Olen tuleva akateeminen työtön. Itse irtisanoutunut, sitä ennen astunut miinaan niin sanotusti eli vaihtanut talon sisällä täysin itselleni soveltumattomaan tehtävään. Poispääsy oli ainoa tilanteessa näkemäni keino, ehkäpä perua perussuomalaisesta suoraselkäisyydestä eli ei piilouduta haettujen sairaslomien taakse tai koeteta väkisin vetää ahdistavaa työroolia sen lopulta kuitenkin romahtaessa. Kiroiluttaa vieläkin se, etten pysynyt aiemmassa tehtävässäni.
Karenssia ja sen jälkeistä ansiosidonnaista odotellessa, nyt vielä töissä ollessa, ahdistaa jo tuleva tuntematon. Tt-syistäkin irtisanotaan koko ajan huippukoulutettuja, globalisaation kautta työpaikkoja katoaa muihin maihin, suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle ei tilalle palkata kuin murto-osa heidän määrästään. Siis tilanne on realistisesti ottaen se, että "näkemiin lupaava tulevaisuus". Olkoonkin, että asun pk-seudulla, missä avoimia paikkoja sinänsä on, niin siitä huolimatta taisto niistä on mahdottoman kova.
Onko teissä akateemisia työttömyytensä voittaneita "sankaritarinoita"? Miten homma kohdallanne meni? Veikö kauan aikaa? Oletteko nyt tyytyväisiä?
Karenssia ja sen jälkeistä ansiosidonnaista odotellessa, nyt vielä töissä ollessa, ahdistaa jo tuleva tuntematon. Tt-syistäkin irtisanotaan koko ajan huippukoulutettuja, globalisaation kautta työpaikkoja katoaa muihin maihin, suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle ei tilalle palkata kuin murto-osa heidän määrästään. Siis tilanne on realistisesti ottaen se, että "näkemiin lupaava tulevaisuus". Olkoonkin, että asun pk-seudulla, missä avoimia paikkoja sinänsä on, niin siitä huolimatta taisto niistä on mahdottoman kova.
Onko teissä akateemisia työttömyytensä voittaneita "sankaritarinoita"? Miten homma kohdallanne meni? Veikö kauan aikaa? Oletteko nyt tyytyväisiä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen 45v mies.
Akat koulutus. Pikkupaikkakunta.
Työt kun loppui, ei uutta löydy.
--pitäisi palata helsinkkiin.
--ei ole varaa ostaa kunnon asuntoa helsingistä!
--olen siis pussissa.
(lähiöön helsinkiin en halua)
Täällä maalla sitten pätkätöissä ja joskus keikalla helsingissä.
Toisaalta on vapaa-aikaa.
Se on arvokasta - elämä on vain hetki !!
---monilla se mene hukkaan töissä !!
Mikä on poikamiehen ollessa näinkin !!!
Olen tyytyväinen vaikka en ole uraputkessa....
Olet ehkä itsekin sen jo tajunnut, että ei asioita noin hoideta, vaan etsitään uusi työpaikka samalla kun ollaan vielä entisessä. Noin lyhytnäköinen ajattelu ei näytä hyvältä seikalta työhakemuksessa!
Kai itse ymmärrät, että edes tänä päivänä ihminen ei ole kehittynyt työmarkkinoiden haluista huolimatta kaikenkestäväksi olennoksi, joka jaksaa mitä vaan, vaan ihmisellä on myös hyvinvointi, tunteet ja muu elämä, jota paskamaisen soveltumaton työ ei saa tuhota. Jos jäät odottamaan sitä uuden työpaikan löytämistä, niin siihenhän jäät kuolemaan henkisesti, et sieltä pääse ulos kuin ehkä korkeintaa sairasloman kautta. Kysymys ei siis ole laiskuudesta, jos ymmärsit. Tsemmpiä itsellesi!
Aivan sama tarina minulla! Inhimillisesti katsottuna minulle ei jäänyt jäljelle muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutua, koska työyhteisö oli NIIN sairas: pahantahtoisia vanhoja työntekijöitä, pomo, jolla ei ollut langat käsissä ja järjetön työkuorma, joita ei ehtinyt tehdä, ei edes perehtyä niihin kaiken ruljanssin keskellä!
Voin heti paremmin, kun lopetin. Sain karenssin (3kk). Työllistin itseni muutaman kuukauden itsenäisesti, mutta työt loppuivat ja olen nyt työtön, pp-rahalla, koska ansiosidonnainen paloi tässä kohdassa, koska en ollut ehtinyt sitä nostaa ennen yrittäjyyttäni, ja koska allekirjoitin erään paperin kassaan tyhmyyttäni...
Olin viimeksi työttömänä kolme vuotta sitten. Silloin työtilannen oli näemmä paljon parempi, sillä nyt olen hakenut yli 50 paikkaa ja saanut kaksi ennakkotehtävää, joita ennen ei juurikaan ollut, siis työnhakuun on tuotu yksi prosessi lisää.
Yritän uskoa vielä.
Kiitos, samat kokemukset siis pitkälti sinullakin. Niin se vain on, että joskus työpaikkatilanne (ilmapiiri, työtavat tai itse asia-alueen vaikeus ja sotkuisuus)voi saada ihmisen tuskaiseen olotilaan. Itsellä siis kävi niin. On sitä totta kai ollut aiemmissa muissa töissäkin niitä paskoja päiviä kuten jokaisella on, vaan ei tuollaista ahdistuksen, lastentarhameiningin, osaamattomuuden ja hallinnan pettämisen tunnetta kuin nyt oli. Ja palkka sentään oli hyvä, oikeastaan erinomainen, vaan ei sekään pystynyt kompensoimaan tilannetta.
En tosiaan tiedä, mitä tuleman pitää...
eipä ole kolmeen vuoteen töitä saanut jatkuvista yrityksistä huolimatta.Muutamassa haastattelussa olen saanut käydä itseäni kehumassa,elämääni ja yksityisasioitani levittelemässä tuntemattomille.Mitta alkaa olla aika täysi.
Olen valmistunut yli viisivuotta sitten. Enkä ole ensimmäistäkään työsopimusta tehnyt. Pari kertaa ollut työvoimapolittisessa koulutuksessa ja siihen liittyvässä työharjoittelussa. Siitä toinen oli palkaton tutkijan homma. Työkokemusta siis ilman palkkaa. Työhaastatteluissa olen käynyt 20 kertaa, josta 15 koulutusta vastaavaan tehtävään. Kaiken huippu oli kun yritin heikosta taloudellisesta tilanteesta johtuen hakea hanttihommia eräältä pääkaupunkiseudun päivittäistavaravarastolta, mutta sieltä sanottiin haastattelun jälkeen että töitä ei ole.
Vaikeasta työnsaannista johtuen ajattelin sitten muutama vuosi sitten alkaa tekemään verkostomarkkinointia, mutta en ole siitä saanut itseni elättäjää. Kokemuksena se on kuitenkin ollut mitä parhainta "työvoimapoliittista koulutusta" Jouduin kuitenkin verkostobisneksen johdosta erittäin suuriin vaikeuksiin työvoimaviranomaisten ja kelan kanssa.
Työttömyyskorvausten maksu katkaistiin, alettiin perimään takaisin liikaa maksettuja tukia ja minusta tehtiin ikää kuin rikollinen, kun halusin omatoimisesti tehdä itse jotain elämäni eteen.
Olen joutunut tekemään kaikenmaailman selvityksiä ja käymään aktiivista kirjeen vaihtoa kelan kanssa. Tutuksi ovat tulleet työvoimatoimikunta, työttömyystusrvalautakunta, vakuutusoikeus. Olen soittanut asioiden tiimoilta työministeriöön ja vieraillut Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa. Meinasin hajota kokonaan tuohon touhuun. Olin stressaantunut ja ahdistunut Asioiden ollessa pahimmillaan sain eräänä yönä pahan rintakipukohtauksen ja se jatkui pitkälle seuraavaan päivään. Terveysneuonnan puhelimessa sanoivat jälkeenpäin että ko oireiden yhteydessä olisi pitänyt ottaa kiireisesti yhteys lääkäriin.
Kärsin myös toistuvista rytmihäiriöistä. Varasin ajan lääkärille, joka kirjoitti sitten reseptin diapamille ja eräälle toiselle lääkkeelle.
Pääti tuon kokemuksen jälkeen että en halua stressata itseäni Kelan kirjeillä ja jätin hakematta postista minulle osoitettua kirjattua kirjettä. Pari kuukautta sain sen suhteen olla rauhassa, mutta sitten minulle tuli Paikallisesta Käräjäoikeudesta kirje jossa pyydettiin pikaisesti
menemään paikallisen "laamannin" juttusille. Menin paikalle ja sieltähän se kelan kirje sitten minulle annettiin. En tiedä kuinkahan kauan minun hermot enää tätä jaksaa. Näyttää siltä että Kelalle ihmisen mielenterveys ja henkinen hyvinvointi on 1000-2500€:n arvoinen.
Paljon kalliimmaksi tulisi hoitaa hajonnut mielenterveys kuntoon. Kelahan sen kuntoutuksen maksaisi.
Rahaa minulla ei ole tukien takaisin maksuun, kun olen jo ennestäänkin tuhansia euroja velkaa lähipiirille.
Soskusta sentään saan kuitenkin toimeentulotukea ja kohtelu siellä on paljon inhimillisempää em. paikkoihin verrattuna.
Siinä on minun sankaritarina.
Olen valmistunut akateemiseen ammattiin yli viisivuotta sitten. Enkä ole ensimmäistäkään työsopimusta tehnyt. Kahdesti olen ollut työvoimapolittisessa koulutuksessa ja siihen liittyvässä työharjoittelussa. Siitä toinen oli palkaton muutaman kuukauden kestänyt tutkijan homma. Työkokemusta siis ilman palkkaa. Työhaastatteluissa olen käynyt 20 kertaa, josta 15 koulutusta vastaavaan tehtävään. Kaiken huippu oli kun yritin heikosta taloudellisesta tilanteesta johtuen hakea hanttihommia eräältä pääkaupunkiseudun päivittäistavaravarastolta, mutta sieltä sanottiin haastattelun jälkeen että töitä ei ole.
Vaikeasta työnsaannista johtuen ajattelin sitten muutama vuosi sitten alkaa tekemään verkostomarkkinointia, mutta en ole siitä saanut itseni elättäjää. Kokemuksena se on kuitenkin ollut mitä parhainta "työvoimapoliittista koulutusta" Jouduin kuitenkin verkostobisneksen johdosta erittäin suuriin vaikeuksiin työvoimaviranomaisten ja kelan kanssa.
Työttömyyskorvausten maksu katkaistiin, kun minut katsottiin yrittäjäksi. Samalla alettiin perimään takaisin liikaa maksettuja tukia ja minusta tehtiin ikää kuin rikollinen, kun halusin omatoimisesti tehdä itse jotain elämäni eteen.
Olen joutunut tekemään kaikenmaailman selvityksiä ja käymään aktiivista kirjeen vaihtoa kelan kanssa. Tutuksi ovat tulleet Työvoimatoimikunta, Työttömyystusrvalautakunta, Vakuutusoikeus. Olen soittanut asioiden tiimoilta Työministeriöön ja vieraillut Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa. Meinasin hajota kokonaan tuohon touhuun. Olin stressaantunut ja ahdistunut Asioiden ollessa pahimmillaan sain eräänä yönä pahan rintakipukohtauksen ja se jatkui pitkälle seuraavaan päivään. Terveysneuonnan puhelimessa sanoivat jälkeenpäin että ko oireiden yhteydessä olisi pitänyt ottaa kiireisesti yhteys lääkäriin.
Kärsin myös toistuvista rytmihäiriöistä ja muunlaisista pahoinvointikohtauksista. Varasin ajan lääkärille, joka kirjoitti sitten reseptin kahdelle eri lääkkeelle.
Pääti tuon kokemuksen jälkeen että en halua stressata itseäni Kelan kirjeillä ja jätin hakematta postista minulle osoitettua kirjattua kirjettä. Pari kuukautta sain sen suhteen olla rauhassa, mutta sitten minulle tuli paikallisesta Käräjäoikeudesta kirje jossa pyydettiin pikaisesti
menemään paikallisen "laamannin" juttusille. Menin paikalle ja sieltähän se kelan kirje sitten minulle annettiin.
En tiedä kuinkahan kauan minun hermot enää tätä jaksaa. Näyttää siltä että Kelalle ihmisen mielenterveys ja henkinen hyvinvointi on 1000-2500€:n arvoinen.
Paljon kalliimmaksi tulisi hoitaa hajonnut mielenterveys kuntoon. Kelahan sen kuntoutuksen maksaisi.
Rahaa minulla ei ole tukien takaisin maksuun, kun olen jo ennestäänkin tuhansia euroja velkaa lähipiirille.
Soskusta sentään saan kuitenkin toimeentulotukea ja kohtelu siellä on paljon inhimillisempää em. paikkoihin verrattuna.
Siinä on minun sankaritarina.
tuli siksi laitettua sama viesti kahteen kertaa kuitenkin hieman muutettuna.
Minä kyselin työvoimatoimistosta voinko työttömyyden ohessa myydä noita muoviastioita menettämättä työttömyyskorvauksia kuten värvääjä väitti. Tietenkin jokaisesta ansaitusta lantista puolen lantin verran olisi vähennetty päivärahoista...
Työvoimatoimistosta sanottiin, että menee lautakunnan päätettäväksi, joten minun kohdallani se tarkoitti työttömyyspäivärahojen menettämistä ja se homma jäi siihen.
Tuskin tuossa myyntityössä olisi rahoihin päässyt käsiksi, mutta olisi hiukan ehkäissyt erakoitumista.
Ihminen, joka antaa "maailman" valita hänelle osansa elämästä, ei tarvitse mitään muuta kykyä kuin apinan matkimistaidon. Se taas, joka itse valitsee tiensä, käyttää kaikkia kykyjään. Hänen täytyy käyttää harkintaa ja aktiivista otetta voidakseen tehdä päätöksiä samoin kuin esittelykykyä, ja kun hän on päättänyt, vaaditaan lujuutta ja itsekuria pysyä tehdyssä päätöksessä. (John Stuart Mill) t Irtisanoutunut ja kyllä, taloudellisesti huonompi tilanne, mutta näin se vaan on. Raha ei riittänyt paskasta työpaikasta.