Ihan vaan kysyäkseni: Koska olette esitelleet rakkaanne vanhemmillenne/koska teidät on esitelty?
Itse esittelin mieheni vanhemmilleni heti, kun teimme päätöksen yhteenmuutosta. Vielä tänä päivänäkään minusta ei sen sijaan ole kerrottu anopille/appiukolle saatika että olisin heidät tavannut. Alkaa oudoksuttaa ja jos mieheltä kysyy, hän toteaa että kaikki aikanaan.
Itse esittelin mieheni vanhemmilleni heti, kun teimme päätöksen yhteenmuutosta. Vielä tänä päivänäkään minusta ei sen sijaan ole kerrottu anopille/appiukolle saatika että olisin heidät tavannut. Alkaa oudoksuttaa ja jos mieheltä kysyy, hän toteaa että kaikki aikanaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä kerroin poikaystävästäni äidilleni lähes heti kun olin hänet tavannut. Tutustuimme keväällä, ja vietin kesän vanhempieni luona joten oli luonnollista, että kerroin kenen kanssa puhun puhelimessa tunnin päivässä. Minustakin kerrottiin tuleville appivanhemmille melko heti.
Syksyllä aloimme seurustelemaan, ja marraskuussa vein mieheni meille kotiin (molempien vanhemmat asuvat muualla kuin meidän opiskelupaikkakunnalla). Minä kävin hänen vanhempiensa luona joululomalla.
Kuulostaa kyllä oudolta, ettei miehesi ole edes puhunut sinusta vanhemmilleen, ja olette sentään muuttamassa yhteen. Me muutettiin yhteen vasta vajaan vuoden seurustelun jälkeen, jolloin molempien vanhemmat olivat jo tuttuja. Kannattaa ehdottaa, että järjestäisitte vaikkapa tuparit/kahvittelut molempien vanhemmille uudessa asunnossa. Näin vanhemmatkin tutustuvat toisiinsa.
tapasin toukokuun alussa naisen ja aloimme seurustelemaan toukokuun lopussa.Toistemme vanhemmille käytiin esittäytymässä kesäkuun alkupuolella.
Toin naisystäväni näytille sukulaisillekin juhannuksena.Mutta suhteemme on nykyään päätöksessä,enää viimeinen naula puuttuu arkusta :(
En ymmärrä mitä miehesi päässä liikkuu ettei ole kertonut sinusta hänen vanhemmilleen.
Olisiko miehelläsi sukset ristissä hänen vanhempien kanssa ettei he ole juurikaan tekemisissä...
Tai sitten miehesi ei pidä suhdettanne sen verran vakavana että vaivautuisi kertomaan sinusta vanhemmilleen.
Itse ainakin lykkäsin vanhempieni esittelyä aikanani niin pitkälle kuin voin juuri tuosta syystä. Näin jälkikäteen ajateltuna kuulostaa itsestäkin hieman lapselliselta, mutta toki kerroin jo aikaisemmin etteivät välini vanhempiin ole kaikkein lämpimintä luokkaa.
Olimme seurustelleet noin 8 kuukautta ennen kuin tapasin poikakaverini vanhemmat. Nyt olemme seurustelleet 3,5 vuotta ja olen heidän kanssaan todella hyvissä väleissä. Omien vanhempieni luokse en kuitenkaan ole poikakaveriani saanut vieläkään vaikka käytännöllisesti katsoen olemme asuneet yhdessä jo muutama vuosi. He kyllä tietävät hänestä ja miltä hän näyttää, mutta jostakin syystä poikakaverini ei ole innostunut kyläilemään. Omat vanhempani ovat aivan tavallisia ja rentoja ihmisiä eli heitä ei ainakaan pitäisi jännittää, mutta kun ei... Olen yrittänyt keskustella asiasta rauhallisesti ja vähän vähemmän rauhallisesti, mutta aina lopputuloksena on vain kauhea riita. Missä vika?
minä tapasin mieheni viime keväänä. hän on tavannut äitini ja isäni, mutta ihan vain "ohimennen".. heitä ei siis ole ns. "kunnolla esitelty". minä haluaisin (ja vanhempani erityisesti), että he voisivat tutustua hieman paremmin, sillä he kaikki kolme ovat minulle todella tärkeitä. en ole tavannut mieheni vanhempia, enkä kuulema tapaa vielä pitkään aikaan.. mieheni ei ole kovin lämpimissä väleissä vanhempiensa kanssa, mutta haluaisin silti heidät tavata. en kuitenkaan voi häntä asiasta painostaa, vaikka vähän harmittaakin.
Tapasin nykyisen avomieheni kesällä 2004 ja vanhempani tapasivat hänet ensimmäisen kerran marraskuussa 2004. Kuukautta myöhemmin eli jouluna 2004 tapasin avomieheni vanhemmat ja ihan hyvät välit meillä on. Kesällä 2005 vietimme aika paljon aikaa sekä minun vanhempieni että hänen vanhempiensa luona niin kaikki suhteet ovat ihan kunnossa.
Minun vanhemmat ja hänen vanhemmat eivät sen sijaan vielä ole tavanneet, ja pelkään miten se ensitapaaminen sitten aikanaan sujuu...he ovat niin erilaisia ihmisiä. Saa nähdä jos tapaisivat meidän kihlajaisissa...sitten joskus... :)