Olen aijemmin vastustanut kaikenlaista kauneuskirurgiaa, mutta nyt reiteni ja takapuoleni alkavat näyttämään niin ällöiltä, että kävin netissä plastiikkagirurgian sivuilla etsimässä tietoa rasvaimusta. Onko kellään kokemusta asiasta? Poistuuko selluliitti rasvaimulla? Onko hirveitä riskejä olemassa?
Olisi ihanaa päästä eroon ratsastushousureisistä ja sellusta, joista olen jo monta vuotta kärsinyt...ja selluliittikin vaan lisääntyy vaikka liikun ja syön terveellisesti. Olis ihanaa jos ei tarvis enää hävetä takamustaan...melkeimpä olisin valmis 5000 siitä maksamaan...kun ilmeisesti imetyt rasvasolut eivät enää koskaan palaa.
Olen muuten hoikka ja tunnen itseni hyvin epäsuhtaiseksi pienten rintojeni, hoikkien nilkkojeni ja ison takapuoleni kanssa. Pelottaa vaan leikkauksen riskit ym. Please kertokaa kokemuksianne asiasta. Kiitos=)
Olisi ihanaa päästä eroon ratsastushousureisistä ja sellusta, joista olen jo monta vuotta kärsinyt...ja selluliittikin vaan lisääntyy vaikka liikun ja syön terveellisesti. Olis ihanaa jos ei tarvis enää hävetä takamustaan...melkeimpä olisin valmis 5000 siitä maksamaan...kun ilmeisesti imetyt rasvasolut eivät enää koskaan palaa.
Olen muuten hoikka ja tunnen itseni hyvin epäsuhtaiseksi pienten rintojeni, hoikkien nilkkojeni ja ison takapuoleni kanssa. Pelottaa vaan leikkauksen riskit ym. Please kertokaa kokemuksianne asiasta. Kiitos=)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lakkaa häpeämästä itseäs, hyvä ihminen. Ainoa parannuskeino on hyväksyä itsensä sellaisena kuin olet. Seuraapa lähelläsi olevia onnellisia ihmisiä. Eivät he ole mitään mannekiinimittaisia luikkuja, vaan tavallisia tallaajia kaikenlaisine "vikoineen". Ainoa tie onneen on itsensä ja muiden hyväksyminen sellaisena kuin on. SE on kaunista.
...helpommin sanottu kuin tehty. Tiedän että itsetuntoni ei ole parhaimpia, mutta ei sitä voi tosta noin vaan päättää, että tästä hetkestä lähtien olen itseeni tyytyväinen...trust me, been there, done that.
En kysynyt apua psyykkisiin ongelmiini vaan käytännön kokemuksia rasvaimusta.
Mutta kun se sinun itsetuntosi ei sillä rasvaimulla tai muullakaan "kepuli" konsteilla parane mihinkään. Hoidat väärää kohtaa itsessäsi. Noin sinusta ei tule koskaan onnellinen. Käy käsiksi itse ongelmaan (syyhyn) eli tuohon itsetuntoosi.
Makaa vaikka sängyllä ja kehu itseäsi, tee näin joka ikinen päivä. Etsi miljoona hyvää puolta itsestäsi. Niitä kyllä löytyy. Usko pois. Sinä kelpaa, kuten kaikki muutkin.
Katsopa muita ihmisiä rauhassa tutkimismielessä, älä arvostellen. Katso miten hyvin he pärjäävät, vaikka ovat todella vajavaisia ja puutteellisia ja silti he pärjäävät elämässään. Ja katsopa niitä kaikkein onnellisimpia (ja myös miesten kanssa menestyviä) naisia. He eivät ole niitä kiiltokuvatyttöjä, eivät ollenkaan täydellisiä. Mutta he elävät rauhassa itsensä kanssa. Ja sitä myös miehet arvostavat.
Sinä olet hyvä, sinä kelpaa ja muista nauttia elämästäsi. Älä pilaa päiviäsi turhuuksia suremalla.
...Kyllä tiedän itsetunnosta ja ruumiinkuvasta ym. asioista. OLen opiskellut alaa.
Enkä vihaa itseäni. Minussa on paljon hyviä puolia. Olen älykäs, empaattinen, hauska, kauniskasvoinen, hoikkauumainen, hyvä piirtämään, hyvä laulamaan, voimakas ym. ym. ym. En vain pidä takapuolestani. Olen melko varma, että sinussakin on juttuja, joista, et pidä... Meikkaatko? Miksi? Etkö hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet? Ripsiesi värjääminen ei sinun itsetuntoasi paranna...ole vapaasti itsesi ja bla, bla, bla...
Miksi en saa vastausta kysymykseeni jonka esitin...? En löytänyt parempaakaan palstaa kysymyksen esittämiseen. Onko jossain keskustelua plastiikkakirurgiasta ilman moralisaarnoja tai itsetunnonkohotusvinkkejä?
Ja by the way, minulla on mies jonka mielestä olen seksikäs tällaisena kuin olen...se ei kuitenkaan muuta ajatustani siitä, että en ole tyytyväinen vartalooni. En etsi muutoksella hyväksyntää miessukupuolelta.
Aika plastiikkakirurgille ja kysellä sieltä. Mun mielestä se on ihan paskapuhetta, että pitäis vaan yrittää hyväksyä sellut ja muut vartalon ongelmakohdat! Jos ne itseään häiritsee niin tottakai kannattaa tehdä asialle jotain eikä vaan tuhlata aikaa ja energiaa oman kropan inhoomiseen. Mäkin olen vasta 19 vuotias, liikunnallinen, hoikka ja syön terveellisesti, mutta siitä huolimatta mullakin on ollu selluliittia ja löysä iho jo vuosia. Mun ongelmakohdat on myös reisien ratsupaikat ja valitettavasti liian pieni ja lättänä takapuoli. Mä taas ottasin ilomielin muhkeamman takapuolen! Tän mun ruman alakropan takia en oo uskaltautunu vielä koskaan edes seurustelemaan. Meinaan itsekin mennä plastiikkakirurgille, kunhan opiskelut loppuu ja saan tienattua rahaa.
Voi luoja teidän kanssanne! Mä ymmärrän sen, että onnettomuuden/sairauden uhreja autetaan plastikka-kirgialla, ja okei, jos jollakin on esim. _todella_ vino nenä tmv. niin ymmärrän että se haittaa ja korjataan... Mutta tuollainen "mä vihaan mun reisiä, haluan rasvaimuun" on niin lapsellista:( Itsetuntoanne teidän tulisi korjata, eikä ruumistanne. Ettekö voi rakastaa miestä jolla ei ole täydellinen vartalo? Häpeättekö ehkä lastanne 30-vuoden kuluttua jos hän on perinyt "hirveät reitenne"?! Koittakaa nyt ymmärtää, etti tässä maailmassa onnellisuus todellakaan ole kiinni siitä, onko pepussa vähän selluliittia! Ne teidän ihailemanne malli kuvat ovat photoshopattuja, kenelläkään ei OIKEASTI ole sellaista vartaloa ja ihoa!
En toivo teille kun pahoja komplikaatioita jos leikkaukseen joudutte -miksikö? Siksi että kun ihmiselle tapahtuu jotakin todella pahaa, hän oppii suhteuttamaan asiat oikeaan tärkeys järjestykseen. Kun käy lähellä kuolemaa, menettää lapsensa, katselee vierestä rakkaan ihmisen taistelua vakavaa sairautta vastaan tmv. niin uskokaa pois, silloin ne ratsarit ovat viimeisenä mielessä! Olkaa onnellisia jos tällä hetkellä selluliitti on suurin ongelmanne, sillä voi taata, että vuosien saatossa tulette kohtaamaan suurempia ja vakavampia murheita. Hoitakaa itsetuntonne kuntoon, niin saatatte selvitä niistäkin voittajina...Muuten voi käydä huonosti...:(
...itsellesi. Eipä se kellekkään muulle kuulu mitä kropalleni tahdon tehdä. Veikkaampa, että sinäkin joskus ulkonäköäsi muunnat meikeillä, hiusvärillä, liikunnalla ym. Se on vaan kiinni siitä mihin itse rajansa asettaa. Äläkä turhaan oleta minun elämästäni mitään...ei se ole ollut ruusuilla tanssimista minullakaan...olen menettänyt läheisen ystäväni traagisesti, saanut keskenmenon muutama vuosi sitten ja käynyt läpi monimutkaisia suruprosesseja ja myöskin hoitanut psyykettäni terapiassa...joten turha tehdä minusta ihmisenä mitään johtopäätöstä vain sen perusteella, että tahdon näyttää hyvältä yhteiskunnassa, jossa ulkonäkö on jatkuvasti pinnalla. Sitä on vaikea unohtaa vaikka päättää, että tästä päivästä lähtien olen itseeni joka suhteessa tyytyväinen...ja sitten uimahallin pukuhuoneessa huomaa, että reidet muistuttaa enemmän niiden keski-iän ylittäneiden reisiä kuin nuoren naisen, joka kuitenkin olen.
Voisin treenata itseni uuvuksiin ja saada ehkäpä hoikemmat reidet, mutta se veisi ihan liikaa aikaa ja energiaa eikä tulos siltikään olisi välttämättä toivotunlainen... Olisiko sekin pinnallista ja kamalaa? Ei käsittääkseni kropan kiinteyttämistä pidetä eettisesti arvelluttavana vaikka päämäärä olisi ihan sama kuin rasvaimussa...
Sanot liikuvasi ja syöväsi terveellisesti, eikö sen pitäisi riittää? Mistä yhteiskunnan paineet johtuvat, siitä että ihmiset antavat markkinavoimien ja kaiken seksualisoitumisen hallita elämäänsä! Eivätkö ihmiset ennen olleet onnellisia? Miksit fiksut nuoret naiset tuhlaavat energiaansa siihen että ovat täydellisiä...? Eikö henkiset arvot ole kuitenkin paljon tärkeämpää... Aina on täydellisimpiä ja kauniimpia ihmisiä, ei pidä lähteä leikkiin mukaan, koska sitä ei voi voittaa... Maailmassa on monia menestyneitä ja/tai ihailtuja naisia, joiden ulkonäkö ei ole "parasta a-luokkaa". Olisiko äiti Teresa ollut suurempi ihminen jos olisi mennyt kiristämään naamansa ryppyjen tultua?
Miksi haluat alistua ulkonäkö paineisiin, siihen suohon joka upotta sinut aina vaan syvemmälle, mikset taistele vastaan ja yritä muuttaa yhteiskutaan terveempää ja hyväksyvämpään suuntaan? Tiesitkö että naisten ulkonäkö paineita pidetään tietyissä (fiksuissa ja asiaa tutkineissa) piireissä länsimaisten naisten "huntuna". Sitä verrataan myös jalkojen typistykseen ymv. Naisten energiaa ja aikaa kuluu valtavasti siihen että he puhtivat ulkonäköään, se syö aikaa paljoan merkityksemmisiltä asioilta...!!!:( Niaset pysyvät ruodussa kun keskittyvät rasvan poltoon ja ryppy voiteisiin, ikkäntymisestä on tullut kiellettyä.
Ja kyllä, minä huolehdin ulkonäöstäni, mutta rakastan 100% ruumistani, sen kauniita ja rumia puolia. Värjään toisinaan hiuksiani, meikkaan hiukan jos lähden viihteelle. En harrasta liikuntaa, mutta liikun kyllä paljon kävellen rakastan uimista. En ostele kalliita vaatteita, laadukkaita kyllä, enkä brassaile uusimmilla kännyköillä tmv. vaikka varallisuutta siihen olisi. Minulla työ jossa törmään tämän ajan synkkiin puoliin, onneksi pysty ehkä vaikuttamaan asioihin hiukan... Mitä kauemmin tätä hullun myllyä katselee ja huomaa etteivät ihisten ongelmat vähene vaan lisääntyvät, vaikka asiat ovat periaatteesa nyt paremmin kuin koskaan aiemmin yhteiskunnassa, sitä enemmän tekee mieli takoa järkeä ja suhteellisuuden tajua ihmisten päähän...! Synkkinä hetkinä taas ei jaksa kun toivoa että tämä pallo tuhoutuisi, jotta sinäkin murheittesi kanssa pääsisit pois kärsimästä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Kumpa naiset ymmärtäisivät vaatia vapauden ulkonäkö keskeisestä yhteiskunnasta, ja keskittyä tärkeämpiin asioihin... Uskon ja luotan seuraavan sukupolvemn aloittavan kapinan meitä, äitejään kohtaan!:)
...Hirveitä kirjoitus virheitä, on hieman kiire nyt, en ehtinyt rauhassa näpytellä... Mutta kai tuosta nyt sentään selvän saa...;)
...usko yksilön vaikutusvaltaan näin suurissa asioissa. En minä yksi ihminen kykene yhteiskuntaa muuttamaan...Tekisin niin jos uskoisin siihen pystyväni. Koska en pysty "alistun" sen vaatimuksiin. Sitä paitsi kauneusihanteet ovat jo ehtineet minun päähäni iskostua niin, että ei niitä sieltä pois saa helpolla. Ei ole kohdallani enää pelkästään kyse muiden miellyttämisestä vaan myös itsekkyydestä. Haluan olla sellainen jonka uskon olevan kaunis riippumatta siitä mitä muut ihmiset sanovat. Ja se minkä uskon olevan kaunista on niiden mielikuvien yhdistelmä jota tämä yhteiskunta on lapsesta asti mieleeni istuttanut.
Moni kuvittelee, että ei ole missään mielessä yhteiskunnan talutushihnassa tunteineen ja ajatuksineen, mutta tosiasia on, että jos olisimme syntyneet toiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan niin olisimme täysin erilaisia. Pitäisimme täysin eri asioita kauniina ja vaatisimme itseltämme täysin eri asioita. Tunteemme ja ajatuksemme olisivat aivan toisia. Emme olisi ihmisiä ilman yhteiskuntaa. Susilapset eivät varmaan kaipaa täydellistä ulkonäköä, mutta eivätpä ne(he?) juuri kaipaa kulttuuria, yhteisöllisyyttä, romantiikkaa tai muutakaan inhimillistä.
Jos kaikki maailman naiset yhdessä lähtisivät taistelemaan yhteisestä sopimuksesta kaikkea naisen ruumista esineellistävää markkinataloutta vastaan olisin kyllä itse mukana etunenässä. Mutta yksin en saa mitään aikaiseksi ja pyrin vain itse omassa elämässäni pärjätä tämän yhteiskunnan jäsenenä ja tehdä kaikkeni, jotta olisin itseeni tyytyväinen.
"You may say I´m adreamer, but I`m not the only one, I hope someday you`ll join us".
Kaikki naiset eivät todellakaan alistu moiseen! Itse asiassa suurin osa ei niin tee, tai tekee _hyvin_ pienessä mittakaavassa. Sinä vain näet tässä hullussa maailmassa sen mitä mainostajat ja markkinavoimat tahtovat sinun näkevän. Lueppa uusimpia naisten lehtiä, katso sen kuvia... Mene sen jälkeen esim. uimahalliin, ja vertaa lehdessä ja hallissa näkemiäsi vartaloita. Kuinka monta vastaavaa kehoa, kun lehtien sivuilla näkemäsi, näet siellä uimahallin suihkussa? Niinpä... Herää todellisuuteen. Jos ei muuten onnistu, niin lähde johonkin köyhään, jopa kehitysmaahan näkemään, miten paljon siellä arvostetaan sitä naiskauneutta mikä sinuun vetoaa. Jos ei koskaan pääse lähintä Stockmannia tai Marks&Spenceriä kauemmas, ei saa tarpeeksi perspektiiviä maailman kuvaansa! On niin helppoa samaistua tämän sairaan länsimaailman vaatimuseen, kun ei tiedä oikeasta elämsät ja kurjuudesta mitään...=( Vai kuulutko kenties siihen joukkoon, joka kääntää kanavan toiseen jos ruudussa näkyy kurjuutta? Onko sinulla ehkä sittenkin se pieni Samu sirkka olkapäälläsi, joka haluaa muistuttaa sinua siitä, että ongelmasi eivät ole mitään muuta kun turhaa rutinaa. Sinulla ON kaikki hyvin, ja murehdit jotakin älytöntä ja toisarvoista! Mene vaikka vapaaehtoisena vuodeksi Afrikkaan, ja palaa sieltä silmät avoinna, kohtaamaan tämä länsimainen pahoinvointi yhteiskunta. Me olemme "maailman onnelisimpia" ihmisiä, meillä on lämpö, ruokaa, vaatetta, terveyden huolto- suurin ongelmamme tuntuu olevan uuden kännykän väri! ...Siitä huolimatta, me hyvinvointi yhteiskuntien asukit käytämme vuosi vuodelta enemmän ja enmmän masennuslääkkeitä... Mistä tämä mielestäsi kertoo?
tässäpä meille kaikille ajattelemisen aihetta. Joskus on todellakin hyvä pysähtyä miettimään, mikä tässä elämässä on tärkeää. Jää kokematta paljon, jos vaan keskittää kaiken energian ulkoisen olemuksen miettimiseen.
Ja onhan siitä paljon surullisia esimerkkejä, kun ulkonäöstä tulee pakkomielle. Kenen terveyden tuhoaa vuotava silikonipussi, kuka kärsii psyykkisesti jatkuvista ulkonäköpaineista, jollain kauneusleikkausten korjausleikkausten korjausleikkauksia... Ei ihme, että tämä yhteiskunta voi huonosti, jos arvot ovat niin pinnallisia.
Itse arvostan oikeasti omaa kroppaani. Se on pyhä asia, en halua turmella sitä ainoaa fyysistä olemusta, joka minulla tämän yhden elämän aikana on. Sen elämänlähde - sydän- kaipaa säännöllistä huoltoa liikunnan avulla. Aivot saavat happea lenkillä. Lihaksisto pysyy kunnossa liikunnan avulla. Nivelet toimivat ja olo on hyvä. Ja kun vielä hoivaa itseään terveellisellä ravinnolla, meillä kun on siihen varaa. Jopa runsaasti valinnanvaraa. Miksi silpoa tai turmella omaa, ainoaa kehoaan?
hyvän olon lisäksi saa kuin sivutuotteena myös kauneutta. Itsestään huolehtivan ihmisen hvyä olo näkyy yleensä myös ulospäin. Iho voi hyvin ja pysyy liikakilot loitolla. Mutta mikä tärkeintä, vointi on hyvä. En halua tuhlata elämääni pahoinvointiin, en fyysiseen, enkä psyykkiseen.
...3 kk työharjoittelun Ghanalaisessa katulasten koulussa, joten tiedän millaista elämä voi olla. Mutta kuten sanoin aijemmin olen suomalaisen yhteiskunnan jäsen ja minulla on siihen pohjautuva arvoperusta.
Lähelläkään Afrikkaa! En todellakaan usko!=) Kerroppa hiukan lisää tuosta työharjoittelustasi... Mitä kautta menit sinne, milloin, ja minkä organisaation kautta (Afrikassa) toimit?
Että oikein valehtelemalla koitat saada oikeutuksen suunnitelmillesi... -Hohhoijaa... Häpeäisit itseäsi, jos olet _muka_ nähnyt kurjuutta, et todellakaan kirjoittele noin typeriä asioita tänne. Lähdeppä kuule ihan oikeasti sinne Ghanaan, niin tajuat mitä typeryyksiä täällä sustasi lauot!
Avasin itsekin tämän viestisarjan, jotta olisin näkenyt vastasuksia tuohon selluliittikysymykseen. Tämä aihehan on tosiaan täällä Muoti & Kauneus -sivuilla. Oliko täällä "kehitysmaat ja länsimainen turhamaisuus" -keskustelupalstaa? Asiahan on niin, että toisen ongelmia ei pidä vähätellä. Jokaisen tuska tai suru on oma. Vähän sama kuin, että läheisen onnettomuus menettäisi merkityksen, koska ulkopuolisille se ei merkitse mitään. Jos selluliitti vaivaa, niin se vaivaa. Jos maailmantuskaa lähtee kärsimään, niin Suomessa ei ole kuin Linkola joka on hyvänä esimerkkinä meille kaikille.
Ulkomaalainen ystäväni lihoi runsaasti vaikean sairauden takia ja kävi sairauden jälkeen täysin kosmeettisista syistä plastikkakirurgilla, joka hoiti selluliittia piikityksellä!? Hoitoja annettiin useamman kerran. Sellainen kuulostaisi miellyttävämmältä kuin leikkaus. Leikkauksessa kun on omat riskinsä. En ole vielä ehtinyt itse niin pitkälle, että olisin kysellyt aiheesta lisää täällä Suomessa. Kiinnostaa kyllä kuulla, jos joku tietää asiasta lisää.
Silloinen oppilaitokseni järjestää opiskelijavaihtoja Afrikassa Ghanaan ja Sambiaan (myös Eurooppaan, mutta se ei minua kiinnostanut) Olin Accralaisessa katulapsille suunnatussa koulussa kaksi vuotta sitten ja suoritin sosionomitutkintoni viimeisen 3 kk. harjoittelun siellä kahden opiskelutoverini kanssa. Näin siellä paljon kurjuutta ja köyhyyttä ja tuen rahallisesti edelleen kyseisen koulun toimintaa. En halua tarkempia tietoja antaa, koska en tahdo tulla tunnistetuksi.
Sinun on ilmeisesti vaikea käsittää, että maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin luulet. Ihmisiä ei yhden ominaisuuden perusteella voi stereotyyppisesti luokitella.
Esim. Haluaa kauneusleikkaukseen -> on läpikotaisin pinnallinen valehtelija, joka ei ole voinut käydä Afrikassa...miettisit kaksi kertaa mitä kirjoitat.
...asiallisesta kommentista. En ole kuullukkaan kyseisistä selluliittipiikeistä...Auttaako ne todella?
Avaa päävalikosta kohta TERVEYS. Sen alta löytyy alaotsikko PLASTIIKKAKIRURGIA.
Ja kommentiksi tuohon moraalikeskusteluun sanon vain, että ASIAT EIVÄT MUUTU, NIITÄ MUUTETAAN. Joten jos me haluamme, että meidän tytärtemme ei tarvitsisi alistua epärealistisille ulkonäkövaateille, niin meidän nykyisten naisten on ryhdyttävä muuttamaan maailmaa.
Tällaista trendiä on kyllä jo selvästi huomattavissa. Mainoksissa näkyy nykyään jo muunkinlaisia naisia kuin täydellisiä, esim. Doven mainoksissa näkyy arpia, vähän läskiäkin jne. Tällaiset muutokset tapahtuu tosin hyvin hitaasti, mutta onhan tämäkin jo jotain.
Ja kiinnostava kysymys on vielä se, että pyrimmekö me naiset olemaan täydellisiä toisten naisten takia vai miksi? Sillä kaikkien tiedossa lienee, että miehiä ei selluliitti tai kohtuullinen määrä läskiä haittaa. Hehän vain tykkäävät jos vähän hyllyy...
Vai haluaisiko joku mies korjata tämän mahdollisesti väärän käsitykseni?
Käyppä tuolla joillain miehen logiikka ym. keskustelupalstoilla niin kyllä sieltä löytyy aika lailla miehiä, joita sellu tai läski vaivaa. Itsekin tapailin kerran kundia, joka suoraan sanoi, että sitä häiritsee mun selluliitti. Jätin sen saman tien.
Uskon kyllä, että nämä kauneusihanteet ovat iskostuneet niin syvälle meihin ihmisiin, että emme me enään kauneutta halua muuten kuin itsemme takia. En usko, että kukaan mun lähipiirissä (poikaystävä mukaanlukien) ehdottais mulle plastiikakirurgiaa, mutta haluan itse sitä itselleni.
Pitääpä häipyä sinne terveyssivulle. Kiitos tiedosta=)
Esimerkikis Brasiliassa miehet ovat pitäneet kauniina isoa takamusta, rintojen koolla ei ole ollut mitään merkitystä. Nyt kun Länsimainen media, elokuvat, sarjat ymv. ovat rantautuneet Brasiliaan, ovat naiset alkaneet haluta isoja rintoja. Ennen silikoni leikkaukset olivat harvinaisia (silloinkin useimmin silikonia laitettiin takamusta korostamaan!), nyt rinta leikkaukset ovat suuressa kasvussa. En usko että miehet ovat se ryhmä joka vaatii naisiltaan tissi leikkauksia, vaan naiset itse mieltävät jonkun Kalifornia-tyylin "muka" hienoksi.
Miehet pitävät yleensä itsevarmoista naisista. Tiedän esim. erään suhteen, joka päättyi naisen itsetunto ongelmiin (syömishäiriötä, seksiongelmia "kun oli niin läski" ei pystynyt rentoutumaan, ja mustasukkaisuutta "katselet --- tissejä kun sillä on isommat ku mulla!" ymv.) muuen kyllä rakastivat toisiaan paljon... Kuka itse jaksaisi katsella miestä, joka hokee sängyssä kesken hellän hetken, että "vittu kun mun hauikset on pienet, miten voit olla tälläsen hippiäisen kanssa", tai hokee että k"atselet Kalevia sillä silmällä kun sen kulli on isompi"?
Jos rakastaa naista/miestä kestää hänen kauneusvirheetkin. Ihmiset saavat satoja vakavia palovammoja joka vuosia, naisten rinta/rinnat leikataan syövän vuoksi pois, miehet kaljuuntuvat, joku joutuu pyörätuoliin -ja tästä kaikesta huolimatta ihmisillä on oikeus rakkauteen! Joku pinnallinen paska hylkää kumppaninsa em. kohdatessa, mutta aito rakkaus kestää ja vahvistuu!!! Ja mielestäni ei voi rakastaa toista ennen kuin rakastaa itseään, kaikkinen vikoineen päivineen!!!!!
Tartutaan rakkaat siskot aseisiin, ja hylätään pinnallinen "Barbie-maailma", keskitytään siihen mikä on oleelllista ja itsemme kehittämiseen!:)