Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa 4kk, olemme molemmat 18-v. Alkuhuuma alkaa olla jo ohi, ja sen kyllä huomaa. Seksi on ollut kuvioissa vasta 3kk, ja siitä huolimatta poikaystäväni ei enää halua yhtä usein kuin minä. Tälläkin viikolla olen tehnyt aloitteen 3 kertaa, mutta yhtään kertaa ei ole onnistanut.
Hänellä kyllä seisoo herkästi, ja viime kerralla hän olisi halunnut, että otan häneltä suihin - mutta ei varsinaista yhdyntää! Vetosi ajanpuutteeseen, kun oli muka kiire. Kahdella muulla kertaa hän on vain jäänyt passiiviseksi, enkä halua väkisinkään seksiä harrastaa.
Muutaman kerran meidän on pitänyt lopettaa yhdyntä kesken, koska hänen kalunsa on veltostunut kesken kaiken. Edes suihinotto ei saanut sitä enää juhlakuntoon. Hän taitaa ottaa tällaiset tapahtumat itseensä, eikä puhu siitä minulle. Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen ja aloitteellinen, mutta hän on se, joka sitten haluaa lopettaa. Voiko tällainen "epäonnistuminen" muodostaa esteitä jatkossa seksihaluille?
Aiemmin saatoimme peuhata sängyssä parikin kertaa päivässä, joten muutos näin nopeasti tuntuu oudolta. Kuitenkin hän kertoo rakastavansa ja kehuu minua, sekä suunnittelee yhteenmuuttoamme ym. Eli en usko, että hänellä olisi toinen tai hän ei rakastaisi minua enää.
Toisinaan hän on aika masentunut ja haluton muutenkin, kun ei ole mitään tekemistä. Harrastaa kuitenkin urheilua 4 krt viikossa, ja tapaa kavereitaan. Mutta kun olemme yhdessä päivisin, hän on aivan veltto, eikä halua tehdä mitään. Hänellä on ollut ongelmia muiden läheistensä kanssa, ja ymmärrän tämän. Olen yrittänyt olla tukena ja tarjoutunut kuuntelemaan, jos hän haluaisi purkaa sydäntään. Mutta hän ei halua puhua juurikaan asiasta, ja jos puhuu, niin aina vähättelevään sävyyn. Rahahuoletkin painavat jonkun verran, vaikka itään taloudellista ahdinkoa ei olekaan...
Olen nyt alkanut vähentää yhdessäoloamme, jos vaikka kiinnostus heräisi, jos en olisi aina paikalla oleva itsestäänselvyys. Vielä ei ole auttanut. Itse olen hyvin rakastunut ja haluan häntä, teen aloitteita ym.
Miten saisin hänet taas kiinnostumaan parisuhteestamme, ja keskustelemaan enemmän tunteistaan? Millä keinolla voisin yrittää piristää häntä, jotta elämänilo palaisi, myös makuuhuoneen puolelle?
Hänellä kyllä seisoo herkästi, ja viime kerralla hän olisi halunnut, että otan häneltä suihin - mutta ei varsinaista yhdyntää! Vetosi ajanpuutteeseen, kun oli muka kiire. Kahdella muulla kertaa hän on vain jäänyt passiiviseksi, enkä halua väkisinkään seksiä harrastaa.
Muutaman kerran meidän on pitänyt lopettaa yhdyntä kesken, koska hänen kalunsa on veltostunut kesken kaiken. Edes suihinotto ei saanut sitä enää juhlakuntoon. Hän taitaa ottaa tällaiset tapahtumat itseensä, eikä puhu siitä minulle. Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen ja aloitteellinen, mutta hän on se, joka sitten haluaa lopettaa. Voiko tällainen "epäonnistuminen" muodostaa esteitä jatkossa seksihaluille?
Aiemmin saatoimme peuhata sängyssä parikin kertaa päivässä, joten muutos näin nopeasti tuntuu oudolta. Kuitenkin hän kertoo rakastavansa ja kehuu minua, sekä suunnittelee yhteenmuuttoamme ym. Eli en usko, että hänellä olisi toinen tai hän ei rakastaisi minua enää.
Toisinaan hän on aika masentunut ja haluton muutenkin, kun ei ole mitään tekemistä. Harrastaa kuitenkin urheilua 4 krt viikossa, ja tapaa kavereitaan. Mutta kun olemme yhdessä päivisin, hän on aivan veltto, eikä halua tehdä mitään. Hänellä on ollut ongelmia muiden läheistensä kanssa, ja ymmärrän tämän. Olen yrittänyt olla tukena ja tarjoutunut kuuntelemaan, jos hän haluaisi purkaa sydäntään. Mutta hän ei halua puhua juurikaan asiasta, ja jos puhuu, niin aina vähättelevään sävyyn. Rahahuoletkin painavat jonkun verran, vaikka itään taloudellista ahdinkoa ei olekaan...
Olen nyt alkanut vähentää yhdessäoloamme, jos vaikka kiinnostus heräisi, jos en olisi aina paikalla oleva itsestäänselvyys. Vielä ei ole auttanut. Itse olen hyvin rakastunut ja haluan häntä, teen aloitteita ym.
Miten saisin hänet taas kiinnostumaan parisuhteestamme, ja keskustelemaan enemmän tunteistaan? Millä keinolla voisin yrittää piristää häntä, jotta elämänilo palaisi, myös makuuhuoneen puolelle?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun poikaystävältä!
Jopa siinä määrin, että luulisi meidän seurustelevan saman henkilön kanssa! :/
En kyllä ole itsekään keksinyt ratkaisua kuvailemiisi ongelmiin - ehkä suhde vaan hiipuu tästä, eikä sille voi mitään...
Toivottavasti sinä/te keksitte parannuskeinoja teidän suhteeseenne!
Kääntäkää tilanne toisin päin.
Olisitteko, tai kykenisittekö rakastuneena olemaan passiivinen ja poissa-oleva,
aloitteita tekemätön ja muutenkin vetäytyvä,
siis
ihmistä kohtaan jota rakastatte ?
....luulisin että vastaus on kielteinen.
Jokainen rakastunut, toista kunnioittava ihminen tekee jotain suhteen eteen.
Teidänkin suhde on kestäny jo (kokonaiset 4 kk) eli alkuhuuman ei pitäis olla ohi.
Eli järki käteen tyttökullat, pojilla ei ole kiinnostus sillä mallilla kun pitäsisi,
VAIKKA teistä kovasti tykkäikin.
...Itse ainakin haluan suhteeseen molemminpuolista panostusta,
jollei sitä heru en kykene myöskään toista rakastamaan, saati arvostamaan.
Suhteelle tulisi hyvin pian loppu.
-Ei yksi kivi jauhoa tee-
...joskus useimmilla on sellaisia aikoja kun fiilikset on maissa eikä mikään huvita. Kun ei itsekään tiedä mikä vaivaa on vaikeaa puhua siitä toiselle...siispä vaan hiljenee.
Rakkaudelle ei oikeastaan pitäisi asettaa mitään määritteitä tyyliin:" jos rakastat minua, olet aina läsnä ja huomioit minua"
Usko siihen toisen rakkauteen ja rakasta itse, älä koko ajan mieti. Kerro omat tuntemuksesi mutta älä odota samaa toiselta. Avoimuus on hyvästä mutta siihen ei voi pakottaa.
Hienosti tiivistetty, ja totta puhut.
En vaan jaksanut jäädä sen tarkemmin tilannetta analysoimaan,
ensimmäinen mielikuva vaan oli kovin "etäinen ja kielteinen" joten puutuin siihen.
Jos siis pidemmän päälle jatkuu, olisi syytä kai ottaa vaaleanpunaiset linssit silmiltä ja katsoa totuutta toisesta näkökulmasta.
Puhut asiaa. Tottakai osoitan hänelle rakkauteni kuten ennenkin. Luulen, että hän on masentunut jostain, ja haluan olla hänen tukenaan. Ei kai auta muu, kuin olla tarjolla kuuntelijaksi, jos hän haluaisi avautua. Ja jos ei, niin sitten vain odotan, miten tilanne kehittyy.
Sun pitää kyllä yrittää puhua miehelles ja kysyä onko hänellä joku raskas asia mistä hän ehkä haluaisi keskustella. Tehkää jotain super kivaa yhdessä..toisaalta parisuhteessa pitäisi tehdä niitä ei niin kivojakin juttuja niinkuin siivoaminen,mutta
neuvoisin kuitenkin aluksi puhumaan hänen kanssaan
Itse olen seurustellut nyt puoli vuotta oman poikaystäväni kanssa,itse olen 19 ja poika on vähän vanhempi.
No asiaan:hän ei ole kertaakaan vielä sanonut rakastavansa minua,vaikka nyt uskon tuon olevan jo lähellä,mutta teot puhuvatkin puolestaan enemmän ja olen niitä alkanut arvostamaan suuremmin kuin noita tulevaisuudesta puhumisia,rakkauden tunnustuksia yms.Koska valitettavasti,olen monesti nähnyt tuollaisten suhteiden tuhon.Jos poikaystäväsi todella nyt rakastaa sinua,ei "alkuhuuma" mielestäni voi vielä olla ohitse,kun vasta olette muutaman kuukauden seurustelleet,vastahan tuossa ajassa opitaan tuntemaan toinen.Ei kannata tietenkään luovuttaa,aina voi toisella olla masennuksia..mutta jos hän ei pysty sinulle avautumaan asioistaan,ja on passiivinen,niin eikö jossain silloin ole mätää.Kyllähän rakastuneen täytyy enemmän panostaa tai koittaa saada toinen ymmärtämään jos ongelmia on.En tarkoita kuitenkaan että läsnä on aina oltava ja puhuttava joka käänteessä,ei se niin helppoa ole.
Mutta,koita saada pojusi käytöksestä enemmän irti ja tietenkin olla ymmärtäväinen niin pitkään kunnes muutos tilanteeseen tulee,jos on tullakseen.Pelkkiin puheisiin luottaminen ei kuitekaan riitä..on se 4kk kuitenkin sen verran lyhyt aika.
Omalla poikaystävälläni oli myöskin aikasemmin tuota passiivisuutta,eli minä olin aika aloitteitatekevämpi jne.Ja me odotimme myös n.kuukauden kunnes ensimmäisen kerran sänkyyn menimme.Hän itse pisti asian pitkän työpäivän sekä sen piikkiin,että täytyykö sängyssä harrastaa aina seksiä?
Tuolloin tunsin ettei hän välitä tarpeeksi minusta eikä halua minua niin paljon.Nyt hän muuttunut aktiivisemmaksi sekä tuntuu muutenkin alkavan rakastaa minua.Eli tuosta voi kai tehdä myös jonkun "laskutoimituksen"?
nuori, ei alkuhuuma voi olla ohitse, meidän suhteessa niinsanottu alkuhuuma kesti yli kaksi vuotta, rakastelua useamman kerran päivässä ja missä milloinkin, tekstiviestejä pitkin päivää ym.ym. mitä nyt siihen kuuluukin ja varmaan se on joka suhteessa erilaista. Mutta nyt kyse ei teillä voi olla siintä. Poikaystävääsi painaa varmasti jokin asia, voisiko asia olla niin että häntä pelottaa sitoutuminen jossain määrin, olette jo puhuneet yhteenmuutosta, aika nopeaa tahtia. En epäile ettei hän rakasta sinua jos kerran niin sanoo. Minusta vaan tuntuu että nuorilla on jotenkin hirveän kiire saada se suhde niin vakiintuneeksi ja sitten ehkä painostetaan tahtomattaan sitä toista osapuolta liikaa, ja hän ei uskalla sanoa mitään vastaan koska pelkää suhteen loppumista tai jotain muuta. Tarkoitan että niin kiireesti tehdään isoja ratkaisuja ettei se toinen vaan menisi jonkin toisen kanssa. Yritä vaan puhua hänen kanssaan, älä vaadi häneltä vastauksia heti. Voit itse ottaa tuon asian puheeksi ja kysyä häneltä. Sain viestistäsi kuvan että hän itse suunnittelee yhteenmuuttoa kovasti, siinä voi todella olla se että hän pelkää että menettää sitten sinut jollekin toiselle. Kerro hänelle että näin ei ole, kiire yhteenmuttamiseen ei tarvitse olla. Jos asia on vähänkin tuohon suuntaan kuin kerroin, yhteenmuuttaminen ei varmasti paranna asiaa. Olette kuitenkin seurustelleet vasta 4kk, se voi olla teille pitkä aika ja teistä tuntuu että olette valmis ottamaan vastuun kaikesta yhdessä asumiseen liittyvästä, mutta se on todella kuitenkin lyhyt aika, ei siinä sitä toista tunne vielä kunnolla. Missään tapauksessa en tarkoita että teidän suhteenne ei voisi olla juuri se oikea ja eläisitte onnellisina elämänne loppuun asti;)
Puhu poikaystävällesi mutta älä vaadi häneltä mitään vastauksia äläkä niinkään että siitäkö tää kaikki johtuu kun et oikeasti haluakkaan muuttaa yhteen, no kyllä sinä naisena tiedät miten siinä tilanteessa miestä syyttämättä ja loukkaamatta puhutaan, helppoa ei kuitenkaan ole, miehet kun on niin "omituisia" ettei niiden ajatusmaailmaan tahdo millään pästä sisään.
Toivon kuitenkin teidän asianne korjaantuvan ja voitte onnellisina suunnitella yhteenmuuttamista kun se aika on mielestänne sopiva.
-nainen melkein 40-
...mutta jospa tällä pojulla ei sitä alkuhuumaa olekaan? Siitä voisi kieliä moinen käytös. Ei suhteen kuulu olla heti alkuun noin vaikea. Eikä suhde ole oikein kunnon suhde, jos vain toinen siihen panostaa.