Olen nyt tapaillut muutaman viikon todella mukavaa miestä.
Olemme keskustelleet asioista, entisistämme myös.
Omalla kohdallani minulla on eksääni hyvin korrektit välit, jos nähdään, niin moikataan. Emme kuitenkaan soittele toisillemme tai muuta vastaavaa hänen uuden suhteensa vuoksi. Tämä sopiii minulle, kumpikin aloittakoon uuden elämänsä tahoillaan.
Kuitenkin minua vaivaa tämän uuden potentiaalisen mieheni suhde omaan eksäänsä. He ovat eronneet jo yli vuosi sitten, eivätkä ole kuulemma vuoteen nähneet. Kuitenkin he ovat ainakin tekstiviestyhteydessä vieläkin toisiinsa. Tämä nainen kysyy jopa eksänsä mielipidettä musiikkivalintoihinsa. Sen verran tiedän suhteesta ja exästä, että tällä on ilmeisesti ollut jotakin psyykkisiä ongelmia tms. He ovat kuulemma hyviä kavereita edelleen, mutta että seurustelulle tuli päätepiste, koska tämä nainen ei voinut antaa siihen mitään ja mies tunsi itsensä tyhjäksi annettuaan itsestään kaiken saamatta mitään takaisin.
Imeekö tämä nainen exäänsä edelleen? Hän kuulemma kertoo miehelle asioita, joita ei kenellekään muulle kerro. Onko tämä mielestänne normaalia?
Itseäni vähän häiritsee tällainen riippuminen vanhassa, miehen mielestä asia on täysin normaali ja että he eivät ole palaamassa missään olosuhteissa takaisin yhteen. Tekisi mieli käskeä miehelle, että kehottaa eksäänsä hakeutumaan hoitoon, jos ei pysty irroittautumaan vanhasta. Olen jopa kieltänyt kertomasta itsestäni mitään eksälle, koska mielestäni asia ei kuulu tälle.
Mies jopa haluaisi, että tapaan tämän naisen. En kuitenkaan tiedä mitä ajatella asiasta...
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Olemme keskustelleet asioista, entisistämme myös.
Omalla kohdallani minulla on eksääni hyvin korrektit välit, jos nähdään, niin moikataan. Emme kuitenkaan soittele toisillemme tai muuta vastaavaa hänen uuden suhteensa vuoksi. Tämä sopiii minulle, kumpikin aloittakoon uuden elämänsä tahoillaan.
Kuitenkin minua vaivaa tämän uuden potentiaalisen mieheni suhde omaan eksäänsä. He ovat eronneet jo yli vuosi sitten, eivätkä ole kuulemma vuoteen nähneet. Kuitenkin he ovat ainakin tekstiviestyhteydessä vieläkin toisiinsa. Tämä nainen kysyy jopa eksänsä mielipidettä musiikkivalintoihinsa. Sen verran tiedän suhteesta ja exästä, että tällä on ilmeisesti ollut jotakin psyykkisiä ongelmia tms. He ovat kuulemma hyviä kavereita edelleen, mutta että seurustelulle tuli päätepiste, koska tämä nainen ei voinut antaa siihen mitään ja mies tunsi itsensä tyhjäksi annettuaan itsestään kaiken saamatta mitään takaisin.
Imeekö tämä nainen exäänsä edelleen? Hän kuulemma kertoo miehelle asioita, joita ei kenellekään muulle kerro. Onko tämä mielestänne normaalia?
Itseäni vähän häiritsee tällainen riippuminen vanhassa, miehen mielestä asia on täysin normaali ja että he eivät ole palaamassa missään olosuhteissa takaisin yhteen. Tekisi mieli käskeä miehelle, että kehottaa eksäänsä hakeutumaan hoitoon, jos ei pysty irroittautumaan vanhasta. Olen jopa kieltänyt kertomasta itsestäni mitään eksälle, koska mielestäni asia ei kuulu tälle.
Mies jopa haluaisi, että tapaan tämän naisen. En kuitenkaan tiedä mitä ajatella asiasta...
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mites pyörittelisi tätä, ettei hyppää niiden silmille jotka puolustavat henkeen ja vereen yhteistyötä ja avunantoa exiinsä. Yritetään kuitenkin:
Olen samoilla linjoilla kanssasi, että kummankin on hyvä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Ei tarvitse olla vihoissa exiensä kanssa, mutta mitä siitä tulee, jos homma jatkuu lähes entisellään. Oletan että kaikilla, myös exillämme, on muitakin ystäviä, muitakin toisen sukupuolen edustajia ystäväpiirissä, joilta voi pyytää mielipidettä musiikkivalinnoissa, katuharjan ostossa, vessapaperin paksuudessa.
Monet, EIVÄT kaikki, exät jotka ovat yksin tahtovat aloittaa soittorumban, syyllistämisrumban kun saavat selville että se toinen osapuoli on löytänyt uuden seurustelukumppanin.
Jos/kun on mielenterveysongelmia niin todellisuuden hyväksyminen voi olla vielä vaikeampaa. Tuntuu niin pirun epäreilulta että toisella on kumppani ja itellä ei ole.
Itse kummastelin aikoinaan sitä, että kumppanini jutteli ensimmäisenä yhteisenä jouluna sellaisia että hän kävisi syömässä attoillallista exän luona. Ettei se exä tunne oloaan niin orvoksi. Kumppanini oli syyllistetty oikein toden teolla. Vedin syvään henkeä ja kerroin, että ei yleensä noin ole tapana tehdä.
Aika moni meistä on ensimmäisiä kertoja eroprosessin vauhdikkaassa menossa mukana, emme tiedä mikä on oikein, ja miten toimia. Lähetetäänkö kukkia ex-anopin synttäreille ja lähetetäänkö nimipäiväkortti exälle.
Jotkut toimivat vilpittömästi, jotkut ei.
Itse jättäisin exäni rauhaan ja jätinkin aikoinaan. Kunnioitan ihmisten valintoja ja haluaisin omalla käytökselläni viestittää että minunkin valintoja sopii kunnioittaa.