Mitä mieltä..

Voi se on mielestäni maailman kauneinta kuoromusiikkia! En oikeasti tiedä mitään ihanampaa. Etenkin pidän Kyriestä ja Lacrimosasta. Sellainen kuin Kyrie eleison on todella kaunis, mutta en ole oikein päässyt selvyyteen siitä että kuuluko sekin sielunmessuun. Ilmeisesti kuuluu, mutta jostain syystä se puuttuu usein esimerkiksi cd:ltä, joilla pitäisi olla koko Requiem. No niin, tulikin ylistettyä Mozartia taas oikein kunnolla :)

Oletko muuten nähnyt Kieslowskin elokuvan Sininen? Siinä on Preisnerin säveltämää kuoromusiikkia, joka on mielestäni myös hyvin kaunista vaikka ei toki vedäkään vertoja Mozartille! Sellaistakin kannattaa kokeilla, kuin Jaquin Rodrigon Concierto de Aranjuez. Se on kitarakonsertto, jossa on todella kaunis ja kiinnostava adagio. Eli suosittelen :)

En ole itse vielä tutustunut Mozartin Requiemiin, koska olen vasta viime aikoina alkanut kuunnella Mozartia. Täytyy pitää mielessä:) Mutta haluaisin sanoa, että klassisen musiikin piirissä on aivan loputtomasti tavattoman kaunista musiikkia, niin paljon, että niitä on vaikea mennä laittamaan mihinkään järjestykseen. Itse löydän aina välillä uusia helmiä ja toisaalta mielentilasta ja ajasta riippuen erityyppiset sävellykset miellyttävät.

Jos nyt kuitenkin joistain viime aikojen suosikeista mainitsisin, niin Faurén unenomainen Requiem on todella kaunis, samoin saman säveltäjän Pavane. Chopinin koko tuotanto on todella lyyristä, omia suosikkejani ovat 4 balladia (joita niitäkään ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen:) Tsaikovski kuulemma itki vuolaasti säveltäessään Kuudennetta sinfoniaansa, enkä ihmettele, todella traaginen ja koskettava teos. Sibeliuksen sinfonioista viides on todella piristävä, siinä on kauneutta ja ylevyyttä, kolmas taas kuulostaa yksinkertaisemmalta, mutta kuunnelkaapa sen keskimmäistä hidasta osaa! No, yksinkertainen ja mieleenjäävä ehkä melodialtaan, mutta samalla niin puhtaan kaunis. Slaavilaista kaihoa on Dvorakin slaavilaisessa tanssissa op.72, nro 2 (muut eivät olekaan sitten ihan niin kaihoisia...). Brahmsin sellosonaatti op.38 on myös mieleen jäänyt. Aavistuksen uudemmasta musiikista haluaisin mainita Prokofjevin pianokonserton nro 2, se on sävelletty säveltäjän ystävän muistolle. Tämä ystävä teki itsemurhan, eikä Prokofjev ennättänyt auttaa, vaikka sai ystävältään kirjeen jossa tämä kertoi aikomuksistaan. Tuossa mainitussa pianokonsertossa itse ainakin kuulen selvästi kertomuksenomaisesti tuon ystävän tarinan. Musiikki on riipaisevaa. En tiedä, mikä siinä on, että kaunis niin usein liittyy surulliseen, ne on ne mollimelodiat... Mutta ihan aina se ei niinkään mene, esimerkiksi juuri em. Sibeliuksen viides on todella kaunis ja hieno, ja se ei todella ole alistumista osoittavaa musiikkia:) Ja mieleen tulee myös Debussyn Clair de lune, sarjasta Suite bergamasque (4-osainen), joka on haaveellinen ja hyvin kaunis, jopa kaihoisa, olematta silti surullinen.

Koko J.S.Bachin tuotanto vaatii vielä erityismaininnan. Se on musiikkia, jota kannattaa kuunnella, kun haluaa selkiyttää ajatuksiaan. Suosikkejani ovat 6 soolosellosarjaa ja Goldberg-variaatiot.

Niin se piti vielä sanoa, että klassisessa musiikissa kannattaa olla joskus tarkka kun kertoo noista kappaleista ja viittaa numeroihin. Esim. Chopin on säveltänyt useita masurkkoja "nro 4", ne vain kuuluvat eri opusnumeroihin, eli ne on julkaistu eri aikaan. Periaatteessa saman opusnumeron alla olevat teokset on julkaistu samaan aikaan. Tässä kyseisessä tapauksessa auttaa kun tietää että on kyseessa kappale, joka on a-mollissa (huomaa pieni kirjain: a-molli, A-duuri), mutta täydellinen nimi olisi ollut Masurkka op.17 nro 4 :)