.. tää olkaa käymään hermoille...
Teen kolmivuorotyötä. Olen hommissa eri kaupungissa kuin hän ja siksi emme näe muutakuin 2 kertaa viikossa.
Hän on ollut ennen todella mukava ja kertonut rakastavansa minua,vaikka olemmekin töiden takia erossa pitkiä aikoja jne...
Viikonloppuna kun tulin kotiin käymään. Hän vaan korjasi autoaan... eli emme juuri olleet yhdessä. Launataina olimme yhdessä, mutta hän ei paljon piitannut olenko siinä vieressä vai en...
Sunnuntaina oli auto taas rikki.. mut silti hyvin kulki.Piti mennä paikasta toiseen. ja seurani ei kelvannut laisinkaan.
Osaisiko kukaan kertoa mikä tässä mein jutussa mättää? Mitä mun pitäs tehdä? Jotkut on varmaan sitä mieltä että jätä se sit jos ei mielytä, mut ei se ole vaan niin helppoa... kertokaa jos teillä on vastaavia kokemuksia.. tää olkaa käymään hermoille...
Vastaukset 1
Vanhimmat
...ei siihen muuta keinoa taida olla. Ja yrittäkää jutella vieläpä sillä tavalla, että ette sortuisi syyttelyyn puolin eikä toisin.
Itse olen kantapään kautta oppinut, että syyttelevällä sävyllä ei pitkälle pötkitä, ja itsekin suutun välittömästi, jos toinen tulee "keskustelemaan" jo valmiit mielipiteet ja aatokset minun mietteistäni omassa mielessään. Tarkoitan siis sitä, että jos toinen tulee sanomaan, että "tuntuu pahalta, kun et anna aikaasi tarpeeksi" ja samaan hengenvetoon sanoo sen johtuvan siitä, että en halua olla enää hänen kanssaan. Ei tee mieli enää sitten keskustella, kun toinen ei anna edes mahdollisuutta kertoa mistä syystä näin tapahtuu vaan jo muodostuneen mielipiteen perusteella "tuomitsee" minut ennen aikaansa.
Ja itsekin tiedän saavani parempaa vastakaikua toiselta, kun kerron rehellisesti, mutta vailla syytöstä tunteistani.
Ellei juttelu tunnu luonnistuvan (sekin on mahdollista ettei toinen kuuntele, ei halua...), niin kirjoita kirje. Mutta kirjeen sävyssäkin muista se ettet lataa vain täyttä laitaa syytöksiä paperille ja viskaa sitä silmille (itse tehnyt joskus senkin, eikä tulos ollut mitenkään mairitteleva...).
Voihan olla, että kyseessä on jokin asia, joka hiertää (ja miehet ainakin mun kokemuksen mukaan on mestareita välttelemään puhumista, siis sen oikean syyn kertomista... poikkeuksiakin tietysti on) mutta josta miehesi ei jostakin syystä ole valmis vielä juttelemaan.
Tai sitten kenties kyse oli vain hetken pahasta tuulesta, raskaasta viikosta töissä tms... ja ensi kerralla tavatessanne kaikki on taas ihan ok.
Voimia, ja ota rohkeasti asia esille ellei muutosta ole tapahtunut. Yrittäkää selvittää asiat, älkää heti olko eroamassa... ero ei välttämättä ratkaise mitään, itsekin tiedän.
Itselläni elämäni vaikein vuosi takana, ja samoin miehelläni. Tiedän, että monet eivät olisi jaksaneet käydä läpi tätä kaikkea mitä me olemme hampaat irvessä ja kyyneleet silmissä käyneet, sillä tavallaan ero olisi ollut se helpoin tie.
Mutta ne ongelmat eivät olisi kadonneet minnekään... Päätimme ratkaista, ja juttelimme, juttelimme, juttelimme. Joskus sortuen siihen syyttelyyn ja vihoitteluun, mutta useimmiten rakentavasti. Ja sekin taito on opeteltava...
Yritä jaksaa! =)