pihalle

Erosimme muutamia viikkoja sitten poikaystäväni kanssa. Nyt kumpikin on aina varautunut nähdessämme, koska pelkää ettemme pysty asettumaan kaverillisiin rooleihimme. Emmekä syyttä ole pelänneetkään.. Mutta se on (?) aika yleistä suhteen päättymisen alkuaikoina.
Olisiko kuitenkin parempi vain suhtautua kylmästi ja jättää hänet täysin elämästäni; miten nopeasti suhteesta voi toipua jos jokaisen näkemisen jälkeen ikävä saa taas lisämittoja? Enemmänkin pelottaa toisen osapuolen pärjääminen; hän ei ole viime aikoina käynyt yhtään missään saatika nähnyt ystäviään, jotka ennen olivat niin tärkeitä. Pahennanko vain hänen masennustaan? Haluaisin vain auttaa häntä ja säilyä kaikesta huolimatta tärkeänä ihmisenä hänen elämässään..
2881
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Mun mielestä kun erotaan niin erotaan kunnolla. Tietysti jos asuu samalla paikkakunnalla se on vaikeampaa olla näkemäti. Mutta ei mun mielestä sitten enää yhteyksiä tartte pitää.Paljon helpompaa kummallekkin. Voihan sitä erota "hyvillä mielin" ystävinä. Mulla on ero kans täs edessä kai. Oon itkeny melke silmät päästäni ja päätä särkee.en haluaisi erota eikä hänkään mut on pakko miehen käytöksen takia.(Sitoo liikaa itteensä ym) ja en ajatellut olla yhteyksissä sen jälkeen. ottakoon ite yhteyttä jos tajuaa mitä menettää ja jos oikeasti mua rakastaa! piru viä täs on pakko sisuuntua tai mä jään tänne ku lammas tekemään sille päivästä toiseen ruokaa ja käymään töissä J.N.E.!!!!!>)

Äänestä
  • hups,sori..ei toi ollu sulle mikään vastaus..puran tässä vaan omaa pahaa oloani,anteeksi. aika paha tohon sulle on oikeesti mitään sanoa..jos se sun ex on aivan yksin eikä sillä oo läheisiä muita tukena niin sillon se on kyl paha homma,ehkä sun sillon tarvii.. mutta jos se ei jää yksin niin kyllä sä silloin voit pikkuhiljaa yrittää irrottautua siitä tai jotain.. tsemiä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


heitetty kirjoitti:

Erosimme muutamia viikkoja sitten poikaystäväni kanssa. Nyt kumpikin on aina varautunut nähdessämme, koska pelkää ettemme pysty asettumaan kaverillisiin rooleihimme. Emmekä syyttä ole pelänneetkään.. Mutta se on (?) aika yleistä suhteen päättymisen alkuaikoina.
Olisiko kuitenkin parempi vain suhtautua kylmästi ja jättää hänet täysin elämästäni; miten nopeasti suhteesta voi toipua jos jokaisen näkemisen jälkeen ikävä saa taas lisämittoja? Enemmänkin pelottaa toisen osapuolen pärjääminen; hän ei ole viime aikoina käynyt yhtään missään saatika nähnyt ystäviään, jotka ennen olivat niin tärkeitä. Pahennanko vain hänen masennustaan? Haluaisin vain auttaa häntä ja säilyä kaikesta huolimatta tärkeänä ihmisenä hänen elämässään..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu