Irtisanouduin vähän aikaa sitten itse, vapaaehtoisesti, tosin asiaa tarpeeksi kauan miettien. Uusi homma ei luonnistunut lainkaan, ahdisti, unet meni, ja lähdin lyhyen ajan jälkeen. Harmittaa vain edellisen paikan "hukkaaminen" uuteen paikkaan siirryttyäni, se oli siedettävä vakipaikka.
Nyt odotellaan karenssin 3 kk kulumista, elo on niukkaa aineellisesti vähillä säästöillä. Tuntuu, ettei työttömyyden syytä kehtaa selittää enää kenellekään, ei tutuille, ei kavereille, naapureille tai sukulaisille. Pitävät luuserina ja lusmuna vaikkei kyse ollutkaan työhaluttomuudesta vaan uuden työn ja omien ominaisuuksien täydellisestä vastakohtaisuudesta. Palkka oli hyvä, ja niin oli aiemmassakin hommassani. Nyt siis tulossa karenssin jälkeen ansiosidonnainen, vaan pelottaa työllistymismahdollisuuksien vaikeus, ja jopa mahdollinen työllistymisenkin jälkeen jatkuva köyhyys (palkat todella surkeita monilla aloilla, ja ne vissiin alenevat vieläkin).
Tuntuu jo nyt, että miten tässä selviää järjissään. En dokaa, en polta, kuntoilen ja luen, vaan ahdistus hiipii välillä puseroon. Tietoisuus 500 päivän suht pian kulumisesta ja hakemusten turhaksi osoittautuneesta lähettämisestä painaa jo mieltä. Pystyykö tästä alavireestä nousemaan?
Nyt odotellaan karenssin 3 kk kulumista, elo on niukkaa aineellisesti vähillä säästöillä. Tuntuu, ettei työttömyyden syytä kehtaa selittää enää kenellekään, ei tutuille, ei kavereille, naapureille tai sukulaisille. Pitävät luuserina ja lusmuna vaikkei kyse ollutkaan työhaluttomuudesta vaan uuden työn ja omien ominaisuuksien täydellisestä vastakohtaisuudesta. Palkka oli hyvä, ja niin oli aiemmassakin hommassani. Nyt siis tulossa karenssin jälkeen ansiosidonnainen, vaan pelottaa työllistymismahdollisuuksien vaikeus, ja jopa mahdollinen työllistymisenkin jälkeen jatkuva köyhyys (palkat todella surkeita monilla aloilla, ja ne vissiin alenevat vieläkin).
Tuntuu jo nyt, että miten tässä selviää järjissään. En dokaa, en polta, kuntoilen ja luen, vaan ahdistus hiipii välillä puseroon. Tietoisuus 500 päivän suht pian kulumisesta ja hakemusten turhaksi osoittautuneesta lähettämisestä painaa jo mieltä. Pystyykö tästä alavireestä nousemaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En voi oikein muuta sinulle sanoa kuin jaksamisia. Joskus on kieltämättä turhauttavaa selitellä ja puolustella päätöksiään. Olet harkinnut asian kunnolla joten päätöksesi on ollut oikea ja sinun on enään sitä turha vatvoa vaan mene eteenpäin...jätä muut ihmiset mielipiteineen omaan arvoon koska sinä tiedät asian oikean laidan ja silloin ei sinun tarvitse selittää mitään mikäli et halua. Ole vahva asiassasi edelleen. Et todellakaan kuulosta lusmulta.
Tilaisuuksia joko tulee tai ei tule mutta tärkeintä sinulle on nyt selvitä vain näistä päivistä.. elä tätä hetkeä, lenkkeile, tapaa ystäviä,(kun olet henkisesti valmis laita hakemuksia, ota selvää mahdollisuuksistasi työvomatoimistostasi), pistä vaikka kirppari pystyyn(voit saada pikkaisen rahaakin) ja teet jotain jotta saat elämänintoa takaisin ...kyllä se siitä sitten lähtee :)
aikuinen ihminen, kai uskallat elää omaa elämääsi ilman pelkoa "mitä naapuritkin nyt ajattelee". itse irtisanouduin töistä kun kyllästyin, enkä piitannut pätkääkään naapurien tai sukulaisten mahdollisista mielipiteistä..
Moi,
Viis siitä mitä naapurit ajattelevat. Kyse on ihmisen omasta tahdosta ja halusta, mitä haluaa tehdä. Itse irtisanouduin hyvästä toimesta perheeni takia (matkapäiviä jopa 300/v).
Kyllähän se v-ti ensialkuun, mutta pitää ajatella mitkä asiat ovat tärkeitä elämässä. Työ ei ole se ensimmäinen, kun ruvetaan punnitsemaan totuuksia.
Pitivät muuten käymissäni, muutamassa työhaastattelussa perin omituisena sitä ,kuinka olin voinut jättää niinkin
hyväpalkkaisen toimen. Taaskin voisi todeta, että raha ei aina ratkaise.
Tässä kuljeskellaan kuin Haninbal Heyes kaidalla tiellä, mutta kyllä töitä tekevälle löytyy. Lapset ovat ainakin iloissaan, kun iskä on vastassa kotona koulupäivän jälkeen.
Tsemppiä kaikille vastaavaa kokeneille. Ei pidä painaa päät pensaaseen vaan uljaasti eteenpäin on mentävä. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat.
Niin on ollut iänkaiken ja niin on oleva!
matkapäiviä oli vain n. 120/v, hyvä palkka, edut..
Mutta ei se ole kaikkea.
Nyt teen mielekästä työtä missä palkka on alle puolet edellisestä.
Mutta voin hyvin..
on meille kaikille työttömille.Turhauttavaa tuloksetonta työnhakua ja itsetunnon ja -arvon armotonta katoamista.Tässä olotilassa (useimmilla työhaluisilla työttömillä)pitää vaan jaksaa vuodesta toiseen jotenkin.
äläkä ajattele niin paljon. Kyllä se työ tulee jos on tullakseen. Siihen saakka, rentoudu ja älä ota suorituspaineita. Vähemmälläkin tulee toimeen.
Itse lakkasin ajattelun jo aikaa sitten. Antaa hevosen surra sillä on isompi pää.
Kyllä ihmisellä pitää olla vapaus valita ja päättää omista tekemisistään. Täällä eletään vain kerran tietääkseni.