miksi vielä jurppii avioero, on uusi mies ja kaikki hyvin , vaan vielä pukkaa vihaa, esim. exän ylenpalttinen ystävällisyys omaisiani kohtaan ja mielistely.
Mikä hemmetti minua vaivaa ja ei auta sykiatrit.
Kaikki on järjestyksessä mutta vielä vuodenkin päästä riepoo.Katkeruus on kavala tauti mutta ei kai sitä kauan aikaa jaksa kukaan. Aina pirut mielessä. Olen varmaan pohjimiltani paha ihminen. Onkos ketään toista samanlaista?
Mikä hemmetti minua vaivaa ja ei auta sykiatrit.
Kaikki on järjestyksessä mutta vielä vuodenkin päästä riepoo.Katkeruus on kavala tauti mutta ei kai sitä kauan aikaa jaksa kukaan. Aina pirut mielessä. Olen varmaan pohjimiltani paha ihminen. Onkos ketään toista samanlaista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ette ole puhuneet asioista selviksi, jolloin ne selvittämättömät asiat kanavoituu tuohon mitä kerroit.
Syksyn jatkoja!
Muutimme ex-mieheni kanssa erilleen reilut 2 vuotta sitten. Tähän aikaan mahtuu kaikenlaista: suunnattoman paljon vihaa ja pettymystä, mutta myös vähäisiä kaipauksenaiheita. Viime aikoina olen tuntenut lähinnä vihaa ja on tehnyt mieli hakata päätä seinään sen takia, että edes lähdin siihen leikkiin sen miehen kanssa.
Me ei varmaankaan puitu eroa loppujen lopuksi kunnolla loppuun. Ainakin mulle jäi paljon sanottavaa, kommentoitavaa, mutta sanomatta jäi: äijä meni uusiin kihloihin tasan 6 kk sen jälkeen, kun olimme muuttaneet erillemme. Yritäpä siinä vielä sitten setviä eksän kanssa keskenjääneitä juttuja.
Uuteen suhteenseen en ole pystynyt, kiitos eksän, vaikka muuten elän tasapainoisempaa ja onnellisempaa elämää kuin silloisessa suhteessa. Joskus vaan tekisi mieli "kiittää" ja kauniisti. Suoraansanottuna v***ttaa, koska tuo exä on mielessä jos nyt ei päivittäin, niin viikoittain ainakin, vaikka en todellakaan haluaisi muistella häntä. Onneksi emme enää asu samalla paikkakunnalla - ironista kyllä, kun muutin pois samoilta konnuilta, viimeisinä päivinä satuin näkemään hänet ja hänen "uuden" hellunsa... Nauratti ja v*tutti, mutta onneksi (niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin) minä olen pärjännyt yksin paremmin kuin hän kaksin.
Miehesi erosi sinusta, ei sukulaisistasi, kenties lastensa sukulaisista...
Onko se todellakin mielistelyä? jospa hän ihan aidosti pitää heistä ihmisinä ja eikö se ole syy olla ystävällinen?
Keskity omaan elämääsi ja anna exäsi elää omaansa, tietenkin teillä on yhteisiä tuttavia, eikä sinulla ole oikeus riistää heitä häneltä eikä häntä heiltä.
käynyt kylässä tai mitenkään oma-aloitteisesti ottanut sukulaisiini yhteyttä saati lähtenyt mihinkään sukujuhliin ja meillä ei ole lapsia. Mutta nyt äijä on kääntänyt kelkkansa tyystin. Minä en ole missään tekemisissä exän sukulaisten kanssa , ei ole mitään asiaa. Ihmetyttää vain tämä yhtäkkinen suunnanmuutos.Huono omatuntoko???? En tiedä, kaipa aika tekee tehtävänsä ja pakko asua samalla paikkakunnalla. Toivottavasti menee ohi tämä jurppiminen.