Miten hoidatte raha-asiat parisuhteessa? Meillä ei ole käytä asiasta juurikaan edes keskustelua, vaikka seurustelua on takana useampi vuosi ja yhdessäkin ollaan jo hetki asuttu. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä että alkaisi olla oikea aika laittaa asia järjestykseen. Mieluummin nyt kuin vasta sitten kun toinen on jo ehtinyt kärsiä mielestään "epäreilusta pelistä".
En haluaisi laskea senttejä, mutta joku systeemi pitäisi varmaan kehitellä. Vinkkejä?
En haluaisi laskea senttejä, mutta joku systeemi pitäisi varmaan kehitellä. Vinkkejä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Meillä on yhteinen tili johon kumpikin siirtää x summan kuukaudessa rahaa. Sieltä sitten maksetaan laskut ja muut kulut. Kummallekkin jää sitten omat tilit josta voi oman tunnon mukaan sitten pistää rahaa haisemaan omiin menoihinsa.
Meillä on sellainen tilanne että mies käy töissä ja mä opiskelen...Tietenkin hän tavallaan joutuu maksamaan kaiken..Vaikka emme asu viell yhdessä,mutta on suunnitelmissä että ostetaan lähiaikoina yhteinen asunto,hän otta lainaan,mutta mä haluan että papereissa olisi meidän molempien nimet..Onko se reilua?Miten tähän asiaan pitäisi suhtautua?Koska minua se vaivaa tosi paljon!Haluan että kaikki olisi "yhteistä"(EI sen takia että hänellä on enemmän rahaa),mutta en halu että hänelle tulisi pahamie..Miten minun tulisi toimia?
Mun mielestä todella epäreilua miestäsi kohtaan, jos papereihin laitetaan molempien nimet, ja hän kuitenkin lainan maksamisesta vastaa. Ymmärrän, että haluat puolet itsellesi, mutta ei se siitä reilua tee. Kyllä varmasti hänelle tulee paha mieli, jos vaadit puolta itsellesi.
Varmaankin riippuu aika pitkälle siitä, kuinka olette sitoutuneet toisiinne. Eli onko miehesi valmis "elättämään" sinua opiskeluaikasi? Näin toivottavasti on, jos olette naimisissa.
Kysymys siitä, onko reilua, että asunto on molempien nimissä, mutta laina lankeaa (aluksi) pelkästään miehesi maksettavaksi, sinun täytyy esittää miehellesi. Ja taas palataan tuohon sitoutumisasiaan. Ulkopuolelta juuri tiettyyn tilanteeseen ei voi neuvoja antaa, vaan asiat ovat jokaisen omassa harkinnassa. Alkuperäinen kysyjä kaipasikin lähinnä esimerkkitapauksia.
Muita vaihtoehtoja yhteisasumiselle on tietysti erilliset lainat (samaan asuntoon) tai sitten asumismenojen puolittaminen (hoitovastike, älä erehdy lyhentämään miehesi lainaa, jos hän ei suostu yhteisomistukseen)
koska minulla on esimmerkiksi enemmmän säästöjä ja minun vanhemmatki varmaan auttavat siinä.Mutta minun kysymys oli lähinä sellainen,että miten oikeasti pysty elää onnellisesti ajattelimatta rahoja.En varmaan osa selittä selvimmin mitä tarkoitan,mutta mua tosian vaivaa see että miten kannta toimia,että mä lisin tyytyväinen ja myösken hänelle ei tulis paha mieli.
HUOM! En halu hänen rahoja,olen suuhteessa vvan ja ainoastan rakkauden takia!
Pistäpä ensin alkuun ne "omat" säästösi puoliksi miehesi kanssa.
Vakavasti puhuen, jos haluat että kaikki on yhteistä, täytyy miehesi haluta sitä myös. Vain siten se voi onnistua, eikä sinun tarvitse miettiä mikä on reilua.
pistämään kaikki mun säästöni puoliks...
Eilen käyttin "ostoksilla" ...hän osti kengät,takki,housu..maksoi 130e,mä maksoin ne ostokset..mulle ei ostettiin mitään..
Vaikka emme asu yhdessä ja hän käy töissä.
sitä mä jus tarkoitan,miten helpommin vois kaikki järjestää,miten siihen häntä vois johdottaa?..
Siis sulla on säästöjä ja miehesi kuitenkin elättää sua. Vähän epäreilulta järjestelyltä kyllä kuulostaa. Mitä tulee asuntoon niin mikäli et aio lainaa lyhentää niin ei sitten sun nimeäsi paperiin pitäisi laittaa. Jos tulisi ero omaisuuden katottaisiin olevan yhteistä vaikka et olisi mitään maksanut. Kuulostaako reilulta?
Asuntohan voidaan myöhemmin laittaa molempien nimiin, kun otat vastataksesi myös lainoista. Jos et aikonut mitään kämpästä maksaa niin et mitään häviä tällä järjestelyllä.
Millä logiikalla ei tulisi maksaa enempää kuin hoitovastike? Jos ihan tarkkoja ollaan sen osapuolen, joka ei lainaa lyhennä niin tulisi maksaa käypää vuokraa vastaava osuus eikä mitään hoitovastiketta pelkästään. Muuten käy niin, että toinen asuu toisen siivellä ilmaiseksi kämpässä. Pitäisin kyllä jokseenkin epäoikeudenmukaisena järjestelyä, jossa toinen asuu käytännössä ilmaiseksi toisen piikkiin. Jos tulee ero niin siinä on sitten jopa vuosikausia elätetty toista.
Tämä on tietysti jokaisen henkilökohtainen asia, mutta ruokakunnan sisäinen "vuokranmaksu" ei näy esim. asumistuessa mitenkään. Ja mitä "käypään vuokraan" tulee, niin silloin tavallaan pakottaa toisen muuttamaan vuokralle itseomistamaan sijoitusasuntoonsa.
Ja suosittelin alunperin kysyjälle yhteisomistusta asunnosta, joka olisi paljon selkeämpi ratkaisu.
Mutta erotilanteessa "elättämisestä" puhuminen on hieman falskia. Jos ajattelet, että toinen omistaa kolmion ja ottaa sinne puolisonsa asumaan. Edellisellä on ihan samat kustannukset (ja asunnon arvonnousu) kuin silloin, jos toinen asuisi omillaan. Jos tulee ero, niin ok toinen on saanut asua "ilmaiseksi", mutta se ei ole ollut keneltäkään sen kummemmin pois, etenkin jos yhteenmuuttamisesta oli yhdessä sovittu. Tilanne on tietysti toinen, jos yhteenmuuttamisen yhteydessä on pakko muuttaa isompaan. Silloin kuitenkin kannattaa miettiä yhteisomistusta.
On muuten vaimon kanssa mietitty tätä usein (yleisellä tasolla) eikä mitään patenttiratkaisua ole keksitty.
Meidän systeemi on nyt se, että oikeastaan omia rahoja ei ole kummallakaan. Näin ei oikein voi olla, kun vaimo hoitaa kotona lapsia ja minä palkkatyössä, niin rahoja ei voi tasapuolisesti jakaa. Isommista hankinnoista täytyy sopia aina erikseen, mutta pienempiä ostoksia voi kumpikin tehdä tahollaan. Tarpeellisuus on sitten omassa harkinnassa.
Tuo täälläkin esitetty, mun-sun-meidän-rahat kolmikanta toimii varmaan jossain parisuhteissa. Vaatii varmaankin sen, että on edes suurinpiirtein yhtä isot tulot ja ei niin tiukkaa, että sitä "omaa" rahaakin jää. Tosin aina kun on yhteistä rahaa, pitää päästä yhteisymmärrykseen kuinka paljon rahaa käytetään ruokaan, sisustamiseen jne.
sulle koskaan tulluut paha mieltä että sä käyt töissä saat rahaa ja vaimo istu va kotona? Koska just sitä mietin...todella haluaisin että kakikki olisi "yhteistä" riipumatta sitä kuka mitä tekekiin ja kuinka paljon siitä saa...
Tuliko teille sellainen tilanne ihan itsestään,vai päädyittekö siihen keskustelemalla?
Hehee.. no voisi tosiaan tullakin paha mieli, jos raataisin niska limassa duunissa ja vaimo vain istuskelisi kotona ja shoppailisi kaikki hankkimani rahat. Ehkä tekisin stopin koko hommalle aika nopeasti.
No, meillä vaimo on kuitenkin hoitanut kahta lasta kotona, joten mun ei tarvitse huolehtia siitä kenellä on helpompaa (mulla, vaikka osittaisella hoitovapaalla olenkin) No, tilanne jatkuu pääpiirteittäin samana, koska vaimo jatkaa opiskeluja. Tarkennan vielä, että ei tule paha mieli, vaikka olen töissä ja vaimo ei. Sinun miehesi puolesta en tosin osaa vastata.
Asiasta oikeastaan keskusteltiin naimisiin mennessä ehkä tarkemmin, mutta silloin oli jo ollut yhteiset rahat pidemmän aikaa. Itse en ollut alunalkaenkaan kovin innokas laskemaan, kumpi maksaa ja paljon maksaa. Pääasia että rahat riittää. Täytyy myöntää, etten tullut ajatelleeksi, että on silti hyvä olla edes vähän "omaa" rahaa, jota voi käyttää, ettei tule huono omatunto tuhlaamisesta. Tämä sillä, että vaimo on sanonut, että hänen on vaikea käyttää "yhteisiä" rahoja omiin menoihinsa. Olen kyllä teroittanut, että pakko niitä on käyttää, kun muita rahoja ei ole. Tähän ehkä auttaa, kun molemmat on perillä perheen rahatilanteesta.
En usko, että tilanne meillä mihinkään muuttuu, vaikka vaimo töihin joskus meneekin. Itseasiassa olen suunnitellut, että eläkesäästäminenkin olisi yhteistä. Mutta puhu nyt ihmeessä oman miehesi kanssa, äläkä mun ;-)
Meillä on aina ollut omat rahat, vaikka olin kotiäitinä tosi pitkään. Olen minäkin tosin tienannut joskus enemmän kuin mieheni.
Aika nopeasti menot/laskut ns. asettuivat uomilleen: Sinä maksat tuon, minä maksan tämän... ja lopulta molemmille jäi suurinpiirtein sama summa sitä kuuluisaa omaa rahaa. Vieläkin annamme toiselle vippejä jos on mistä lainata. Sitten seuraavana palkkapäivänä maksetaan takaisin.
Meillä on siis sama tili.
Eikä ole tässä kymmenienvuosien aikana tullut riita kumpi käyttää enemmän.
Asiasta on juteltu ja se tuntuu molemmista hyvältä koska välttämättömät asiat on maksettava siitähän ei pääse mihinkään.
Entäs sitten kun toinen haluaa itsellensä jotain ? Asiasta tietysti keskustellaan ja yleensä sovitaan että sitten toinen saa ostaa taas haluamanssa.
Meistä tämä toimii aika hyvin sillä ei tule helposti niitä heräte ostoksia, mikäli nyt ei niihin lasketa muutaman euron ostja, sehän vapaus kumminkin pitää olla molemmilla.
Tämähäm sopii tietysti niille joilla on saman suuruiset tulot.
Olin jokunen vuosi sitten avoliitossa lapsettoman miehen kanssa. Mulla kaksi lasta edellisestä liitosta. Raha-asiat hän hoiti niin, että hän laski tarkkaan, että hän antaa 1500 mk (oli markka-aika vielä), asumisesta ja ruoasta.. No, missähän herra olisi tuollaisella summalla voinut yksin asua esim. vuokra-asunnossa ja maksaa kaikki kulut, puhumattakaan talousmenoista..?! Ei silti, en lasten menoihin ollut koskaan hänen rahojaan vaillakaan! Mutta monta kertaa hän teki kaupassakin niin, että esitteli lapselle jotain vaatetta, lelua tai muuta, että tämähän olisi hyvä ja sai lapsen innostumaan siitä ja vaikka minulla ei olisi ollut sillä hetkellä varaa sitä ostaakaan niin se tuotiin sitten kassalle, joko miehen tai lapsen toimesta.. Eihän minun olisi pakko tietysti ostaa, mutta en viitsinyt aina aloittaa riitelyä kassajonossa.
No, nyt olen taas miettimässä yhteenmuuttoa miehen kanssa, jolla ei ole myöskään omia lapsia. Suhde on muuten hyvällä mallilla, mutta nuo raha-asiat vähä rassaa jo näin "seurusteluvaiheessa". Miten muut samanlaiset "uusioperheet" ovat ratkaisseet raha-asiat?
Meidän yhteistaloudessa minä opiskelen ja käyn mahdollisuuksien mukaan töissä, mies on maanviljelijä, eli tuloero on kuitenkin melko suuri. Asutaan miehen kotitilalla, joten talo on miehen. Sukupolvenvaihdos oli tehty jo ennen kuin alettiin seurustelemaan. Ehdotin yhteenmuutettaessa ja muutaman kerran sen jälkeenkin, että maksaisin vuokraa, mutta mies ei pitänyt sitä tarpeellisena. Tällä hetkellä maksan esim. nettilaskun ja tv-luvan, sähkö ja vesi menevät maatalouden piikkiin.
Joskus olen miettinyt, että olisi helpompaa asua sittenkin erillään siihen asti, että valmistun (vielä vuosi jäljellä) ja pystyn osallistumaan enemmän yhteisiin menoihin. Itseä ainakin harmittaa, kun ajoittain tuntuu, että elää toisen siivellä. Yksin asuessa pystyi muutenkin kontrolloimaan paremmin rahankäyttöä: Jos loppukuusta oli tiukkaa, söi vaikka viikon kaurapuuroa ja sillä selvisi. Nyt ei tietenkään voi vaatia samaa toiselta. Eikä mies ole niin tarkka rahasta, että söisi itse omilla rahoillaan ostamaansa pihviä kun minä vieressä pistelisin puuroa...
Ruokaostokset maksan useimmiten minä, ja joskus (kun on rahat vähissä)ottaa päähän se, että ostoskorissa on paljon sellaista, joka on vain miehelle, esim. kahvi ja olut, joita en juo... Sitten on vaan pakko olla käsi ojossa ja pyytää mieheltä rahaa. Ja pieni ääni päässä muistuttaa, että mies maksaa suuren osan muista kuluista.
No, joskus sitä vielä pääsee töihin ja tienaamaan...
meillä ja laskutkin suunnilleen mutta yleensä niin että se maksaa kellä on rahaa :) tulot meillä on melkein samaa luokkaa. Ei meillä ainakaan tulisi kuuloonkaan että niputettaisiin kaikki tasan puoliksi ja laskettaisiin paljonko toinen nyt joutuisi sitten tässä kuussa maksamaan kun viime kuussa maksoi sen ja sen verran vähemmän.
Niin, eli yhteinen tili ja yhteiset rahat. Tililtä maksetaan sitten laskut ja ostetaan se mitä ostetaan. Kumpikin ostaa "mitä haluaa" mutta suuremmista ostoksista jutellaan. Käytönnössä se toimii tosi hyvin. Johtuu varmaan siitäkin että meillä on lapsia (ja vähän rahaa) niin kummallakaan ei ole mitään MUN ON PAKKO SAADA sitä ja tätä.
Niin, tällä hetkellä mä vielä opiskelen joten mies "elättää" meidän perhettä, mutta tilanne on ollut toisinkinpäin, eikä siis sekään vaikuta "yhteiset rahat" asiaan.
Mietin, kun itse olen töissä ja tienaan enemmän kuin avopuolisoni joka opiskelee. Avopuolisoni odottaa minun maksavan suhteessa enemmän yhteisiä kuluja koska tienaan enemmän. Itse en kuitenkaan tätä haluaisi tehdä sillä eron sattuessa jäisi harmittamaan, että olisin elättänyt miestäni. Toisaalta on myös paha mieli, että miehelläni on tiukkaa rahan suhteen mutta itse pärjään hyvin. Mieheni myös lupaa elättää minua töihin pääsyn jälkeen, mikäli itse tienaisi enemmän kuin minä.
Millainen käytäntö yleensä? Elättääkö aina suuremmat tulot saava pienempituloista jos ei naimisissa olla? Vai onko viisaampaa jakaa kaikki tasan jottei eron sattuessa harmittaisi?
Miehelläni suht paljon kuluja ja itse olen melko pienellä toimeen tuleva. Lisäksi miestäni ei pahemmin kiinnosta laittaa raha-asioita järjestykseen eikä stressaa asiasta, itse haluasin keskustella ja sopia tarkasta käytännöstä.
Kuulostanko turhantarkalta ja itsekkäältä jos haluan molempien maksavat kaikki puoliksi vaikka itse tienaan enemmän?
Miten sä voit rakastaa ja olla onnellinen kun sä joka sekuntti lasket kuka mitäkin maksaa ja ajattelet noin "Itse en kuitenkaan tätä haluaisi tehdä sillä eron sattuessa jäisi harmittamaan, että olisin elättänyt miestäni"....Siis, mietti viell kerran että rakastatko häntä todella?..luulen ettet,koska muuten et olisi kirjoittanut noin..Kun toista rakastaa niin on valmis antamaan hänelle kaikken myöskin viimeisen...
Tiedän, että rakastan miestäni. Uskon että olemme vain erilaisia. Mieheni ajatusmaailma on juuri tuo, että kaikki on yhteistä, jaetaan kaikki ja olemme ikuisesti yhdessä ja se maksaa perheessä, jolla on rahaa. Kaikki tulevaisuudessa otettavat lainat (asunto, auto) tulevat olemaan yhteisiä hänen mielestään.
Itse olen taas realisti joka miettii mahdollista eroa sekä sitä, etten ole tuntenut miestäni kuin alle vuoden enkä tiedä ajattelisiko hän samoin jos itse olisi se enemmän tienaava. En ilmeisesti pysty luottamaan toiseen ennen kuin olen tarpeeksi varma että tunnen ihmisen.
Uskon, ettei ole kyse siitä, rakastaako toista, vain eri ajatusmaailmasta ja tämän suhteen rahankäytössä tulisi kai tehdä jonkinlainen kompromissi. Tällä palstallakin on aiheesta tullut eriäviä mielipiteitä alkaen siitä että kaikki jaetaan ja se maksaa kellä on rahaa siihen, että tasan puoliksi jaetaan.