Kuulin eilen mieheltäni, että hän haluaa mennä ja elää. Takana 16 yhteistä vuotta ja kaksi alaikäistä lasta. Mies on ahdistunut ja olemme kuulemma eri aaltopituudella...taidamme todellakin olla, koska tämä tuli lähes täytenä yllätyksenä. Aina välillähän on ollut vaikeata, mutta eihän arki ruusuilla tanssimista olekaan. Olen kuulemma kylmä...ehkä olenkin?
Mitä tehdä?
halolla päähän
122762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
juttuja kun suhde on jäänyt hoitamatta.
mahdollisuutta kuin istua alas, keskustella asioista vakavasti ja miettiä mitä haluatte tulevaisuudeltanne.
Ei teidän kannata etsiä syyllisiä ja syyttömiä, vaan keinoja, joilla voitte jatkaa yhteistä elämäänne, jos halua molemmin puolin on.
Jos miehesi ei suostu muuta sanomaan kuin haluaa mennä ja elää, niin ei liene mitään muuta tehtävissä, kuin odottaa, mitä tuleman pitää.
Miehelläsi voipi olla toinen nainen. Oleppa salapolisina miehesi suhteen.
Edellinen vastaaja oli täysin oikeassa. Tarina on enemmän kuin tyypillinen suhteelle, jota ei ole hoidettu. Kurjaa näissä tapauksissa on se, että kun sen huomaa, että olisi pitänyt hoitaa....on jo myöhäistä.
En voi muuta kuin toivottaa tsemppiä ja voimia. Mutta uskon, että jos istut ja mietit rehellisesti yhteistä taivaltanne, saatat huomata ja yllättyä -kenties se ei ole ollut sinullekaan juuri se mitä haluat?
Teillä on vaikea kriisi - liittyisikö miehesi neljäänkymppiin, vai onko työelämässä tai muussa tapahtunut merkittäviä muutoksia viime aikoina? Kun oma pää on sekaisin, luulee löytävänsä onnen muualta, saattaa ryhtyä sivusuhteeseen tai erota muuten vain. Sitten viiden vuoden päästä puolet miehistä ja kolmasosa naisista katuu eroaan.
Jos haluatte pysyä yhdessä: keskustelkaa, menkää terapiaan, etsikää apua ja vaatikaa sitä. Parisuhteen eteen pitää ja kannatta tehdä työtä, yhtään turhaa eroa ei tarvita. Erossa suurimmat häviäjät ovat lapset.
Niinpä niin, miehen töissä on tosi hankalaa...ja töitä on paljon muita "kissanristiäisiä". Neljäkymppiäkin kolkuttelee ovella...
Mutta miten saisin miehen ymmärtämään, että ulkopuolisesta avusta voisi olla hyötyä? Ja ylipäätään saisin hänet ymmärtämään, että perheestä kannattaa taistella?
ja kertoa onko hänellä toinen nainen !
Olipa miehellä toinen nainen tai ei, kannattaa silti taistella perheen puolesta. Tyypillisesti ikäkausi- ja muutoskriisissä yksilö yrittää hakea ulospääsyä sivusuhteella. Ei se kuitenkaan ratkaise niitä oman pään sisällä olevia ongelmia.
Avioliittoon on menty rakkaudesta, luvattu rakastaa niin myötä, kuin vastoinkäymisissäkin. Tämä on iso vastoinkäyminen, mutta siitäkin on mahdollista selvitä yhdessä eroamatta.
Kiitoksia vastauksista, niistä kaikista on vähän apua!
Tässä ollaan nyt aika hukassa...Yritystä löytyis kyllä omalta puolelta, ehkä jopa pettämisenkin jälkeen, mutta miten sais toisen ymmärtämään, että kannattaa yrittää ja erityisesti puhua? Vai onko parempi antaa tilanteen hieman rauhoittua?
Sen verran tiedän, että varsinaista toista naista (seks. mielessä) ei ole, mutta en usko, että tässä tilanteessa siihen on pitkä matka. Tuntuu siltä, että tilanne on aika lukossa.
Harmittaa lasten puolesta niin vietävästä ja tulevaisuuden epämääräisyys tietenkin pelottaa.
"Avioliittoon on menty rakkaudesta, luvattu rakastaa niin myötä, kuin vastoinkäymisissäkin." Niin tai sitten juuri nyt silmät aukeavat, näkemään että ei rakkautta ollutkaan. Huomaa elämän rajallisuuden ja sen että "valheessa" ei kannata elää.
Ei tietenkään välttämättä näin tässä tilanteessa, mutta moni avioliitto on valitettavasti solmittu muusta kun rakkaudesta. Ja jos jotakin ei ole koskaan ollutkaan, sitä ei voi muistellakaan eikä rakentaa uudelleen. Eikä "tahtoakaan".
Taistele ja taistele kuuluu viestisi...ei se nyt ihan yksinkertaista ole yksin taistella jos toisella ei ole taistelutahtoa! ja sekin on ymmärrettävää, että toiset meistä antaa helpommin periksi kuin toiset, toisten mielestä löytyy paljon syitä avioeroon kun taas toiset eivät luovuttaisi kirveelläkään, vaikka järki sanoisi, että nyt on aika luovuttaa.
Se, että osaa luovuttaa on paljon hienompi taitolaji kuin se, että taistella päästä varpaisiin aseistettuna. Tämä pätee moniin muihinkin ihmissuhdekiemuroihin kuin vain parisuhteeseen.
laita itse avioerohakemus vireille. Veikkaan, että se on jo ennenkuin puolen vuoden harkinta-aika päättyy ruikuttamassa takaisin. Sillä välin kerkeät itsekin tsekkaamaan tuliko 16 vuotta sitten tehtyä oikea valinta kun pääset vertaamaan ukkoas muihin miehiin. itte vaan baanalle kans ja elämä risaseks.