Tapasin reilut 13 v. sitten pojan/miehen. Aloimme seurustella, olimme molemmat alle parikymppisiä. Suhde kesti 8 vuotta. Mies jätti minut (hyvä niin => saimme molemmat elää sen "vapaan" nuoruuden). Mies jätti toisen naisen takia, minä hankin asunnon, muutin yksin, mies uuden naisen luo.
Emme kuitenkaan osanneet olla erillämme toisistamme. Ja tapailimme salaa toisiamme, soittelimme ym... Sitten mies erosi tästä uudesta, seurustelua kesti vuoden näillä kahdella.
Minulla oli siis uusi elämä, oma asunto, uusi mies. Ja vanha pyöri tavalla tai toisella kuvioissa. En ollut onnellinen. Erosin uudesta ystävästä. Olin sinkku. Ja silti tämä vanha vaan pyöri kuvioissa. Tästä on nyt reilut pari vuotta kulunut. Yksin asun nyt ja tämä entinen/nykyinen mies on edelleen kuvioissa. Mutta tuntuu että jotain puuttuu ja suhteemme ei voi toimia normaalisti enää. En tiedä, hänestä on tullut minulle kuin isoveli joka hoivaa ja valvoo. Ei tämä ole mitään seurustelua. Lähinnä ystävyyttä seksillä (joka sekin on tosi vähäistä). Vapaa-aikana olen tavannut uuden miehen, jonka kanssa tuntuu vähän joka asia synkkaavan ja meillä on tosi hauskaa. Tuntuu että hän on se oikea, joka on minua varten luotu. Pelkään vaan aivan sairaasti luopua/jättää tämä nuoruuden rakkauteni, ystäväni, tukijani... Mutta ehkä niin on paras tässä tilanteessa, kun tuntuu että siitä ei voi tulla mitään ja luottamus on joskus mennyt toisen naisen takia... En tiedä. Huomenna kuitenkin parempi päivä!
Kiitos kun jaksoit lukea!
Emme kuitenkaan osanneet olla erillämme toisistamme. Ja tapailimme salaa toisiamme, soittelimme ym... Sitten mies erosi tästä uudesta, seurustelua kesti vuoden näillä kahdella.
Minulla oli siis uusi elämä, oma asunto, uusi mies. Ja vanha pyöri tavalla tai toisella kuvioissa. En ollut onnellinen. Erosin uudesta ystävästä. Olin sinkku. Ja silti tämä vanha vaan pyöri kuvioissa. Tästä on nyt reilut pari vuotta kulunut. Yksin asun nyt ja tämä entinen/nykyinen mies on edelleen kuvioissa. Mutta tuntuu että jotain puuttuu ja suhteemme ei voi toimia normaalisti enää. En tiedä, hänestä on tullut minulle kuin isoveli joka hoivaa ja valvoo. Ei tämä ole mitään seurustelua. Lähinnä ystävyyttä seksillä (joka sekin on tosi vähäistä). Vapaa-aikana olen tavannut uuden miehen, jonka kanssa tuntuu vähän joka asia synkkaavan ja meillä on tosi hauskaa. Tuntuu että hän on se oikea, joka on minua varten luotu. Pelkään vaan aivan sairaasti luopua/jättää tämä nuoruuden rakkauteni, ystäväni, tukijani... Mutta ehkä niin on paras tässä tilanteessa, kun tuntuu että siitä ei voi tulla mitään ja luottamus on joskus mennyt toisen naisen takia... En tiedä. Huomenna kuitenkin parempi päivä!
Kiitos kun jaksoit lukea!
Vastaukset 5
Vanhimmat
on tuollainen, hiukan erikoinen, niin se kyllä on painolastina muissa suhteissasi. Siinä mielessä olisi itsesi kannalta tehdä lopullinen pesäero vanhaan. Muuten luultavasti se tulee romuttamaan aina uudet suhteesi.
Helpommalla pääset kun päätät jotakin etkä heilu edestakaisin. Elämä on tarpeeks monimutkanen ilman, että siihen tekee mutkia tietosesti.
Kykenetkö nauttimaan uudesta suhteesta täysin siemauksian, jos vanha haamuilee koko ajan taustalla..? Passaa miettiä.
Rohkeasti uutta putkeen ja vanhalle heipat, soon mun neuvoni.
; )
Tarinasi kuulostaa hyvin tutulta. Paras ystäväni on juuri saman tyyppisessä tilanteessa kuin sinä. Hän tutustui mies numero ykköseen 6 vuotta sitten. Aina välillä suhde päättyi, kun jompi kumpi (yleensä ystäväni) löysi paremman, mutta aina sitkeästi palasivat yhteen. Aina kun he ovat erillään, he kaipaavat toisiaan ja sitten kun ovat yhdessä, suhde tuntuu heti väljähtyneeltä. Pariskunta asui yhdessä pari vuotta, häistäkin jo puhuttiin. Ero siinä taas tuli... Ystävä meni hakemaan lohdutusta ykkösen luota ja taas puhuttiin yhteen palaamisesta.
Olen monta kertaa sanonut ystävälleni, että jätä se mies taaksesi, kun ei siitä mitään näytä tulevan. Mutta joku voima heitä ajaa kuitenkin yhteen. Olen tavannut ykkösen pariin kertaan ja hän on aivan loistava tyyppi, mutta ei se oikea ystävälleni.
Toivotan sinulle voimia ratkaisusi kanssa, oli se sitten mikä tahansa. Mieti tarkkaan, mitä päätät ja muista myös se, että elämä on liian lyhyt haaskattavaksi jonkun toiseksi parhaan vaihtoehdon kanssa. Ymmärrän, että haluat olla ystävä ykkösesi kanssa, mutta ehkä sinullekin olisi helpompaa aloittaa uusi suhde puhtaalta pöydältä ilmaan menneisyyden painoja.
Se ei vain riitä, että jättää entisen (mikä sekään ei ole helppoa), vaan pitää miettiä että mikä siinä meni pieleen. Ja uskallettava nähdä myös omat puutteensa. Jos ei käsittele noita peikkoja vanhassa suhteessa ja itsessään, ne kulkeutuvat uuteen suhteeseen ja sekin on vaarassa mennä "pilalle".
Kuulostaa että tämä sinun entinen on tosiaankin jotenkin erityinen niinkuin veli tai hyvä ystävä..olette yrittäneet olla parisuhteessa eikä se
sitte vissiin oikein onnistunut..kun sanoit että luottamuskin on mennyt.Ehdotan että pidät simäsi kiinni uudessa miehessä minkä olet tavannut, mutta eihän sinun tarvitse hylätä vanhaa kumppaniasi voittehan olla ystäviä .