Muutama vuosi sitten elin täydellisessä parisuhdehelvetissä. Mies oli alistanut minut täydellisesti. Kun hän hakkasi minua ja yritti tappaa mut, ja huusin apua, niin kukaan naapuri ei välittänyt... Olisin tarvinnut ihan kipeästi apua. Muuten kyllä kuultiin joka ikinen risahdus josta valitettiin, mutta tätä ei koskaan kuultu. Vaikka ihan selvästi varmasti kuului äänet, olisin ollut kiitollinen, jos joku ystävällinen ihminen olisi voinut soittaa poliisit paikalle, koska monesti olin niin lähellä kuolemaa. Olen pettynyt tänäkin päivänä siiihen, että naapurini kyllä jaksoivat välittää joka muusta asiasta, mutta eivät siitä, kun mieheni sai hullunkohtauksia, hakkasi mua, ja mä yritin huutaa apua. Onneksi pääsin pois suhteesta ja asunnosta, henkisesti ihan rikkinäisenä, mutta onneksi elossa. Kaikki kiitos kuuluu isälleni joka eräänä päivänä sattui paikalle kun mieheni katkoi kylkiluitani heittelemällä minua pesuhuoneen kaakelilattiaan. Muuten olisinkin varmaan kuollut, koska kukaan ei muka kuullut hätäisiä avunhuutojani.
Poliisin kutsuminen
Nimetön
244641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
..tullu mieleen itse hakea sitä apua?
kun lähti pois, eipä siinä enää poliisia soitella kun ei oo puhelinta, ja tilanne päällä. Sitä paitsi mä en todellakaan olisi edes uskaltanut soittaa poliisia, koska sen jälkeen olisin saanut vielä kovemman selkäsaunan. Kerran olen soittanut ja katunut.
Auttaminen on Suomessa niin vaarallista että moni ei uskalla sekaantua muiden elämään. Kyllä minä olisin nimettömänä poliisin soittanut paikalle, mutta muuten en olisi uskaltanut tapahtuvaan puuttua vaikka iso mies olenkin. Mistä olisin voinut tietää että sinä olet valmis vastaanottamaan apua ja mistä olisin voinut tietää että sinä tai miehesi ette tee minusta rikosilmoitusta ja mistä olisin voinut tietää että sinä tai miehesi ette käy perheeni kimpuun. Syitä auttamattomuuteen on paljon. Voi vaikuttaa typerältä tuo listani, mutta kaikkea sitä tiedän tapahtuneen auttavalle osapuolelle. Tosiaan myös se hakattu osapuoli voi kiittää avusta väkivaltaisesti kun ei ole valmis irtautumaan väkivallasta.
Ja miksi et itse hakenut apua? Miksi et lähtenyt asunnosta? Mikä syy sinulla itselläsi oli olla auttamatta itseäsi? Uhrihan sinä olet, mutta ei elämäänsä voi antaa sivullisten käsiin. Eikä sitä voi antaa väkivaltaisen ukon käsiin. Eikä kokemastaan voi syyllistää sivullisia.
Sitä mä en ymmärrä miksi niin moni mies ja nainen ostaa ne väkivallattomat hetket sillä että alistuu väkivaltaan. Karkeasti ilmaistuna se on nimenomaan ostamista ja se on väkivaltaa itseä kohtaan.
Hyvä että olet tuosta helvetistä pois päässyt. Muistakaa kaikki vastaavassa tilanteessa että itse se on pois lähdettävä ja itse on itseään autettava.
Näin se on. Itse on lähdettävä. Heti kun mahdollista.
melko hento nainen mutta vahvuus näyttää olevan korvien välissä. Ole mennyt kaksi kertaa soittamaan ovikelloa kun yhdestä tietystä huneistosta on kuulunut avunpyyntöjä. Ainakin niillä kerroilla tilanne on lauennut siihen kun olen sanonut että soitan poliisille.
apua? Hmmm... Olisikohan se johtunut vaikka siitä, että sieltä nyrkin välistä ei hirveästi lähdetä poliisille soittelemaan, varsinkaan kun mies vei aina kännykän pois. Ja hakkaaminen saattoi alkaa vaikka vain sanasta moi, joten etukäteenkään en osannut poliisia soittaa. Ja miksi en heittänyt miestä ennemmin pihalle? Ehkä siksi, että kerran kun yritin, sain elämäni kovimman selkäsaunan, ja sen jälkeen pelkäsin mieheni jättämistä henkeni uhalla. Tosiaan, miksi siis en itse hakenut apua? Ehkäpä siksi, että en voinut huutaa sieltä hakkamisen keskeltä; että venaa vähän, käyn pirauttaas poliisille, tai että pelkäsin niin helvetin kovaa, että sitä pelkoa ei voi edes sanoin kuvailla.
Minä ymmärrän sen! Siinä tilanteessa ihminen pelkää niin perkeleesti, että edes tilaisuuden tullen ei itse uskalla. Jonkun pitäisi auttaa, siinä tilanteessa on niin loppu ja alistettu pelolla, että ei pysty. Miten soittaa, kun puhelinta ei ole, miten lähtee kun ukko telkeää makuuhuoneeseen kolmanteen kerrokseen? Jonkun pitäisi välittää läheisistään edes sen verran että soittaisi poliisin paikalle. Ellei sitä tee, on osasyyllinen murhaan, jos hakattava kuolee. Miten joku voi välittää niin vähän lähimmäisestään, että antaa hakata henkihieveriin naapurihuoneessa vaikka jokaisella on kännykkä taskussa!
Ymmärtäkää ihmiset, että itse avun hakeminen voi olla täysin mahdotonta, vaikka sen periaatteessa voisikin tehdä! Voi olla helppo syyttää väkivaltaan alistunutta, mitäs et itse soittanut, mitäs et itse lähtenyt, mutta se avain ei läheskään aina ole uhrilla. Sinun pitäisi puuttua siihen ja auttaa. Kun se ei vaadi kovin paljoa, vain soittoa poliisille.
"Ja hakkaaminen saattoi alkaa vaikka vain sanasta moi, joten etukäteenkään en osannut poliisia soittaa."
No tuota... jos ei etukäteen seuraavasta hakkaamisesta, niin mitenkäs jälkikäteen siitä edellisestä?
En mitenkään syytä sinua siitä ettet soittanut poliisia, ihmettelen vaan miten sinä voit syyttää naapureita! Syytä miestäsi (ex)! Jos sinä sait pelätä henkesi edestä edes ajatusta tehdä jotakin, mitenköhän olisi käynyt asiaan puuttuneen naapurin? Hän olisi soittanut poliisin, sinä et olisi syyttänyt miestäsi (koska et uskaltanut), joten miehellesi ei mitään seurauksia, ei kun kotiin vaan ja naapurin ovelle antamaan palaute...
Tosiaan poliisin olisin soittanut kun väkivaltainen tilanne on päällä, mutta muuten en edellä mainituista syistä asiaan sekaantuisi.
Kyllä aina on mahdollisuus auttaa itseään. Ei toki monestikaan silloin kun väkivaltainen tilanne on päällä, mutta sen ohi mentyä on aina mahdollisuus hakea apua. Ja aina on itseään autettava. Keskustella asiasta ystävien tai sukulaisten kanssa, mennä terveyskeskukseen, tehdä rikosilmoitus, muuttaa turvalliseen paikkaan (myös omasta asunnosta) yms. Tiedän että se vaikeaa ja monesti on luovuttava ainakin tilapäisesti monesta tärkeästä asiasta. Siltikin on parempi auttaa itse itseään kuin odottaa sivullisten apua ja katkeroitus siitäkin kun kukaan ei auta. Itse on väkivallan pesästä poistuttava, ei kukaan sivullinen voi oikeasti sieltä ketään pois hakea.
Itse yritin kerran vastaavassa tilanteessa soittaa taksia turvakeskukseen, ei onnistunut miehen mielentilan vuoksi. Pelkäsin sairaasti, mutta apua en uskaltanut siinä tilanteessa soittaa, niin kummalliselta kuin se ulkopuolisen korviin saattaa kuulostaa. Virhe saattaa olla väärässä äänensävyssä, ei edes sanassa. Tilanne voi tulla täysin äkkiarvaamatta päälle, kun on tekemisissä "hullun" kanssa.
Olen eroamassa ja nyt ehkä pääsen tästä painajaisesta, että minun on aina oltava hyvin, hyvin kiltti ja nöyrä ja asiat sanottava hyvin pehmeästi ja leikkisästi...
Suomen laki ei anna sivulliselle mahdollisuutta puuttua asiaan. Jos menet väliin ja hakkaaja vahingoittuu, niin sivullinen joutuu itse syytettyjen penkille. Vielä huonommin käy sivulliselle, jos hän joutuu ampumaan hakkaajan rauhoittaakseen häntä. Silloin todennäköisesti saa syytteen taposta tai tapon yrityksestä. Eli oikea osoite syytöksille on eduskunta ja tasavallan presidentti, jotka lakeja säätelevät.
Perhe- ja parisuhdeväkivaltaa pidettiin vuoteen 1995 saakka - jolloin siitä tuli yleisen syyttäjän alainen asia - perheen sisäisenä asiana. Mutta sen jälkeen perheväkivaltatilanteeseen puuttuminen on tietenkin ollut suotavaa. Me ihmiset kun olemme vastuussa lähimmäistämme. Minä ainakin toivoisin että joku tulisi auttamaan jos kuulisi avunhuutojani seinän takaa. Olen käynyt itse soittamassa ovikelloa ja tilanne on rauhoittunut jo pelkästään siitä.
Itse sain voimaa ja uskallusta lähteä, kun ulkopuolinen soitti poliisit paikalle. Olin poliisien soittaessa ovikelloa juuri vessassa paossa ja mietin koska mies tulee ovesta läpi.
Tilanne laukesi kun poliisit veivät miehen putkaan. Soitin perään ja pyysin pitämään häntä siellä kunnes saisin tavarani kasaan ja ehtisin häipyä. Niin myös kävi ja lisäksi mies joutui seuraavana päivänä psykiatrille.
Mitään syytettä en nostanut tuosta tapauksesta, enkä aiemmistakaan, mikä kaduttaa näin jälkeenpäin.
Mutta luojan kiitos, että joku soitti poliisit. Muuten en ikinä olisi uskaltanut lähteä.
yks perkeleen kumma ettei tässä kännyköitä täynnä olevassa maassa voi naapuri edes poliisille soittaa jos kuulee seinän takaa AVUN huutoja??? Täällä ukot ja akat selittelee "no siitä syystä ei voi kun..ja blabblab" Kuka se on käskenyt henk.koht. mennä naapurin oven taka soitteleen ja kyseleen mikä on hätänä kun yksinkertaisin vaihtoehto on SOITTAA POLIISILLE. Poliisit eivät tosiaankaan ala kertomaan riehujille kuka naapureista heidät on hälyttänyt paikalle. Suomalaiset ne ovat tuon kotiväkivallan kanssa täsmälleen samassa pisteessä mitä ovat olleet muinaisista ajoista lähtien; kaveri jätetään pahaan pulaan kun ei millään haluttais sekaantua..ällöttää!
näkemystä tarvitaan lisää.
Ongelma onkin se että väkisin ei voi auttaa. Yleensä kun se perheväkivallasta kärsivä nainen huutaa apua niin se ei kuitenkaan ole valmis itse auttamaan itseään eli lähtemään pois ja laittamaan asiansa kuntoon. Terveyskeskukseen ja poliisiasemalle menemistä ei voi edes realistisesti toivoa. Väkivallan lisäksi todellinen ongelma on aina tiettyyn pisteeseen asti se että nainen pysyy syystä tai toisesta väkivaltaisen miehen luona ja kääntyy usein myös kaikkea apua vastaan.
Poliisin soittaisin kyllä keskeyttämään väkivallan, mutta eivät nekään voi todellista apua antaa. Ja väkivaltaisen tilanteen keskeyttäminen ei ole mikään kestävä ratkaisu, seuraavana päivänä se väkivalta jatkuu ja sama toistuu niin kauan kuin uhri ymmärtää auttaa itse itseään. Miten siis saada perheväkivallan uhri ymmärtämään että on parempi auttaa itse itseään ja lähteä vaikka ikiomasta kodista pois kuin odottaa että sivulliset keskeyttävät vaarallisen väkivaltaisen tilanteen?
Perheväkivaltaan on todella vaikea vaikuttaa, se on äärimmäisen voimakas noidankehä. Mikään muu ei auta kuin noidankehän rikkominen eli se että toinen lähtee pois. Ja harvemmin se väkivaltainen osapuoli lähtee pois eli kyllä se uhrin on ymmärrettävä lähteä pois. Itsensä auttaminen on edellytys sille että voi saada apua muilta.
"Itsensä auttaminen on edellytys sille että voi saada apua muilta."
On jo itsensä auttamisen yritystä huutaa apua jos omat voimat eivät väkivaltatilanteessa riitä itsensä puolustamiseen. Sen lisäksi jos naapurien reagoinnista avunhuutoihin tulee yleinen tapa, siitä tulee yksi UUSI sosiaalisen kontorollin muoto joka jo sellaisenaan hillitsee ja vähitellen jopa vähentää parisuhdeväkivaltaa. Se tekee omalta osalataan parisuhedeväkivallan yleisesti tuomittavaksi toiminnaksi.
Meidän nykyinen kulttuuri periaattessa yhä edelleen sallii parisuhdeväkivallan juuri tällaisella piittaamattomuudella jossa vastuu siirrtään kokonaan uhrin kannettavaksi. Uhria painosteaan ja syyllistetään omaan tilanteensa parantamisen kykenemättömyydestä.
Totuus kuitenkin on että väkivallan uhri saattaa olla henkisesti niin loppuun palanut ja alistettu, että ei yksinkertaisesti kykene itse hakemaan apua. Sen lisäksi uhriksi joutunut voi olla työtön, asunnoton tai ammattitaidoton selvitäkseen yksin täysin ilman ulkopuolista tukea. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi valistunut naapuri kykenisi ohjaamaan tämän henkilön vaikkapa turvakotiin samaan etäisyyttä, jota tarvitaan realistisen näkökulman muodastamisessa omaan parisuhdehelvettiinsä. Kynnys lähteä turvakotiin saattaa olla kaikkein matalin juuri vaaratilanteen ollessa käsillä.
Lopulliseen irrottautumisprosessiin tarvitaan mukaan ammattitaitoisia asiaan perehtyneitä ihmisiä. Kaikki ihmiset eivät ole 'rautaa', se pitää ymmärtää. Juuri heikoimmassa asemassa olevat tarvitsevat kipeimmin toisen ihmisen apaua.
ovat niin huonossa henkisessä jamassa, että saattavat pienestä äänestäkin hätkähtää ja painua konttausasentoon, ettei vaan tule kukaan päälle... Kaikki pelottaa ja ajatus ei oikein juokse.
Itse sairastuin vakavaan masennukseen lyöntien ja henkisen väkivallan jäljiltä. Pelosta poisoppiminen vie vuosia.
Se minusta on järkyttävää, että vankilassa on naisia, jotka ovat puolustaneet kättä pidemmällä henkeään - väkivallan tekijä on kuollut - ja sitten pelko tulee perässä. Joka päivä kello neljä päässä naksahtaa pelko, tuleeko nyt turpaan. Aiheesta oli valaiseva dokumentti tv:ssä joku vuosi sitten.
Tilanteeseen kannattaa puuttua. Siinä saattaa pelastaa jonkun hengen.
niin minäkin... yleensä. Vaan jostain syystä en parisuhteessa. Inhoan riitaa ja teen kaikken välttääkseni sitä. Ehäkä sen juuri on syy, että olen nykyisessä suhteessani(8v) joutunut kokemaan väkivaltaa, sekä psyykkistä että fyysistä.
Viimeisin fyysinen kokemus sattui reilu vuosi sitten. Mieheni iskeä täräytti minut lattiaan sillä seurauksella, että leukani turposi kolminkertaiseksi ja mustui enkä voinut yli kahteen viikkoon mennä töihin. Leukaan jäi ikuinen muistomerkki tapauksesta. Kävin kyllä lääkärillä, mutta kehotuksista huolimatta en tehnyt rikosilmoitusta. Sanoin vain, että haluan, että asia kirjataan, jos myöhemmin tulee tarvetta.
Nyt on ero vireillä. Toinen nainen on kuvioissa, joka on on niin rakastunut kuin vain ihminen olla voi. Minä olen pahin vihollinen, joten minun varoituksia ei tule kuunnella... Minähän olen juuri se hullu, joka ajattelee vain rahaa.
Laskut pitäisi maksaa, mutta kumppani valehtelee maksaneensa tai sanoo sitten, ettei muutaman euron jutut nyt just jaksa kiinnostaa...
Kaikki jotka väittävät täällä että poliisin soittamisesta ei ole mitään hyötyä ovat todella väärässä. Miten niin väkivallan uhri ei halua itse auttaa itseään? Tottakai hän haluaa, enemmän kuin mitään muuta, mutta yleensä väkivallantekijä on uhrinsa alistanut niin matalalle, että omat voimat eivät kerta kaikkiaan enää millään riitä. On parempi soittaa ne poliisit paikalle vaikka nimettömänä, koska uhri voi oikeasti saada todella pahoja vammoja tai jopa kuolla! Yleensä väkivallan tekijä ei edes päästä uhria soittamaan ambulanssia, vielä vähemmän että hän soittaisi sen itse. Mieleeni tulee tilanne joka tapahtui eräälle ystävälleni. Hän oli 6 kk raskaana, ja mies hakkasi hänet niin, että lapsi hänen vatsassaan kuoli. Tämäkin tapaus olisi voinut estyä, jos joku naapuri olisi soittanut poliisin. Voin kuvitella kuinka hätääntynyt ääni pääsee raskaana olevalta naiselta joka yrittää itsensä lisäksi suojella myös syntymätöntä lastaan.
Jos ikinä itse kuulen avunhuutoja, soitan ihan varmasti poliisin ja menen vaikka keskelle tilannetta, koska kun on itse kokenut väkivaltaa, tietää mitä se on.
Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa kun olemme kännykkäkansaa ja kukaan ei muka USKALLA soittaa poliisia paikalle. Olemmeko todellakin näin luusereita, ja kaikessa hiljaisuudessa hyväksymme perheväkivallan vaikka sitä ääneen kauhistelemmekin. Ja tiedän että jokainen soittaisi poliisin jos kadulla hakattaisiin jotain ihmistä. Emme voi edes ymmärtää kun emme itse näe kuinka julmia asioita tapahtuu suljettujen ovien takana.
...pelkäsin soittaa.
Kuulin naapurin naisen huutavan yöllä apua. Olin herännyt jo tömistelyyn (ilmeisesti voimakasta juoksua)...nainen huusi 2 kertaa apua. En tiennyt mitä tehdä. Tiedän sen, että jos joku yöllä apua huutaa, kuuluisi kutsua poliisit.
MUTTA:
Olen ainoa ko. naapurin seinänaapuri, joten he olisivat tienneet soittajan.
Pariskunta oli muutenkin vastenmielinen kaljankantaja ja törkimys&ääliöpari, josta oli ollut minulle jo muutakin harmia. MM. heti kun he muuttivat, varastettiin autostani lämmitysjohto...nämä örkit olivat viereisellä ruudukka. kaikinpuolin epämääräistä ja agressiivista poppoota siis.
Lisäksi itse olen yh, joten minun on parempi pysyä hengissä ainakin seuraavat 10 vuotta lasteni vuoksi jos ei muuten.
Se oli kamala hetki....ajattelin tietysti, että tuleeko ruumiita. Mutta kun mies lähti melko pian avunhuutojen jälkeen, ajattelin että en soita.
Varjelusta oli se sinun isasi paikalle saapuminen...
Mutta TOTTA - kauheaa huomata, minkalaisia "paskoja" sita usein on naapureina! Paskanuteliaita ihmisia, joista ei TOSIpaikan tullen ole mihinkaan!!
Ilmiannettuilla on oikeus saada tietää kuka on soittanut.
Soita siinä sitten hakkaavasta naapurista!
voi vaikka niemettömänä.