Mulla ja mun poikaystävälläni on kaukosuhde, välimatkaa hieman yli 500 kilometriä. Olemme seurustelleet melkein vuoden. Suhteen alku vaiheessa olin hyvin epäileväinen suhteemme toimivuudesta, enkä ollut siinä 100%:sti mukana. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin olevani rakastunut häneen. Kun olen hänen kanssaan olen todella onnellinen ja iloinen, vaikka riitelemmekin joskus.
Olen kuitenkin huomannut, että joskus jos emme ole tavanneet pitkään aikaan, katselen paljon enemmän muita miehiä ja voisin vaikka pettää poikaystävääni. Kuulostaa aivan kauhealta ja hyvin, hyvin lapselliselta, ja siksi olenkin aika järkyttynyt omista tunteistani ja käyttäytymisestäni. Olen ruvennut epäilemään rakkauttani. Rakastanko kuitenkaan poikaystävääni? Hän on minulle todella tärkeä, ja olenkin ajatellut usein, että voisin viettää hänen kanssaan vaikka loppuelämäni. Mutta toisaalta, nuo joskus hieman eriskummalliset ja ristiriitaiset tunteet ja muiden miesten katselu (eikä aina ihan pelkkä katselukaan..) ovat saaneet minut epäilemään tunteideni aitoutta..?
Voisiko syynä olla esimerkiksi se, että kun en ole nähnyt poikaystävääni aikoihin, enkä siksi ole saanut sellaista huomiota ja läheisyyttä kuin kaipaisin, niin haen tätä kyseistä huomiota muilta miehiltä..?
Onko muilla kaukosuhteissa elelevillä naisilla tai miehillä vastaavanlaisia tuntemuksi?
Mitä minun teidän mielestänne pitäisi tehdä..?
Olen kuitenkin huomannut, että joskus jos emme ole tavanneet pitkään aikaan, katselen paljon enemmän muita miehiä ja voisin vaikka pettää poikaystävääni. Kuulostaa aivan kauhealta ja hyvin, hyvin lapselliselta, ja siksi olenkin aika järkyttynyt omista tunteistani ja käyttäytymisestäni. Olen ruvennut epäilemään rakkauttani. Rakastanko kuitenkaan poikaystävääni? Hän on minulle todella tärkeä, ja olenkin ajatellut usein, että voisin viettää hänen kanssaan vaikka loppuelämäni. Mutta toisaalta, nuo joskus hieman eriskummalliset ja ristiriitaiset tunteet ja muiden miesten katselu (eikä aina ihan pelkkä katselukaan..) ovat saaneet minut epäilemään tunteideni aitoutta..?
Voisiko syynä olla esimerkiksi se, että kun en ole nähnyt poikaystävääni aikoihin, enkä siksi ole saanut sellaista huomiota ja läheisyyttä kuin kaipaisin, niin haen tätä kyseistä huomiota muilta miehiltä..?
Onko muilla kaukosuhteissa elelevillä naisilla tai miehillä vastaavanlaisia tuntemuksi?
Mitä minun teidän mielestänne pitäisi tehdä..?
Vastaukset 7
Vanhimmat
aikuiseksi.
Mulla on aika samanlainen kaukosuhde kuin sinullakin ja samanlaisia ajatuksia. Ollaan seurusteltu kohta kaks vuotta, välillä on tullut kateltua naisten perään ja joskus on melkein tapahtunut jotain. Onneksi ei mitään vakavaa. Ehkäpä se on sitä kaipuuta, jollakin omalla tavalla.
Itse olen kyllä onnellinen likkakaverini kanssa ja rakastan häntä. Olen kyllä ajatellut silti katsoa mitä tämä tuo tullessaan, ellei nyt mene muuten sukset ristiin.
Tsemppiä sinulle! :)
Vuotta nuorempi mies olen, ja joskus kyllä ajattelen hyvinkin samalla tavalla. Sitten kun näen tyttöystäväni, niin kaikki ne ajatukset häviää. Se kai on vain sitä liian suurta kaipuuta.
Mutta pitää kyllä myöntää...
että olen aika täynnä tätä kaukosuhdetta. Nähdään viikonloppuisin, joskus harvemmin joskus useammin. Joskus sitä huomaa illalla itsestään miettivänsä että minkäköhänlaista olisi seurustella sen tai sen kanssa, nehän asuu tässä samassa kaupungissakin, ovat nättejä ja mukaviakin... Se tässä pelottaa että jos joku toinen tekisi aloitteen minua kohtaan, niin pystyisinkö vastustamaan kiusausta? Tai haluaisinko vastustaa...?
Niinh... en tiedä... pitäisiköhän puhua näistä tunteista tyttöystävälle... varmaan vain pahentaisi asiaa kun hän sitten alkaisi epäilemään minua... mitäköhän tässä taas tekisi.
Sama tilanne myös täällä. Mies muutti opiskelemaan myös pitkän matkan päähän ja kun näkee vain viikonloppuisin ja joskus myös harvemmin niin löytää itsensä usein ajattelemasta muita miehiä. Liian monta kertaa meinannut sortua vaikka tähän asti onnistunutkin, mutta tosiaan silloin kun näkee tuntee itsensä taas "kokonaiseksi" jos näin voisi sanoa..
Haluista ja kiusauksista et pääse ikinä eroon olit sitten kauko- tai lähisuhteessa. Voit huomata katselevasi muita miehiä vaikka olisit poikaystäväsi seurassa. Ihmisen luonto on heikko. Vaikka sydän rakastaa voi ruumis himoita muita. Ymmärrettyäsi ja hyväksyttyäsi inhimmillisyytesi on sinun helpompi elää ja antaa itsellesi anteeksi.
Kunnioitus ja luottamus on mielestäni tärkeintä. Rakkaus ja himo sumentavat silmäsi. Kokeile ajatella asiaa mahdollisimman objektiivisesti ja kaukaa. Älä tee päätöstä liian nopeasti. Tunnustele ja punnitse vaihtoehtoja. Olisitko onnellisempi ilman häntä, vapaana, yksin? Kuuntele sisäistä ääntäsi. Jos tunnet tilanteen olevan edelleen ahdistava kannattaa olla avoin poikaystävällesi ja laittaa vaikka suhde jäihin. Älä petä, siitä jää kaikille kurja olo.
Olen ollut itse kaukosuhteessa kaksi vuotta.
Tsemppiä syksyyn!
Hyvin viisaasti kirjoitettu...
Mutta tässä nyt _ainakin minun kohdalla_ on kyse siitä, että kun kaukosuhteessa olen, niin alkaa tympimään aika rankasti se, kun ei saa sitä läheisyyttä, lämpöä, seksiä... siis niitä kaikkia asioita jotka ovat minulle hyvin hyvin tärkeitä. Entä jos joku tältä samalta paikkakunnalta olisi kiinnostunut minusta? Entä jos ei tarvitsisi enää ikävöidä, voisi nähdä joka päivä, tai edes joka toinen päivä... voisi suunnitella yhteen muuttamista lähiaikoina? Voisi jakaa tunteet ja tapahtumat tässä ja nyt...
Kiitos erittäin paljon kaikille vastanneille! Oli jollainlailla helpottavaa kuulla, että muillakin on samanlaisia tuntemuksia kuin minulla.
Yksi mun tuttu poika osoitti tässä vähän aikaa sitten minuun kohdistuvaa, aika selvää, kiinnostusta. Houkutus oli varsin suuri, mutta pidin näppini hänestä erossa, sillä en todellakaan oikeasti halua pettää poikaystävääni. Kyseisen "iskuyrityksen" jälkeen mieleeni tuli juuri sellaisia ajatuksia, joista joku edellä olevista kirjoittajista mainitsi. Rupesin miettimään, miten ihanaa se olisikaan, jos saisi tuntea toisen ihmisen läheisyyttä ja hellyttää useammin. Kuinka hyvältä se tuntuisikaan. Sitten kuitenkin ajattelin, että vain sen oman rakkaani läheisyys tuntuu juuri SILTÄ -oikealta ja aidolta.
Vaikka tämä kaukosuhteessa eläminen ei nyt aina olekaan niin kovin helppoa, ja omien halujen ja himojen pidätteleminen tuntuu joskus vaikealta, on se silti sen arvoista. Rakastan poikaystävääni todella paljon, ja tiedän, että hänkin rakastaa minua runsaasti. En voisi tehdä hänelle mitään niin julmaa kuin pettäminen.
Ihmeellistä, mutta teidän vastauksenne saivat minut ajattelemaan jotenkin järkevämmin. Kiitos vielä kerran, ja hyvää jatkoa muillekin! :)