Hulluko

Kun te niin kauan yhdessä olitte, on varmasti vaikeaa päästää toisesta irti. Jos te 5v. yhdessä olitte, on hän varmasti rakastanut sinua. Tuskin kukaan niin kauan voisi toista katsella, jos ei rakastaisi... Ja tiedän tunteesi...itse otan aina kans eron raskaasti..mut on aina jätetty..no ehkä kerran olen itse jättänyt mut se oli niin lyhyt juttu. Ja ne tekstiviestit..se on sit niin inhottavaa kun toinen ei vastaa. Se oikein vääntää vatsanpohjassa ja masentaa.. =( Nyt olen itse jälleen löytänyt uuden miehen ja silti sitä välillä odottaa pahinta..mut ainakin vielä kaikki on mennyt ok..hän vain asuu yli 300km päässä minusta, että saas nyt nähdä miten käy! Mutta koita jaksella ja uskon kyllä että kyllä se elämä vielä sinullekin hymyilee! Suru on vain käytävä läpi.. tsemppiä!!

Rauhotu nyt hyvä ihminen! Ei se ole vaan kuin yksi mulkku äijä. Tollasesta luulisi pääsevän aika nopeasti yli.

moi.minulle kävi just samoin olen 34v mies järvenpäästä ja vuosi sitten ex-mamma petti mua,annoin kerran anteeksi mut taas tänäkesänä sama juttu tapahtui ja sit riitti..mielestäni petturia ei pidä ottaa koskaan takasin koska seurustelun luonne muuttuu täysin tuommosten temppujen jälkeen..nyt asun poikani kanssa ja on paljon parempi kun pääsin erilleen pahasta jota en etes kaipaa kun on niin paha ollut minulle ja pojalleni..ei muutaku elämä pitää pistää uusiksi sinunkin ja unohtaa menneet pikkuhiljaa,tiedän et kyllä hyvätkinpäivät vielä tulee peteksitulemisen jälkeen...sitä mietin et onko olemassa naista joka kuuluu vain yhdelle miehelle kait niitä sit on kun vain sattuu kohalleen,en itse ole koskaan pettännyt enkä etes vois tehä sitä toiselle mut näyttää et jotku pystyy tekeen mitä vaan muista välittämästä...
itse olen ihan ok enkä tiedä miksi näin kävi mut kai se luonteesta ja vaihtelunhalusta johtuu mutta mielestäni tuolla tyylillä ei saa mitään perhesuhdetta aikaan ainakaan jossa voisi olla onnellinen ja omaitsensä..
aina se jättää pienen luottamuspulan toiseen kun uuden löytää mut aion kuiten jatkossakin luottaa naiseeni jos näin -yh isänä vielä jollekkin kelpaan vaikka tiedän tarkkaan sen et en ole syyllinen vallitsevaan tilanteeseen mut helposti kunppania etsiessä nämä asiat leimaavat minutkin ainakin niin se musta tuntuu..
eipä ainakaan huonona kuiten mua ole pidetty kun sain poikani itselleni ja kaikki lastenvalvojasta ja viranomaisista oli heti sitä mieltä et ei äitille voi poikaa jättää ja kaikki kaveritkin molemmilta puolilta oli heti puolellani.....
voit lähettää minulle viestiä sähköpostiini niin kahlataan yhessä läpi kivikkojen ainakin viestitellen jos sinulle kävisi..ps..ei sitä koskaan tiedä miten elämä kuljettaa mut jostain meinaan kivan naiseni löytää jos en täältä ni sit jostain koska kaipaan naista rinnalleni kulkemaan yhteistä matkaa yhdessä jakamaan..
jos sait jotain irti mitä halusin sanoa niin kerro kuulumiset itsestäsi paikkakunnan kera niin katsotaan sit.moi

Pääset yli, tiedän sen. Kulunu klisee "aika auttaa" pitää paikkansa vaikka sitä et nyt uskokkaan. Suosittelen sulle nyt että käyt ulkona kävelyllä ja katselet ympärilles (kelailet juttuja ittekses) jos sulla on miespuoleisii ystäviä nii käy niitten kans kahvilla tai bissellä. Se on kumman terapeuttista. Yli pääseminen vie aikaa 6 kk- 2v, mut yli pääsee aina jossain vaiheessa. Tällä välin ystävät on tärkeempiä ku koskaan. Älä jää yksin kotii, ulkona näyttää valosammalta!

Taas on aikaa kulunut... Kiitos teille.. Välissä on tapahtunut kaikkea mahdollista. Yhdessä vaiheessa melkein napsahti jo päässä. Tarina jatkuu sillä, että hän kävi luonani, uskottelin, että vietettiin "erojuhlia", tiesin, etten miestäni saa takaisin, että hän palaa sen toisen luo. Kahteen otteeseen hän kävi viikon jaksoissa. Jumaliste, että repi. Tiesin olevani hölmö, että annoin sen kaiken tapahtua, tuntui vaan siltä, että on pakko saada jotain entisestä takaisin. Viikkoa myöhemmin, kun hän viimeisen kerran kävi, vei uutensa meidän vanhaan kotiin, meidän lakanoihin... Silloin räjähti. Ikinä en ole ollut niin vihainen kellekkään. Pursuin vihaa ja surua, niin, että tuntui, että pää räjähtää, miten toinen voi tehdä noin. No, nyt on taas parempi aika, kävin tirvasemassa =), ei kauheen fiksua, mutta kummasti helpotti.... Sen jälkeen tuntui kummasti helpottavan. No, sain vielä kaikenlisäksi keskenmenon.. Voi vain arvata, kenen lapsi.. Nyt on kuitenkin elämä jotenkin jatkunut. Kuulin, että tyttönen oli jättänyt hänet. Hypin ensin riemusta, että sittäs sait mulkku, mutta sitten, kun kuulin toisen äänestä miten surkea hän oli, sanoin, että jos se kerta noin paljon merkitsee, tee jotain. Ei sitä kestä kuulla, että ihminen, ketä rakastaa on onneton, vaikka itsellä tekisi kuinka pahaa toisen elämän jatkaminen. Olen alkanut ymmärtää, että ei tälle kaikelle vain voi mitään, olen alkanut jopa epäillä omaa rakkauttani. Tässä kun olen tutkiskellut itseäni ja mennyttä, uskon, ettei sitä rakkautta ollut enää vuosiin, se oli silmän lumetta. Nyt kuitenkin jo uskoo, että pakkohan tässä maailmass on olla jotain parempaa, pakko tässä maailmassa on olla ihminen, jolta minäkin saan vastarakkautta. Ja pakko yrittää uskoa, että kaikki ei ollut turhaa.