Tuntuu, ettei aina jaksa huhkia töissä. Väsytää, masentaa, aamuisin haluaisin vaan jäädä nukkumaan.
Töitä on paljon, mutta oikeastaan aika kiinnostavaa ja haastavaakin. Mutta tuntuu, etten jaksa. Välillä kaikki on helppoa, sitten tuntuu, etten osaa mitään. Väsyttää, masentaa, tekisi mieli mennä jonnekin kauas pois pois....
Varmaan yleistä työuupumusta vaan, ei kai mitään oikeaa masennusta. Mutta tähänkin pitäisi keksiä jotain parannusta!
Auttakaa jaksamaan!!!!
Kertokaa keinoja, millä saatte itsenne pirteämmiksi, jaksavimmiksi ja ahkerimmiksi. Mitä teet, että työ maistuu???
Töitä on paljon, mutta oikeastaan aika kiinnostavaa ja haastavaakin. Mutta tuntuu, etten jaksa. Välillä kaikki on helppoa, sitten tuntuu, etten osaa mitään. Väsyttää, masentaa, tekisi mieli mennä jonnekin kauas pois pois....
Varmaan yleistä työuupumusta vaan, ei kai mitään oikeaa masennusta. Mutta tähänkin pitäisi keksiä jotain parannusta!
Auttakaa jaksamaan!!!!
Kertokaa keinoja, millä saatte itsenne pirteämmiksi, jaksavimmiksi ja ahkerimmiksi. Mitä teet, että työ maistuu???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa kartottaa hiukan tarkemmin sitä MIKÄ sitä uupumusta ja pahaa oloa luo, onko se itse työtehtävä, työn tahti, työympäristö tms...
Jos työnkuva on liian monipuolinen tai vaihteleva ja tuntuu ettei ehdi tehdä kaikkea kunnolla eikä kykene vaikuttamaan mihinkään itse, syntyy helposti ahdistus ja syyllisyydentunne, jotka sitten painavat harteilla vapaa-aikanakin.
Siihen ei auta muu kuin työnkuvan uudelleen arviointi työnantajan tai -johdon kanssa.
Kaikki ihmiset eivät selviydy samalla tavalla samoista hommista, joten työ pitäis pystyä räätälöimään edes osin kullekin sopivaksi.
Tutki myös mahdollisuuksia kurssittautua/kouluttautua toisenlaiseen työtehtävään, vaikka yrityksen sisällä mikäli mahdollista, jos nykyinen homma tuntuu jotenkin ylivoimaiselta juuri nyt.
Jo pelkkä tieto siitä, että on olemassa vaihtoehtoja antaa uutta puhtia.
Voit kokeilla myös aloittaa jonkun uuden harrastuksen, josta saat voimia jaksaa ja jonka avulla pääset irti työpäivän hulinasta. Tasapaino se olla pitää myös työn ja vapaa-ajankin suhteen.
Hyväkuntoinen sietää stressiäkin paremmin.
Pidä kaikki ansaitut lomasi ja kokeile joskus matkustaa vaikka kaukomaille, jossa kaikki on erilaista ilmastoa ja kieltä myöden. Piristää ja avartaa mieltä kummasti.
Työpaikan vaihtaminenkin on tapa aloittaa alusta ja saada uusi kurssi elämälleen.
Miten tänäpäivänä uskaltaa ryhtyä vaihtamaan työpaikkaa noin vain. Niitä työpaikkoja on tosi vähän tarjolla.
Jos joku ei jaksa niin tehkää niinkuin entinen pääluottamusmieheni kehotti. Lähtekää sairaslomalle.
Hyvä neuvo muuten, mutta kun 'mitta' tulee täyteen, se tulee. Sairaslomalla joudut joka tapauksessa olemaan yhteydessä työpaikkaan, soitetaan työasioista, palaamisesta, voinnista, häiritään kotiin ja haetaan irtisanomisperusteita. Jaksa siinä sitten varailemalla aikoja lääkärille viikon välein ja vakuuttelemalla, että tilanne on todellinen eikä sinun päässäsi ole mitään vikaa. Keinot ovat työnantajan puolelta moninaisia leimaamalla työntekijä hankalaksi, sairastelevaksi, ei-toivotuksi jne. Tästä se kierre vasta alkaa ja sairaslomailevan kimppuun on jo 'lupa' käydä julkisesti jos häirintä on ollut piilossa. Huonosti työmarkkinat toimivat, kyllä. Mutta rohkeat kääntävät niitä laivoja vaikka hitaasti, mutta kuitenkin. En kadu kantapäiden kääntämistä työnantajalle. Nimi pois CV:sta ja uutta hakemaan.
Itse otin loparit elokuun lopussa. Henkilöstöhallinto kehotti harkitsemaan ja ottamaan sairaslomaa mukamas aikalisänä. Mitä aikalisä ratkaisee, jos sama paska on edessä, ei mitään! En edes anonut takaisinpääsyä entiseen työhöni talon sisällä koska seuraajakin jo valittiin, eikä uusin hommani onnistunut ja koin sen muutoinkin painajaismaiseksi. Vaihtoehtona näin vain pois lähdön. karenssi siitä 3 kuukaudeksi tulee, se on fakta, vaan minkä voi. Ja ei mitään uutta tiedossakaan, pahimmillaan loppuiän köyhyys tiedossa, mene ja tiedä. Silti, elämässä on tehtävä joskus joku konkreettinen päätös, eikä aina jahkata, vatvoa ja pohdiskella loputtomiin, koska ratkaisun jälkeen ihminen alkaa kuitenkin miettiä että miksi ei tehnytkään niin tai näin.
Sen vaan sanon että on tämä nykymaailman työelämä suurelta osin pahoinvointia tuovaa ja ihmistä liiaksi kuormittavaa henkisesti (liikaa pykäliä, ohjeita, koko ajan muuttuva tietotaito, tietotekniikan monimutkaisuus ja ontuvat uudistukset jne). Työpaikalla porukat ottivat säännöllisesti 3 pvän sairiksia ilman lääkärinlappua ja osa sitten "lapsi sairaana"-jutulla vapaata, kestääkseen duunissa, ja myös vuorotteluvapaata ja opintovapaata. Kertoo jotakin tilanteesta...
Jos pystyt, ota muutama päivä vapaata, älä mieti yhtään työasioita, nolla aivot (vedä vaikka nolla kännit) ja ota vaan ihan rennosti. Minun tapauksessa auttoi ainakin
Yritin ko. konstia. Olen terveysalalla töissä ja eilisaamuna kroppa yksinkertaisesti kieltäytyi menemästä töihin. Jäin aamukahvipöytään istumaan. Hikoilutti. Vatsa oli kuralla, huimasi. Soitin pomolleni että olen vatsataudissa ja sain 2 päivää 'armonaikaa'. Nyt nuo päivät ovat ohitse ja menneet työasioita miettiessä. Tekemättömiä töitä. Vihaisia asiakkaita. Töitä jotka ovat nyt siirtyneet huomiselle ja ylihuomiselle. Kotona olen lähinnä vain maannut ja ahdistunut. Huomenna 'pirteänä' töihin.