Elän onnellisessa parisuhteessa. Mies on huomaavainen, kiltti, komea, seksielämämme on virkeää ja mikä tärkeintä; rakastamme ja kunnioitamme toisiamme hyvin paljon. Puhumme asioista avoimesti, hassuttelemme yhdessä, mielenkiinnon kohteemme ovat sopivasti yhteneväiset ja yksinkertaisesti toisen kanssa vain kaikki tuntuu niin "oikealta". Kun suutelemme, tulee tunne, että juuri näin asioiden pitää maailmankaikkeudessa ollakin... Olemme vakavissamme toistemme kanssa, vaikka meillä ei olekaan mihinkään kiire. Asiat ovat täydellisesti juuri nyt ja huomisesta on turha murehtia.
Eli kaikki kuulostaa täydelliseltä, eikö totta? Mutta jokaisessa paratiisissa on käärmeensä ja meillä se on lähipiiri. Ei niinkään miehen lähipiiri, joka on vain riemuissaan siitä, että olemme yhdessä. Mutta minun ystäväni ja sukulaiseni ovat tätä suhdetta vastaan. Tämä johtuu siiitä, että tämä unelmieni kumppanini on myös exäni, joka sai minut itkemään. Ymmärrän kyllä, että lähimmät ystäväni haluavat suojella minua enemmiltä kolhuilta, mutta miksi he haluavat sulkea minut kokonaan ulkopuolelle tämän rakkauden takia? Miksi he ovat minulle vihaisia siitä, että tavoittelen onneani sillä tavalla kuin se juuri nyt sydämessäni tuntuu parhaimmalta?
En ole edes kaikille vielä uskaltanut kertoa, että olemme jälleen yhdessä. Tosin vielä ei ehkä ole sen aikakaan, sillä haluan edetä rauhallisesti... Mutta niiltä joille olen tästä kertonut, olen saanut varsin ikävän reaktion. Eikä siinä auta kertoa, kuinka eromme aikana arvojärjestyksemme muuttuivat, kuinka ihmiset voivat muuttua, oppia, tulla ehjemmiksi... Enkä ole ikinä väittänyt, että eron syy olisi ollut vain tässä exässäni/nykyisessäni. Minä olen ihan yhtälailla aiheuttanut hänelle kipua, mutta nämää asiat on välillämme käsitelty, puhuttu halki ja anteeksiannettu.
Mutta mitä voin tehdä? Viikonloppuna on sukujuhlat, joihin haluan mieheni avecikseni, mutta tiedän että sinne on myös tulossa siskoni, joille tämä mies on myrkkyä... He haluaisivat nähdä minut jonkun rikkaan maailmanmiehen kainalossa, eikä persaukisen opiskelijan. Tiedään, että joillekin tämä on nimenomaan se syy suhteemme mitätöimiseen; heidän mielestään mieheni ei ole minulle "tarpeeksi hyvä", vaan minun pitäisi bongata joku komea bisnesmies. Eivätkä he ymmärrä, että minulle tärkeintä on se tunne, jonka mieheni kanssa koen: asiat ovat juuri niinkuin niiden kuuluukin olla. Raha, asema, omaisuus, maine - mitä ne ovat rakkauden rinnalla?
Olen löytänyt ihmisen, joka tuntee ja tietää minut. Olen kohdannut rakkauden, jonka minä tunnen ja tiedän. Miksi ihmiset eivät voi antaa minun nauttia siitä?
Eli kaikki kuulostaa täydelliseltä, eikö totta? Mutta jokaisessa paratiisissa on käärmeensä ja meillä se on lähipiiri. Ei niinkään miehen lähipiiri, joka on vain riemuissaan siitä, että olemme yhdessä. Mutta minun ystäväni ja sukulaiseni ovat tätä suhdetta vastaan. Tämä johtuu siiitä, että tämä unelmieni kumppanini on myös exäni, joka sai minut itkemään. Ymmärrän kyllä, että lähimmät ystäväni haluavat suojella minua enemmiltä kolhuilta, mutta miksi he haluavat sulkea minut kokonaan ulkopuolelle tämän rakkauden takia? Miksi he ovat minulle vihaisia siitä, että tavoittelen onneani sillä tavalla kuin se juuri nyt sydämessäni tuntuu parhaimmalta?
En ole edes kaikille vielä uskaltanut kertoa, että olemme jälleen yhdessä. Tosin vielä ei ehkä ole sen aikakaan, sillä haluan edetä rauhallisesti... Mutta niiltä joille olen tästä kertonut, olen saanut varsin ikävän reaktion. Eikä siinä auta kertoa, kuinka eromme aikana arvojärjestyksemme muuttuivat, kuinka ihmiset voivat muuttua, oppia, tulla ehjemmiksi... Enkä ole ikinä väittänyt, että eron syy olisi ollut vain tässä exässäni/nykyisessäni. Minä olen ihan yhtälailla aiheuttanut hänelle kipua, mutta nämää asiat on välillämme käsitelty, puhuttu halki ja anteeksiannettu.
Mutta mitä voin tehdä? Viikonloppuna on sukujuhlat, joihin haluan mieheni avecikseni, mutta tiedän että sinne on myös tulossa siskoni, joille tämä mies on myrkkyä... He haluaisivat nähdä minut jonkun rikkaan maailmanmiehen kainalossa, eikä persaukisen opiskelijan. Tiedään, että joillekin tämä on nimenomaan se syy suhteemme mitätöimiseen; heidän mielestään mieheni ei ole minulle "tarpeeksi hyvä", vaan minun pitäisi bongata joku komea bisnesmies. Eivätkä he ymmärrä, että minulle tärkeintä on se tunne, jonka mieheni kanssa koen: asiat ovat juuri niinkuin niiden kuuluukin olla. Raha, asema, omaisuus, maine - mitä ne ovat rakkauden rinnalla?
Olen löytänyt ihmisen, joka tuntee ja tietää minut. Olen kohdannut rakkauden, jonka minä tunnen ja tiedän. Miksi ihmiset eivät voi antaa minun nauttia siitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taisitkin jo vastat itsellesi, kun sanoit, että ymmärrät heidän (sukulaistesi) suojelevan sinua torjumalla jo epäkelvoksi leimatun kumppanisi.
Moni ei halua uskoa, että uudelleen lämmitetty suhde pelaisi yhtään paremmin kuin ekalla kerralla.
Siinä riittääkin todistelemista, jos lähtee sille tielle, että muiden epäusko on häivytettävä hinnalla millä hyvänsä.
Te voitte kuitenkin vain elää omaa elämäänne ja yrittää antaa anteeksi suvulle kaikki ne ennakkoluulot ja pelot, jotka heitä nyt jäytävät. Aikanaan, uuden korvatessa vanhat muistot, hekin varmaan sulavat tai ainakin kykenevät sietämään ajatuksen teistä taas yhdessä.
Sinä voit osoittaa sukulaisillesi loukkaantuvasi ilkeistä sanoista ja epäilyistä, joita he nyt ehkä päästelevät suustaan ollessaan huolissaan sinusta ja tulevaisuudestasi. Ei kaikkea kritiikkiä tarvitse vain kuunnella kiltisti eikä siitä myöskään tarvitse sytyttää sotaa.
Menkää sukujuhlaan juhlimaan sitä sankaria älkääkä tehkö numeroa itsestänne. Siten pääsette helpommalla itsekin nyt kun tunteet vielä kuohuvat.
Aikansa se kestää, että epäusko hälvenee. Suku on kuitenkin joutunut seuraamaan ilmeisen läheltä teidän eroanne ja kaikki sellaiset negatiiviset muistot pysyvät suomalaisen muistissa valitettavan sitkeästi.
Mulla saattaa olla tuo sama tilanne edessä. Luultavasti palaamme yhteen kymmenen vuotta eron jälkeen. Miehen sukulaiset varmaan iloitsevat, mutta minun sukulaiseni ja ystäväni eivät voi hyväksyä exääni, joka minut petti ja jätti yksin pienten lasten kanssa selviämään. Tosin exäni on kyllä "rikas" liikemies, joten tuo opiskelija-aspekti ei sovi meihin.
Mielestäni kaikkien pitäisi ajatella vain omaa onneaan, vaikka se on toki ikävää jos lähipiiri ei suhdetta hyväksy.. Tosi ikävää.
Itselläni saattaisi olla sama tilanne, mikäli eksäni kanssa palataan joskus yhteen. Tilanne on ihan alussa vielä, mutta kipinää löytyy vieläkin.. Ja ollaan kumpakin ymmärretty toden totta kaikki virheet mitä tehtiin.
Mutta, tosiaan, kiva lukee että toivoa on :) että ihmiset oikeesti pystyy oppia virheistään ja muuttua.
Pidän peukkuja että lähipiirisi tajuaa alata olemaan onnellinen puolestasi :) Ootpa kuitenkin aikuinen ihminen etkä varmasti tee samoja virheitä toista kertaa!!
Sukujuhliin vain lippu korkeella!