Kuuntelin viikko takaperin henkeä haukkoen lumottuna tämän itävaltalaisen Orfeuksen melodioita Muntonin pianismina tällä kertaa track 65:stä n:o 99 saakka; ehkäpä liian kunnianhimoinen yritys mahduttaa 99 valssia 1 levn sallimiin puitteisiin turmelee osan esim. sentimentaalisten valssien viehätyksestä toisinaan liian vikkelinä temporatkaisuina; ja moni taivaallisen kaunis valssi kokee muutoinkin unhohduksensa.
Adlerin levy taasen on dramaturgisesti hienosti rakennettu läpileikkaus ja otanta edustavasta kokelmasta Schubertin tanssisarjoja ja toteutus, jos mahdollista, fligraanitryössään, fraserauksessaan ja agogiikan ja rubaton käytössän vieläkin huolitellumpaa, mutta ehkä eniten olen mieltynyt Trudelies Leonhardtin tapaan soittaa ländlereitä fortepianolla sekä äänityksen täyteläisyyteen ja mattapintaisuuteen Div-merkillä.
Adlerin levy taasen on dramaturgisesti hienosti rakennettu läpileikkaus ja otanta edustavasta kokelmasta Schubertin tanssisarjoja ja toteutus, jos mahdollista, fligraanitryössään, fraserauksessaan ja agogiikan ja rubaton käytössän vieläkin huolitellumpaa, mutta ehkä eniten olen mieltynyt Trudelies Leonhardtin tapaan soittaa ländlereitä fortepianolla sekä äänityksen täyteläisyyteen ja mattapintaisuuteen Div-merkillä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.