Meillä on lapsi avomieheni kanssa, yhteinen koti, yhteiset ystävät ja läheinen suku. Niin paljon hyvää, mutta enemmän pahaa.
Seurustelimme muutaman vuoden.
Polulta on suistuttu, siltikin suhdetta jatkettu. ilman luottamusta tietenkin. Eihän se niin onnistu. Et saa mitään tehdä, katsoa miespuolisiin, harrastaa harrastustasi, käydä ilman häntä missään; baarit,kaupat.
Sitä en jaksanut et minua syyllistettiin joka asiassa, ilman syytä. hän hyväksyi virheeni ja minä opin siitä. hän antoi anteeksi mutta piikitteli asialla kun siihen oli mahdollisuus.
kärsivällisyyteni oli äärirajoilla.
Tulin raskaaksi. silti hänellä oli syytä epäillä että pettäisin häntä vieläkin, tällä kertaa tekisin sen töissä.
olisi vielä paljon kerrottavaa asiasta, mutta kysymykseni on teille seuraavanlainen:
Onko teillä kokemuksia tai vierestä katsottuja tilanteita tälläisestä mustasukkasuudesta?
Minä itse olen lähtenyt lapseni kanssa pois omasta kodistani, koska mittani tuli täyteen. en yksinkertasesti jaksanut enään. minulla on nyt parempi olla ja lapsella myös.
hän ei jätä rauhaan minua, mitä pitäisi tehdä?
Lasta hän saa kuitenkin omantahtoisesti nähdä niin paljon kun itse vain haluaa.
Seurustelimme muutaman vuoden.
Polulta on suistuttu, siltikin suhdetta jatkettu. ilman luottamusta tietenkin. Eihän se niin onnistu. Et saa mitään tehdä, katsoa miespuolisiin, harrastaa harrastustasi, käydä ilman häntä missään; baarit,kaupat.
Sitä en jaksanut et minua syyllistettiin joka asiassa, ilman syytä. hän hyväksyi virheeni ja minä opin siitä. hän antoi anteeksi mutta piikitteli asialla kun siihen oli mahdollisuus.
kärsivällisyyteni oli äärirajoilla.
Tulin raskaaksi. silti hänellä oli syytä epäillä että pettäisin häntä vieläkin, tällä kertaa tekisin sen töissä.
olisi vielä paljon kerrottavaa asiasta, mutta kysymykseni on teille seuraavanlainen:
Onko teillä kokemuksia tai vierestä katsottuja tilanteita tälläisestä mustasukkasuudesta?
Minä itse olen lähtenyt lapseni kanssa pois omasta kodistani, koska mittani tuli täyteen. en yksinkertasesti jaksanut enään. minulla on nyt parempi olla ja lapsella myös.
hän ei jätä rauhaan minua, mitä pitäisi tehdä?
Lasta hän saa kuitenkin omantahtoisesti nähdä niin paljon kun itse vain haluaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinä siis petit miestäsi, ja hän ei voi sitä koskaan unohtaa, eikä tehtyä tekemättömäksi saa.
Todennäköisesti tiesit riskit pettäessäsi, mutta huonolla tuurilla tai sitten tyhmällä tunnustamisella jäit kiinni.
Tuosta miehestä ei sinulle enää puolisoa tule, joten katso eteenpäin. Käy nyt miehissä niin paljon ,että jos sitten löydät ns.oikean, voit toisella kertaa olla uskollinen. Toisaalta, kun on makuun päässyt, helposti siitä tapa tulee
Miehet ei yleensä kestä sitä, että uskottomuuden jälkeen luottamuksen saaminen vie paljon aikaa.
Anteeksi voi antaa ja jatkaa, mutta elämä ei ole samaa. Oletkohan koskaan kääntänyt tilannetta toisin päin, miten nopeasti itse hyväksyisit pettävältä osapuolelta baarissa käynnit? Voi olla, että et koskaan saanut miestäsi edes pikkuisen luottamaan sinuun, ei lapsi sitä tee.
Jaksoitko keskustella ja yrittää. Hyvä että lapsi saa tavata isäänsä, hän on syytön teidän ongelmiin.
Ei se mustasukkaisuus parane. Jos on tuollaista kyttäämistä ollut, on parempi että jatkatte elämäänne erillään. Molemmat on niin onnellisia, kumpikaan ei häviä minnekään, eli on olemassa mutta yhdessä ei tarvitse olla. Onnea tulevaisuudelle!
Niin makaat kuin petaatkin, olisit ajatellut aikoinaan mitä teit ja mitä siitä on seurauksena, ei se mies olisi susta mustasukkainen jos ei se susta välittäisi ja itse olet ollut kevytkenkäisesti liitossa mukana.
Ja kaiken huippuna sinä syytät asioista miestäsi, haloo herää ja aikuistu ei tosiaankaan kaikki pyöri sun ympärillä ja hommaa seuraavaksi vielä joku sellainen iso moloinen mies että vielä seuraavallakin viikolla häpyhuulet etsii toisiaan.
ollut alusta asti, ennenkun seurusteltiin niin mustasukkanen (terveellä tasolla).
No kuule sinulle: miltä tuntuisi jos et saisi harrastaa harrastustasi, käydä kaupassa tai töissä ilman epäilyjä? miltä?, kysyn vaan.
Ja se mitä tein johtu tasan arkkaan miehestäni,se ajoi mut toisten miesten syliin. myönnettävä on että harmittaa se mitä olen tehnyt mutta kannattaako antaa anteeksi jos ei sitä todella tarkota ja jos ei pysty kuitenkaan unohtaa tapahtunutta!?
Ei kukaan ymmärrä ellei ole samaa kokenut, sen takia pyysinkin vastauksia saman kokeneilta tai sivusta seuranneilta. muut älkää vaivautuko, kiitos!