kaipaisin apua koska oon ihan hukassa, ollaan seurustelu poikakaverin kans nyt pariviikkoa,eli ei kauaa...kuitenkin rakastuin tähän kyseiseen henkilöön heti ensisilmäyksellä,asutaan eri paikkakunnilla,välimatkaa n.60km.Olin viikonlopun hänen luonaan,viikonloppu meni ihan hyvin,siis en huomannut mitään erityisen ihmeellistä hänessä.Sunnuntaina kuitenkin kotiin päästyäni hän laittaa viestin että "ahdistaa" kysyin että mikä..ja vastaus oli että "tää meijän juttu",oon kuullu hänen entisestään joka oli kusettanu ja tehny kuulemma aika vittumaiset,kuulin siis tämän jätkän kavereilta,noh,eilen hän sanoi rakastavansa exää vieläkin vaikka erosta jo jotain 9kk aikaa,pyysi miettinmisaikaa tälle meidän jutulle...kertokaa ja auttakaa miten saan pidettyä tämän ihanan miehen itelläni..en tiedä edes mitä pitäisi ajatella..itsellä aika rankka suhde takana josta en vieläkän oo oikein selvinnyt,siitä aikaa n.3kuukautta..mut en oo kertonu siitä..apua,mitä pitäis tehdä??ite oon ottanu sen elämänasenteen että täällä eletään vaa kerran ja menneet on menneitä,eli en jää exiin roikkumaan vaikka kuinka rakastaisin..mutta...nyt jotain neuvoja kiitos?!
apua kaipailisin nopeasti...
sussu
3577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..jos mä olisin sun kengissäs niin ottasin aika "rauhallisesti"..sanoisin ett okei..saat aikaa..yrittäisin kuitenkin tapailla ja viettää mahd paljon aikaa yhdessä...ja tekisin selväks sen etten odota mitään...vaikka vaan kaveri linjalla...sillon se saa oman rauhan ajatella asiaa..ja saattaa olla ett tunteet syvenee..jos sä alat sille siitä "marmattamaan" se tulee hyvin tod.näkösesti pakittamaan...tunteilleen ei voi kukaan mitään..jos se tykkää vielä ex-stään ni sille sä et voi mitään..mutt hiljaa hyvä tulee..
muuta sä et voi tehdä...sanot sille kans ett sä siitä tykkäät,mutt jos ei ni ei...älä ahdista sitä nurkkaan....oot vaan tosi mukava sille..kyll se siitä...
En uskonut että joku muukin on samassa tilanteessa... Tosin meidän juttu on ollut jo kuukauden hiljaa, yksi jos toinenkin on ollut sotkemassa, vaikka mina olen yrittänyt antaa aikaa ja rauhaa. En ole tarpeeksi kertonut välittäväni. Enkä ole päässyt kertomaan muutakaan, koska aina on ollut joku höseltämässä. Se harmittaa näin jälkeen päin ja toivon vielä saavani tilaisuuden. Tälläkin hetkellä on yksi juttu "avoinna". En kehtaa aina soitellakkaan, mutta jos soitan niin hän sanoo että etpä ole itsekkään soitellut jne. ja kaikkea tekosyitä löytyy, miksei pidetä yhteyttä ja kaikki juontaa juurensa exästä, mutta kuitenkin välittää,pussaa ja halaa. Ei kai siinä voi kuin antaa aikaa ja yrittää itse pärjätä. Jos meidät ja teidät on toisillemme tarkoitettu, niin kai me yhteen päädytään!
Älä viitti! Et sä siihen rakastunut ole. Korkeintaan vähän ihastunut. Sulla vaan joku hoivaamisvietti vahvana, kun se mies on niin raukkaparka. Anna miespolon olla rauhassa suhde ehdotuksiltasi. Akallahan on kova vauhti päällä.
Ystävällisin terveisin
Renttu