Mitä selityksiä annatte itsellenne työttömänä olosta, silloin kun tuntuu, että on maailman kurjin luuseri: ei osaa mitään, ei ole minkään arvoinen ihmisenä?
Millä keinoin saatte menetetyn ylpeyden takaisin, kun sadan lähetetyn hakupaperin jälkeenkään ei tule yhtään vastausta työnantajalta?
Millä työtön pääsee kestomasiksesta?
Itse kamppailen näitten olotilojen kanssa päivittäin.
Millä keinoin saatte menetetyn ylpeyden takaisin, kun sadan lähetetyn hakupaperin jälkeenkään ei tule yhtään vastausta työnantajalta?
Millä työtön pääsee kestomasiksesta?
Itse kamppailen näitten olotilojen kanssa päivittäin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuttuja ajatuksia sinulla. Kyllä tämä työttömyys "syö miestä" tosi rankasti, enkä ainakaan minä viitsi mitään selityksiä edes keksiä. Se olisi pelkkää itsepetosta, eikä auta varsinaiseen ongelmaan eli työttömyyteen mitenkään. Jostain pitää vain kaivaa vielä sadankin epäonnistumisen jälkeen voimaa ja sisua yritykseen nro. 101 ... 111 ... 171... Silti epäonnistuminen tuntuu aina yhtä pahalta.
Työttömänä ei ole varaa eikä edes kiinnostusta mihinkään muuhun elämiseen ja kaikki ajatukset pyörivät vain työttömyyden ympärillä. Raskasta tämä on, enkä tiedä kuinka pitkään tätä jaksaa. Tähän asti olen kuitenkin selvinnyt päivän kerrallaan, tulevaa liikaa miettimättä.
En vastaa kysymyksiisi kun en ole työtön. Mutta kysyn sinulta muutamia kysymyksiä.
Oletko tehnyt mitään työttömyyden poistamiseksi? Oletko lähettänyt viestiä päättäjille (kansanedustajille, ammattiliittojen jäsenille, kunnan hallituksen ja valtuuston henkilöille, yritysten omistajille ja median edustajille) rangaistusten vaikutuksesta työpaikkojen vähyyteen. Meillä Suomessahan rangaistaan niitä jotka synnyttäisivät uusia tuottavia työpaikkoja sekä myös niitä, jotka työllistäisivät itsensä.
Vaikka sinusta tuntuu, ettet osaa synnyttää työpaikkaa tai et osaa työllistää itseäsi, niin ajattele asiaa oikein. Vaikka sinä et osaa työllistää itseäsi tai synnyttää työpaikkaa, niin joku muu osaa. Se joku muu joutuu olemaan nyt palkkatyössä ja vie jonkun työttömän työpaikan. Tai se joku voisi synnyttää useita työpaikkoja, mutta ei halua kun siitä rangaistaan ja niin moni työtön jää vaille työpaikkaa.
Eli kysyn siis, oletko ottanut yhteyttä tässä asiassa päättäjiin ja jos, niin kuinka moneen esimerkiksi tämän vuoden aikana?
Sitten kysyn, oletko tietoinen, että hallituksemme ylläpitää työttömyyttä? Oletko tietoinen, että työttömyyden poistaminen muutamassa vuodessa on helppoa, eikä siihen tarvita rahaa? Ainoastaan rangaistusten poistaminen työpaikkojen synnyttämiseltä.
Oletko tietoinen, että hakupapereiden lähetteleminen on lähes hyödytöntä? Yleensä avoin työpaikka täytetään suhteilla ja paikka julistetaan haettavaksi vain sen vuoksi, että laki tai hyöty pakottavat siihen.
Oletko tietoinen, että aktiivinen toiminta työpaikkojen synnyttämiseen on huomattavasti kannattavampaa kuin olemattomien työpaikkojen hakeminen tai demareiden ja keskustan (tai minkään muun puolueen) äänestäminen? Kun hallituspuolueet haluavat ylläpitää suuren työttömyyden, ei heidän äänestämisensä paranna ollenkaan työllisisyystilannetta.
Mutta kun ne muutkaan puolueet eivät ole yhtään parempia, pitäisi siis puolueiden jäsenten lisätä painetta nykyisten puolueiden toimintaan ja vaatia niitä sisäisesti poistamaan työttömyyden ihannoinnin, mikä demareilla näyttää olevan kaikki kaikessa. Demarit näyttävät etsivän kaikki keinot, joilla se saa työttömyyden lisääntymään ja pakkotyön aikaan. Ja suurin osa työttömistä hyväksyy tämän.
"Hallitusnikkarin" harrastamalla maailmanparantamisella ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mikäpä siinä on tosin filosofoidessa, kun kirjoittaja sanoo olevansa itse turvallisesti mukana työelämässä.
Minä pidän kuitenkin jalkani tukevasti maassa ja uskon, että työmarkkinoilla on vielä tilaa yhdelle korkeasti koulutetulle ja työkykyiselle henkilölle. Uskon siis perinteiseen työnhakuun, enkä mihinkään "Hallitusnikkarin" lietsomaan aktivismiin tai muuhun hörhöilyyn.
Vaikka nykyinen tilanteeni ahdistaakin valtavasti, on pieniä toivoa yhä jäljellä. Työttömyyttä on jo jonkin aikaa takana, mutta vieläkin sain kymmenien hakemusten jälkeen taas kutsun haastatteluun. En siis pidä itseäni ihan parantumattomana looserina - vielä.
Pitää siis yrittää pestä työttömän leima pois otsasta, kietaista solmio kaulaan ja matkustaa muutama sata kilometria vastailemaan jälleen kysymyksiin heikkouksistani ja vahvuuksistani sekä urasuunnitelmistani. Käyhän se ainakin vaihtelusta työttömän normaaliin arkeen verrattuna.
Koska tunnut kannattavan työttömyyden ylläpitämistä, kertoisitko syyn tai syyt siihen. Mitä etua meille on siitä, että työpaikan synnyttämisestä saa maassamme rangaistuksen? Mitä etua meille on siitä, että itsensä työllistämisestä rangaistaan?
Entä mitä haittaa meille olisi, jos työpaikan synnyttämisestä ei rangaistaisikaan? Ja mitä haittaa meille olisi jos itsensä työllistämisestä ei rangaistaisi?
En ole parantamassa maailmaa. Ainoastaan poistamassa rangaistuksia työpaikkojen synnyttämiseltä ja itsensä työllistämiseltä.
Jos sinä lähetät kerran viikossa valistuskirjelmän päättäjille, niin mitä haittaa siitä olisi sinulle? Jos rangaistukset poistettaisiin ja joutuisit työhön, kuinka raskaasti sinä ottaisit sen?
Sinä olet kai jonkin sortin sadisti kun nautit itsesi kiduttamisesta työttömyyden avulla. Millaista nautintoa sinä saat työttömyydestä kun vastustat sen poistumista henkeen ja vereen?
Osut oikeaan..itsensä työllistämisestä rangaistaan (paitsi pimeistä töistä mikäli ei jää kiinni) ja yrityksen perustaminen on liian riskaabelia esim. starttirahoituksen pienuuden vuoksi että lakienkin suhteen. Ja olen samaa mieltä että työttömyyttä ylläpidetään nykyisillä toimilla. Olen paljon miettinyt onko lama todella häipynyt kun nykyinen hallitus tukee enemmän hyvin toimeentulevien yrittäjien keplottelua pätkä/tukitöillä saahan näin halpaa työvoimaa. Ja onhan työttömillä hyvä työllistävä vaikutus; työvoimatoimisto saa töitä, eduskunta saa töitä ja voivat pelata valtapeliään, sosiaalipuoli saa töitä, mielenterveyspuoli saa töitä...ja hyvässä lykyssä työttömiä voi käyttää halpatyövoimana jolle ei tarvitse maksaa vakituisten etuja (kuten esim. täyttä sairaslomakorvausta, täysiä lomapäiviä tai tulospalkkiota)vaan voi käyttää tilapäisesti silloin kun on ihan pakko..ja onhan ne kiitollista porukkaa jos nyt saisin jalan oven väliin kun näytän mitä osaan ja että oon ahkera.
Eli siinä suhteessa työttömät ovat tärkeä osa tätä yhteiskuntaa. ;)
Jopa työttömyysajan omavastuuaikaan ovat kaikki tyytyväisiä(7pv) sekä älyttömän pieneen työttömyyskorvaukseen sekä siihen että tästäkin tulosta menee suhteessa enemmän veroa kuin jos se olisi ansiotuloa ja entä sitten tietyn ajan jälkeen valtio pesee kädet pitkäaikaistyöttömästä ja vaatii hänen puolisoansa elättämään hänet. laittaa ajattelemaan missä oikein mennään..on helpompi käsitellä masentuneita työttömiä kuin reippaita ihmisiä jotka pitävät puolensa..eli syyllistämällä työttömät työpaikkojen vähyydestä on oiva keino hallita....se oli kyyninen kommentti täältä maasta jota kutsumme hyvinvointivaltioksi.
Onhan se mahdollista että päättäjät ovat kyynisiä. Taloudellisesti ajateltuna töiden saanti työttömien avulla on kaukaa haettua. Ilman työttömyyttähän meillä olisi keskimäärin tuplatulot ja ostovoima nykyiseen verrattuna. Niin ministerillä, kansanedustajalla kuin kirvesmiehellä. Ja työttömillä vieläkin suuremnpi nousu. Joten siinä suhteessa työttömyydestä ei ole kuin haittaa.
Ilman työttömyyttä ei tietenkään tarvittaisi työvoimatoimistoissa paljon väkeä, mutta kaikille kyllä löytyisi samantapaista työtä tuottavalta sektorilta.
Taas jos ajatellaan työkustannuksia, niin suomalaisessa tuotteessa työn osuus on vain viitisen prosenttia ja verojen 65 %. Vaikka kaikki työ tehtäisiin normaalipalkalla ilman työttömyyttä, työn osuus ei kasvaisi paria prosenttia enempää nykyisestä. Ja samalla verojen osuus puolittuisi. Eli + 2 % ja - 33 %. Täystyöllisyys laskisi siis kustannuksia 31 %. Eli nykyinen halpa työvoima tulee erittäin kalliiksi.
Ainoat, mitkä tukevat tätä teoriaa on vallanhalu ja ideologian kaipuu. Valtaapitävät tykkäävät olla ylempiä (kyynisyyden yksi perustekijä) ja toimia sata vuotta vanhan ideologian mukaan.
Mutta vaikka päättäjät ovat kyynisiä, ei kansalaisten tarvitse sitä hyväksyä. Jokainen voi lähettää joka viikko kirjeen tai muun viestin päättäjille asian muuttamiseksi.
Tutkimalla tilastoja:
Työpaikkoja on vapaana paljon vähemmän kuin työttömiä kortistossa. Vähennyslaskussa on selitys työttömyydelle.
Itse ajattelen itseäni myös toisinaan marttyyrimaisena edelläkävijänä, joka on elävä todiste siitä, kuinka työn aika on ohi (tarkoitan: työ ei ole enää järkevä ratkaisu toimeentulon perustaksi, koska tuotantovoimat ovat menneet niin paljon eteenpäin).
mitään selityksiä jaksa enää keksiä. Todella toivoton olo on. Yritän olla ajattelematta tulevaisuutta, mutta kyllä se vaikeaa on. Eläkeikäänkin on vielä parikymmentä vuotta ja tätä menoa ei kerry sitä eläkettäkään millä elää, joten kyllä hymy on hyytynyt ja samalla elämästä ilo valitettavasti.
minut on kasvatettu asenteeseen, että elantonsa eteen tehdään töitä ja edes vaimo tai kakarat eivät elä miehen palkalla. Paska olo itsellä ja sen lisäksi ympäristön paine, niin väkisinkin alkaa karttamaan "älykkäiden" ihmisten seuraa, jotka ovat lukeneet lehdestä kauheasta työvoimapulasta (yh-neuvotteluista eivät ole koskaan lukeneet).
Yhteiskunnan propaganda työvoimapulasta ja laiskoista työttömistä on sitä luokkaa, että ei voi edes väittää "etteivät työnantajat ota töihin".
Unohda tämä niin sanottu työ eli palkkaorjuus. Elämässä on oikeasti paljon tärkeämpiä ja mielekkäämpiä asioita kuin työskentely toisen käskystä toisen hyväksi. Mieti mitä asioita sinä haluat tehdä, mitä edistää, mitä kasvattaa, ja keskity siihen.
Monet ihmiset ovat todella alkaneet elää vasta työttömiksi jäätyään.
Kestomasis johtuu luultavasti siitä, että mielesi pyörii liikaa koko palkkatyövouhotuksen ympärillä sekä siihen liittyvissä muiden ihmisten asenteissa. Ei sinun tarvitse muille kelvata. Riittää, että itse tiedät kuka olet. Ellet vielä tiedä, niin ota selvää.
"Monet ihmiset ovat todella alkaneet elää vasta työttömiksi jäätyään."
Jopas on väite. Ehkä tuo onnistuu joltakin super-ekologista maalaiselämää viettävältä elämäntapaintiaanilta, mutta suurin osa ihmisistä ei sellaista koe lainkaan mielekkääksi.
Asiat, joita itse haluan tehdä ja joita olen entisessä elämässäni tottunut tekemään edellyttävät rahaa eli käytännössä työtä. Maksuttomat tai halvat harrastukset tuntuvat surkeilta korvikkeilta ja lisäävät ahdistusta entisestään.
Haluan matkustella paljon ja nähdä sekä kokea uusia asioita. Haluan asua ja elää siistissä ja mukavassa ympäristössä, pukeutua hyvin, tavata ystäviäni, harrastaa monipuolista liikuntaa, liikkua luonnossa kalastaen sekä metsästäen jne. Näistä miltei kaikki asiat ovat työttömänä mahdottomia toteuttaa, mutta lisäävät toisaalta motivaatiota työnhakuun.
Hyvä elämä sellaisena kuin minä sen ymmärrän sisältää työtä ja vapaa-aikaa sopivasssa suhteessa. Myös työ voi olla nautinnollista. Se tuo sisältöä ja järjestystä elämään, tilaisuuden koetella omia kykyjä vaativien haasteiden parissa sekä mahdollisuuden tuntea itsensä tarpeelliseksi. Lisäksi työ on ehdoton edellytys näille asioille, joita "oikeasti haluan tehdä".
Mä teen kaikkea tuota, mutta en matkustele ulkomaille.
Mutta kun on 8 tuntia päivässä enemmän vapaa-aikaa
niin kaikkeen kyllästyy nopeammin.
9KK työttömänä ja olen tehnyt enemmän asioita kuin koko aikuielämäni aikana.
Kyllä tässä jo töihin kaipailee tai muuten juomat vie voiton
Kaikki haluamasi asiat ovat täysin mahdollisia työttömänäkin - niiden eteen vain joutuu tekemään työtä, siis suoranaista työtä eikä palkkatyön ja rahan kautta välittynyttä. Tietenkin monet harrastukset vaativat tiettyjä varusteita, jotka maksavat. Ehkä sinulla kuitenkin on jo ne metsästys- ja kalastustarvikkeet hankittuna ennästään, eihän niistä tarvitse sitten kuin pitää huolta.
Luonnossa liikkuminen, monet liikuntaharrastukset ja ystävät eivät käsittääkseni juuri rahaa vaadi.
Jos rahasta tiukkaa tekee, niin säästää voi helposti esim. alkoholikuluista opettelemalla tekemään sitä itse. Ruokakuluja pystyy vähentämään samoin opettelemalla tekemään itse. Auton pitäminen on kallista - kävely ja polkupyöräily tai vaikkapa potkulautailu ilmaisia. Nikkarointitaidot, korjaustaidot, käsityötaidot jne ovat todella tarpeen. Siis työttömyys vaatii paljon työtä.
Okei, palkkatöissä käyminen on toki helpompaa. Sopii laiskureille, jotka eivät viitsi itseään vaivata.
Työttömyydessä on vielä sekin hyvä puoli, että se antaa mahdollisuuden pysähtyä miettimään, mitä elämältä oikeasti haluaa, siis perimmältään ja pohjimmiltaan. Tuntuvatko juppielämä ja citymaasturin ostaminen vielä kuolinvuoteellakin hyviltä ideoilta? Yleensä ihmiset tosipaikan tullen arvostavat kuitenkin niitä ilmaisia asioita: ystävyyttä, rakkautta, hyvyyttä jne.
Olet oikeassa.
Työtön joutuu tekemään enemmän töitä, koska rahattomana ei voi ostaa "palvelua".
Työtön on karaistuneempi.
Uskon, että tämä jossain tutkimuksessa vielä tullaan huomaamaan.
Työllisen maailma menee sekaisin, kun palkasta puuttuu pari euroa, tai joku työpaikan suoma etu pikkuisen ontuu.
Kun kuuntelen vuosia samassa virassa toiminutta ystävääni, niin huomaan, kuinka erilaisessa maailmassa me elämme hänen kanssaan.
Omat kulutustarpeeni ovat supistuneet pikkuhiljaa ja huomaamatta. Ehkä se ei niin huono juttu olekaan!
Pettymyksiä huomaan kestäväni paremmin.
Jos tulisi ekokatastrofi, luonnonmullitus, taifuuni tai sota, työttömät selviytyisivät paremmin kuin ylelliseen elämään tottuneet virkapuudelit.
Siinä olen "emmiinan" kanssa samaa mieltä, että työttömät ovat muita karaistuneempia - olosuhteiden pakosta. Kun jonain päivän palaan työelämään (olen varma, että sekin päivä tulee vielä), olen entistä kovempi ja sitkeämpi. Jos työttömyydestä pitää väkisin jotain positiivista löytää, on se lisännyt sopeutumiskykyäni ja opettanut olemaan valittamatta pienistä puutteista tai ongelmista.
Missään tapauksessa en aio sopeutua nykyiseen tilanteeseeni liikaa, vaan pyrin edelleen määrätietoisesti eteenpäin. Kun normaali elämä taas joskus jatkuu, palaan sinne entistä kovempana ja osaan varmasti myös arvostaa siihen kuuluvia sekä materiaalisia että ei-materiaalisia asioita entistä enemmän.
ovelasti naamioitu provo
Ei ole tosiaankaan provo!
Hyviä ja kannustavia vastauksia on tullut, sitä kun unohtaa välillä, että on toisia samassa jamassa eläviä ja samoilla tuntemuksilla.
Maanantait ovat kaikkein vaikeimpia päiviä, varsinkin aamut.
Välillä on itsetunto niin nollilla, että ajattelee olevansa mitättömämpi kuin katuviemärissä kelluva rotta.
Yleensä yritän tsempata itseäni kehumalla mielessäni kaikkea mitä teen: "olen osannut tiskata astiat puhtaaksi, olen maailman paras imuroija".
Joskus menen naurettavuuksiin, kun eräänä iltana kehuin, kuinka hienosti ja tarkasti pesen hampaani.
Usein listaan ajatuksissani kaiken osaamiseni ja kehun, kuinka monia taitoja hallitsen.
Sen jälkeen on kymmenen minuuttin ajan hieman parempi fiilis.
Siis miksi tämä olisi provo! Halusin tietää, mitä muut tekevät "selittääkseen" pahan olon pois.
pitää itseään tsempata päivittäin että jaksaa tätä kurjuutta kestää. Huolimatta siitä, että olen aktiivisesti töitä hakenut enkä kuitenkaan pääse. Minäkin yritän löytää itsestäni hyviä puolia. Onneksi olen huumorintajuinen ja osaan käyttää sitä hyväkseni. Että eiku nauramista kehiin. Liikunta on myös hyvä keino purkaa pahaa oloa, koska se rentouttaa ja tuulettaa ajatuksia.
Ajattelen "kaikki mikä ei tapa vahvistaa".
kaiken viisauden alku on tosiasioden tunnustaminen. Eli töitä ei tässä yhteiskunnassa riitä jokaiselle. Ainakaan sellaista mistä maksetaan. Kannattaa hakea tietysti töitä, muttei hakata päätä seinään apinan raivolla. Onhan sitä kaikenlaista vapaaehtoisjutskaa ja muuta tekemistä. Tekee vaan asioita joita pitää oikeina.
Kun työttömyys masentaa ja en näytä kelpaavan enää minnekään, niin yritän päteä muilla tavoin. Harrastan mm. liikuntaa ja saan tyydytystä olemalla hyvä omassa lajissani. Työttömyys mahdollistaa kovan harjoittelun, kun palautuminen rasituksesta on helpompaa työttömyyden vuoksi. Harrastukseni vuoksi elämäni on säännöllistä ja tavoitteellista, vaikka työ ei päiviä rytmitäkään. Se myös pitää minut nuorekkaan ja sporttisen näköisenä, joka ei ainakaan heikennä itsetuntoani.