Olen lukenut, kuullut ja nähnyt hyvin läheltä miten työnteko voi hallita ihmisen elämää. Työn teko pahimmillaan estää muun elämän ja tappaa ihmisen.
Mikä siinä on, että tehdään ylitöitä harvase päivä tuntitolkulla, vaikka työsopimuksessa on määritelty tarkka työaika. Ja sitten valitetaan stressistä. Voi lähteä kotiin sillä sekunnilla, kun työaika on täysi, siksihän sopimuksessa on aika määritelty. Jos tämä aika ei työnantajalle kelpaa, on hänelle sanottava että haista paska, etsi uusi orja.
Minua ärsyttää, minua vituttaa. Tässä muutama asia joita tulen noudattamaan koko loppuelämäni:
- työpäivä max. 8 tuntia/päivä, eikä minuuttiakaan yli! Luonnollisesti väh. puolen tunnin ruokatauko ja 2 kahvitaukoa, aamulla ja iltapäivällä
- vähintään kaksi täysin vapaata päivää viikossa (mielellään viikonloppu)
- Työ ei koskaan saa hallita elämääni, ja työasiat eivät koskaan saa pyöriä päässäni muualla kuin työpaikalla. Eli työt eivät minun kotiini tule!
- KAIKKI juhlapyhät vapaata, jonka lisäksi kesäloma (2-3 viikkoa minimi), talviloma (1-2 viikkoa minimi). Uudenvuoden aatonaatto, aatto, ja uudenvuoden päivä vapaata. Lomat ja vapaat luonnollisesti palkallisia.
- En koskaan tule kärsimään stressistä, siitä pidän huolen.
- Haluan ELÄÄ! Haluan harrastaa sitä mistä pidän, seurustella, olla ystävien, kavereiden, sukulaisten kanssa, pitää hauskaa, elää rentoa elämää!
- Olen valmis elämään pienemmälläkin palkalla, kunhan yllä olevat asiat käyvät toteen.
Työnteko EI IKINÄ EIKÄ KOSKAAN saa estää elämääni työpaikan ulkopuolella. Tottakai noudatan työaikaa ja teen työni kunnolla, mutta vain työaikana. Tämä on sellainen juttu, että jos ylläolevat ehdot eivät työpaikassani täyty -> lopputili. Jos uutta, ehtoni täyttävää työpaikkaa ei löydy, etsin niin kauan kunnes löytyy.
OLEN VAPAA IHMINEN! Minulla on oikeus olla vapaa! Työtä teen vain siksi, koska ruoka, asuminen ym. maksaa. Ainoa syy työssäkäyntiin on siis raha. Jos palkanmaksussa pientäkin ongelmaa -> lopputili korvausten kera. Tämä yhteiskunta ei minusta orjaa itselleen saa!
Tähän loppuun vielä, että tämä EI OLE provo. Kerroin vain itsestäni, ja kaikki tässä kirjoituksessa on totista totta! EN ole mikään pummi, alkoholisti, narkkari tms. Olen ihan tavallinen, terve ja hyväkuntoinen nuori ihminen. Ihminen jolla on ELÄMÄ! Vapaa ihminen!
Mikä siinä on, että tehdään ylitöitä harvase päivä tuntitolkulla, vaikka työsopimuksessa on määritelty tarkka työaika. Ja sitten valitetaan stressistä. Voi lähteä kotiin sillä sekunnilla, kun työaika on täysi, siksihän sopimuksessa on aika määritelty. Jos tämä aika ei työnantajalle kelpaa, on hänelle sanottava että haista paska, etsi uusi orja.
Minua ärsyttää, minua vituttaa. Tässä muutama asia joita tulen noudattamaan koko loppuelämäni:
- työpäivä max. 8 tuntia/päivä, eikä minuuttiakaan yli! Luonnollisesti väh. puolen tunnin ruokatauko ja 2 kahvitaukoa, aamulla ja iltapäivällä
- vähintään kaksi täysin vapaata päivää viikossa (mielellään viikonloppu)
- Työ ei koskaan saa hallita elämääni, ja työasiat eivät koskaan saa pyöriä päässäni muualla kuin työpaikalla. Eli työt eivät minun kotiini tule!
- KAIKKI juhlapyhät vapaata, jonka lisäksi kesäloma (2-3 viikkoa minimi), talviloma (1-2 viikkoa minimi). Uudenvuoden aatonaatto, aatto, ja uudenvuoden päivä vapaata. Lomat ja vapaat luonnollisesti palkallisia.
- En koskaan tule kärsimään stressistä, siitä pidän huolen.
- Haluan ELÄÄ! Haluan harrastaa sitä mistä pidän, seurustella, olla ystävien, kavereiden, sukulaisten kanssa, pitää hauskaa, elää rentoa elämää!
- Olen valmis elämään pienemmälläkin palkalla, kunhan yllä olevat asiat käyvät toteen.
Työnteko EI IKINÄ EIKÄ KOSKAAN saa estää elämääni työpaikan ulkopuolella. Tottakai noudatan työaikaa ja teen työni kunnolla, mutta vain työaikana. Tämä on sellainen juttu, että jos ylläolevat ehdot eivät työpaikassani täyty -> lopputili. Jos uutta, ehtoni täyttävää työpaikkaa ei löydy, etsin niin kauan kunnes löytyy.
OLEN VAPAA IHMINEN! Minulla on oikeus olla vapaa! Työtä teen vain siksi, koska ruoka, asuminen ym. maksaa. Ainoa syy työssäkäyntiin on siis raha. Jos palkanmaksussa pientäkin ongelmaa -> lopputili korvausten kera. Tämä yhteiskunta ei minusta orjaa itselleen saa!
Tähän loppuun vielä, että tämä EI OLE provo. Kerroin vain itsestäni, ja kaikki tässä kirjoituksessa on totista totta! EN ole mikään pummi, alkoholisti, narkkari tms. Olen ihan tavallinen, terve ja hyväkuntoinen nuori ihminen. Ihminen jolla on ELÄMÄ! Vapaa ihminen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinpä...aiemmassa työssäni pystyin muokkaamaan duunipäiväni liukumillakin, ja normaali 5-päiväinen kokopäivätyö. Harvoin tuli työhuolet kotiin, eli ehti elämäänkin.
Ne ajat ovat vain menneet. Nyt työttömänä, haku päällä, vaan jo edes orjapaikankin löytäminen on vaikeaa. Uskon, että maksimipalkkani tulee olemaan kokopäivätyössä bruttona 1300-1400 e/kk, noh juuri ja juuri eläisi eli alle puolet entisestä, mutta sellaisenkin paikan saaminen siis lähes mahdotonta.
Uskon, että joudun aikanaan peruspäivärahalle ja ilmaiseen orjatyöhön josta nyt uusi laki tulossa. Siinä vaiheessa tulee nälkä ja viimeisetkin läskit katoaa kropasta.
Vaan hieno ylevä ajatus sinulla. Toivotan onnea.
niinpä...valitettavasti ei tätä päivää.Tuollaista oli joskus vielä 80-luvulla joissain työpakoissa, ei enää missään.Ainahan voit tietysti itsesi irtisanoa ja haaveilla paremmasta.Voin kyllä kertoa, että tämä työttömyys vasta pirullista ihmiselle onkin ja siitä on tämä yhteiskunta pitää kyllä huolen.
"Tuollaista oli joskus vielä 80-luvulla joissain työpakoissa, ei enää missään"
No onhan toimistoduuni just tollasta kun aloittaja kuvaili. Pyhät ja viikonloput vapaata, säännöllinen päivätyö jne. Tosin JOSKUS ehkä saattaa joutua tekee vähän ylitöitä mut meikä ei ole joutunu vielä kertaakaan. Tällasessa hommassa ei vaan tienaa huimasti eikä nuo vaatimukset tietenkään mahdollista mihinkään vaativampaan hommaan etenemistä. Mutta sitähän aloittaja ei näytä kaipaavankaan.
Näin on, esim. toimistotöissä, toki paikasta riippuen, tuo on mahdollista nykypäivänäkin. Itselläni ainakin täyttyvät edellämainitut asiat joista itsekin ajattelen saman suuntaisesti.
Minua rassaakin se että tekemäni työ on niin hiton puuduttavaa koska olen eläväinen ja luova ihminen mutta "joudun" tai saan, miten vaan, tekemään puuduttavan yksitoikkoista työtä. Toki olen erittäin onnellinen siitä että työtä yleensäkin on mutta todellakin teen tätä vain rahasta.
Itse olisin valmis venymään pidempiin päiviin ja muutenkin joustamaan jos saisin tehdä sitä mitä todella haluan ja johon luonteeni parhaiten sopii, eli ei olen ns. ristiriitaa joka aiheuttaa "stressiä" toisinaan. Tiedän että asialle voi vain itse tehdä jotakin ja jokusen vuoden vielä pakerran näissä hommissa ja sitten alan hakeutua kohti unelma työtäni.
Mulla on aivan sama tilanne, juttusi olisi voinut olla minun kirjoittama. Toisaalta on kiva kun on säännöllinen työ ja säännölliset vapaat, mutta tää on liian yksinkertaista työtä mulle.
Lisäisin sun juttuun että kun valitset työpaikan katso tarkkaan millainen tuleva esimies on. Psykopaattiesimes voi tehdä elämän tosi vaikeaksi, niitähän on nykyään liikenteessä.
Valtion puolella näitä psyko-esimiehiä ei saa pois,ellei niillä keitä yli. Pitkään ne saa kiusata alaisiaan.