Ongelma on, että oon tajuttoman ihastunut työkaveriini! Luulin ensin sen menevän ohi, kun muutenkin ihastun herkästi, mutta ei! Tää tuntuu vaan jatkuvan...sattuneista syistä ei kuitenkaan tulla näkemään pitkään aikaan, ellei sitten sattumalta jossain kadulla.
Tää kyseinen työkaveri sai mut näkemään ympärilleni. Kuinka voi ees olla niin samanlaista ihmistä?!
Pahinta on nyt se etten tiedä olisko tällä tyypillä ollu jotain ystävyyttä enemmän mua kohtaan. Ne vikat moi moit ja katseet! Aargh, mä sulin niistä niin täysin. Niin ja se
että satun elämään avoliitossa.
Tää kyseinen työkaveri sai mut näkemään ympärilleni. Kuinka voi ees olla niin samanlaista ihmistä?!
Pahinta on nyt se etten tiedä olisko tällä tyypillä ollu jotain ystävyyttä enemmän mua kohtaan. Ne vikat moi moit ja katseet! Aargh, mä sulin niistä niin täysin. Niin ja se
että satun elämään avoliitossa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minäkin olen mennyt ihastumaan työkaveriini, enkä tiedä tunteeko hän samoin! Kaikki vain meni ihan sähläykseksi ja varsinaisesti ei ees lähtiessä moikattu. Samoin kuin sinulla en näe tätä henkilöä pitkään aikaan ellei vahingossa törmätä. Luulen että jollain tasolla hänkin on kiinnostunut, mutta se saattaa olla vaan seksuaalista. En myöskään uskalla selvittää asiaa hänen kanssaan kun en tiedä mitä hän ajattelee, koska pelkään pettyväni! Mutta kerrankin löysin ihmisen joka tunti olevan samanlainen kuin minä...
Voi ollaanpa sitä samassa paatissa.Minäkin olen rakastunut työtoveriini ja hän minuun.Aivan toivotonta.Olemme kumpikin avioliitossa.En ole tuntenut ketään ihmistä kohtaan vielä näin syvästi.Tunteemme ovat molemminpuoleiset.Tiedän hänen rakastavan minua.Tapailemme toisiamme,mutta tietyt rajat olemme asettaneet.Emme kumpikaan tahtoisi olla uskottomia puolisoillemme.Vääjäämättähän sekin tulee jossain vaiheessa,jos emme osaa lopettaa.Sekin tuntuu sattuvan.Emme haluaisi elää erossa toisistamme.Miten tämän ratkaisee?Aika näyttää miten käy.
Ah, ihanaa! Joku muukin siis tuntee tällaista pohjatonta kaipuuta. Mun ajatukset pyörii lähes koko ajan tämän henkilön ympärillä. Tuntuu että aika loppu meidän välillä, jos me oltais saatu vielä pari kuukautta tutustua toisiimme, olis piinaava arvotus meidän tunteista varmaan selvinny. Ärsyttää jollainlailla että tästä tyypistä selvis mulle vielä viimesenä päivänäkin kaikkia ihania puolia, mistä mulla ei ollu mitään tietoa aikasemmin. Mä niin ootan että me nähdään taas. Joskus kai loppu vuodesta...
Asioilla on taipumus järjestyä parhainpäin. Anna ajankulua, niin saat selvyyden oletko vain ihastunut vai voiko teillä todellakin olla yhteinen tulevaisuus...ensimmäinen vuosi tuollaisessa tuntessa on kuitenkin sitä "ruusunpunaisten lasien" läpi katsomista..trust me, i know what i´m telling..
Itsekkin tuppaan ihastumaan herkästi ja nytkin olen ihan lääpälläni työkamuun..mutta en saa tarpeeksi häneltä signaaleja, jotta rohkenisin häntä lähestyä. Jotenkin kuitenkin aistin hänestä, että hänkin on pikkaisen ihastunut minuun.
Kaimasi
Ei taida olla epätavallista nämä suhteen ulkopuoliset ihastukset. En viitsi jatkaa samalla lauseella "niin minäkin", mutta tämä tunne jota koen on varsin raastavaa. Tiedän etten voi, ja enkä edes halua saada omakseni tätä naista jonka vuoksi ajatukset pyörii vain hänen ympärillään. Tämä "suhde" on niin epärealistinen kuin vain olla voi mutta...
En tahtoisi pettää puolisoani, enkä rikkoa mitään mikä tällähetkellä vallitsee, mutta tahdon toisaalta olla myös rehellinen itselleni. Ne ajatukset ja tunteet joita koen, on niitä tunteita joita olen kokenut aikoinaan myös silloin kun tapasin nykyisen puolisoni.
Suhteeni voi ihan hyvin, mutta rehellisyyden nimissä, olen korviani myöten ihastunut tähän työkaveriini jonka elämää en myöskään tahdo sekoittaa, mutta tahtoisin hänen olevan osan minua. Mahdoton yhtälö, mutta silti osa itseäni ja elämääni...
Se tunne joka raastaa, myös antaa jotain minkä vuoksi yrittää..
Onnellisen suhteen perusta lienee uskollinen vaimo ja rakastajatar vai?
Sama "vika"...ihastuin totaalisesti erääseen ihanaan mieheen jonka kanssa oltiin "työkavereina" muutamia viikkoja ja joka edelleen silloin tällöin käy remppaamassa työpaikalla=)
En ikinä olisi uskonut että olisi joku joka olisi niinkuin minä.Samanluontoinen ja uskon että mielenkiinnonkohteet ovat aika samanlaiset monesssakin asiassa. Ne muutama ilta kun juteltiin työpaikalla...huoh olisi jo silloin tehnyt mieli hypätä syliin, halata ja... mutta minäkin elän edelleen parisuhteessa...ja kun on vielä lapsiakin niin se luo niin paljon epävarmuutta joka suuntaan. Antaisin mitä vain että pääsisin hänen lähelleen...Ekaa kertaa elämässäni tunnen olevani rakastunut. Enkä usko että olen yksin näine tunteineni koska hänen silmistään vain näki sen...Jos on olemassa "se oikea" josain niin se on ehdottomasti tämä mies.Olen nähnyt hänet viimeksi töissä joskus kesäkuulla ja muutaman kerran ohi ajanut. Aina tulee katsottua tarkkaan läpi samanlaiset autot että josko...? Vietävä kun olis vähän enemmän voimaa lähteä tästä nykyisestä suhteesta, TIEDÄN että meidän olisi hyvä ja ihana olla yhdessä ajasta ikuisuuteen. RAKASTAN SUA!!!
Jepulis,samalla lailla kävi mulle tänä kesänä.
Ihana mies työpaikalla,pitkiä katseita ja vähän jutustelua. Mut miks silloin ei löytynyt sanoja kun hän oli lähellä? Nyt on jäljellä tuska ja kaipaus,kunpa sais uuden mahiksen!
Valitettavasti (byäähhhh!) useimmat näistä miespuolisista ihastuksen kohteista haluavat vain vaihtelua niin turvalliseen ja miellyttävään arkeensa. Mies putkiaivoineen pystyy siihen mihin monetkaan naiset eivät pysty - ottamaan seksin seksinä ja pitämään samalla ulkoiset kulissit pystyssä. Naisella ei ole putkiaivoja eikä nainen pysty samaan. Ainakin allekirjoittaneella hyvä seksi vaatii myös tunteita tai ainakin toisen tuntemista. Ja niinpä turpiin tulee ja kovaa kerta toisensa jälkeen.
Liityn tähän samaiseen kasvavaan joukkoon.
Olen rakastunut työkaveriini. Emme ole rakastelleet koskaan, pientä läheisyyttä on tietysti ollut mutta pidemmälle emme ole menneet. "Suhteemme" on perustunut lähinnä henkiselle tasolle, sielunkumppaanuudelle (jos sellaista nyt edes on olemassa) Työskentelemme eri toimistoissa, eri kaupungeissa. Olemme tavanneet muutaman kerran kahden kesken, yhteydessä olemme melkein päivittäin. Viikonloput ovat tuskaa. Olemme molemmat naimisissa ja hänellä on vielä pieni lapsikin. "Hankalinta" tässä on se, että olemme molemmat myöntäneet tunteemme toisillemme - rakastamme toisiamme. Tuntuu vain oudolta, miten näin lyhyessä ajassa (2kk) voi rakastua toiseen. Itsestäni tiedän sen, että omassa suhteessani ei kaikki ole ollut moneen vuoteen kunnossa ja rakkaus on hiipunut.. Kun se oikea sattuu kohdalle, niin silloin kolahtaa.
En tiedä mitä tästä tulee ja mihin tämä johtaa. Jokatapauksessa on tuskallisen vaikeaa olla erossa toisesta ja omalle puolisolleen valehteleminen tuntuu myös pahalta. Tuntuu, että olisin vihdoin löytänyt sen oikean. En vain uskalla ottaa suurta harppausta kohti tuntematonta, vaikka se väistämättä onkin edessä. Siis avioero - en voi enää jatkaa avioliittoani tuli tästä toisesta suhteesta sitten mitään tai ei.