Tässä vaihteeks täällä yleinen ongelma mutta toisinpäin. Siis mikä neuvoksi kun sillä suhteen paremmalla puoliskolla ei tunnu olevan aikaa taikka kiinnostusta?
Olosuhteiden pakosta (työt, opiskelu) meidän ei ole mahdollista nähdä kuin joitakin kertoja viikossa, mutta usein kun saadaan sovittua aika, mikä käy molemmille, hän ilmoittaakin että ei pysty tulemaan tänään, koska [joku satunnainen syy]. Tietää kuitenkin että kovasti odotan ja että yleensä olen laittanut kaiken hyvissä ajoin valmiiksi (vaikkakin viime aikoina olen osannut varautua peruutuksiin ja lykännyt valmisteluja).
Voisitte varmaan sanoa tähän että pelkkää sattumaa ja huonoa tuuria, mutta kun kesän aikanakin sovittiin jotain pidempiä reissuja, niin neiti peruutti niitäkin, usein jopa viimeisenä päivänä. Tää ei nyt oikein jaksais enää uskoa, että kaikki olis hyvin. Monet selitykset on kuulostaneet kovasti tekosyiltä. Mahtaisiko pyörittää jotain toista miestä samaan aikaan? Entisistään en tiedä muuta kuin että useita niitä on ollut, mistä seikasta tämä epäilys.
Sovittiin suhteen alussa että puhutaan huolet ja murheet toiselle, mutta voinkos mä siltikään sylkäistä tämmöistä epäilyslastia toisen naamalle? Lähinnä oon huolissani sen aiheuttamasta reaktiosta, miten vaikuttaa kun hän huomaa etten luotakaan häneen täysin. Hän kyllä luottaa muhun joka asiassa, ja siksi epäreilulta tuntuu epäillä hänen tekemisiään. Vaan kun en tiedä yhtään missä mennään..
Olosuhteiden pakosta (työt, opiskelu) meidän ei ole mahdollista nähdä kuin joitakin kertoja viikossa, mutta usein kun saadaan sovittua aika, mikä käy molemmille, hän ilmoittaakin että ei pysty tulemaan tänään, koska [joku satunnainen syy]. Tietää kuitenkin että kovasti odotan ja että yleensä olen laittanut kaiken hyvissä ajoin valmiiksi (vaikkakin viime aikoina olen osannut varautua peruutuksiin ja lykännyt valmisteluja).
Voisitte varmaan sanoa tähän että pelkkää sattumaa ja huonoa tuuria, mutta kun kesän aikanakin sovittiin jotain pidempiä reissuja, niin neiti peruutti niitäkin, usein jopa viimeisenä päivänä. Tää ei nyt oikein jaksais enää uskoa, että kaikki olis hyvin. Monet selitykset on kuulostaneet kovasti tekosyiltä. Mahtaisiko pyörittää jotain toista miestä samaan aikaan? Entisistään en tiedä muuta kuin että useita niitä on ollut, mistä seikasta tämä epäilys.
Sovittiin suhteen alussa että puhutaan huolet ja murheet toiselle, mutta voinkos mä siltikään sylkäistä tämmöistä epäilyslastia toisen naamalle? Lähinnä oon huolissani sen aiheuttamasta reaktiosta, miten vaikuttaa kun hän huomaa etten luotakaan häneen täysin. Hän kyllä luottaa muhun joka asiassa, ja siksi epäreilulta tuntuu epäillä hänen tekemisiään. Vaan kun en tiedä yhtään missä mennään..
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin..
Itse kun olen noin käyttäytynyt niin en ole ollut tosissani enää, vaan pikemminkin miettinyt miten lopettaa suhteen.
Näettekö sitten toisianne ollenkaan?
Kuulostaa siltä että parisuhde jää nyt taka-alalle.
Mieti itsekin haluatko tuollaisen suhteen ja jos haluat niin miksi.
Ei kaikkea tarvitse kestää, oli kyseessä sitten kuinka hyvä kumppani tahansa.
Tee omasta elämästäsi hyvä.
otat ja nostat vaan kissan pöydälle! Kysyt mistä kiikastaa vai kiikastaako mistään. Ei mitään järkeä jäädä arvuuttelemaan mitään toisen käyttäytymisestä, ihan turhaa. Puhuminen on aina parempi vaihtoehto!
Eihän siinä mitään syytä ole toisellakaan suuttua jos keskutelun avauksella osoitat vaan haluavasi tietää onko hän yhä "läsnä" teidän jutussa. Tosin..herneet menee kovin herkästi neukkuun silloin jos on mennäkseen. Eikä oikeaa syytä aina edes tarvita..mut puhukaaa, hyvät ihmiset! Sillä se selviää!
Jos ihmisellä ei ole mitään salattavaa se ei ota hernettä tollasesta kysymyksestä, korkeintaan hämmästelee, että miten sä nyt tollasta epäilet.
Rohkeesti vaan härkää sarvista. Reilu on reilu loppuun asti.