viime tammikuussa jätettiin avioeropaperit. silloin tuntui vaikealta tehdä päätös kun lapset vasta 5 ja 7. mutta nyt tiedän eron olleen varmasti hyvä ratkaisu, tulihan sitä jo kaksi vuotta mietittyä. oli ykkösiä ja kakkosia kaikilla osapuolilla loppuvaiheessa, myös kakksosilla. eikä se ollut kakkosten vika (siis ei myöskään ex mieheni toisen naisen)vaan kyllä syyt eroon ja pettämiseen oli ihan meidän kahden välisessä suhteessa. en ole katkera kenellekään, paitsi ehkä itselleni, olisi pitänyt uskaltaa tehdä eropäätös aiemmin, kun oli selvää ettei yhdessäolosta loppuelämäksi tulisi mitään ja miehestä ei ollut päätöksen tekijäksi,vaikka hänkin varmasti kärsi huonoista väleistämme. lapset ovat olleet välillä harmissaan , kyselevät miksi erosimme, mutta toisaalta vaikuttavat tasapainoisemmilta, kun näkeevät isäänsä useammin kuin aiemmin eikä ole riitaa ja kireyttä kotona. ja itse kun voin henkisesti paremmin niin jaksan enemmän leikkiä ja puuhata lasten kanssa. tsemppiä kaikille eroprosessia eläville!
hyvä olo eron jälkeen
minä vaan
92643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minut jätettiin toisen naisen takia, mutta nyt kun erosta on jo aikaa, voi että olen onnellinen. Tajuan vasta nyt, kuinka ahdistunut ja onneton olin mieheni kanssa (aina pois kotoa, ei tehnyt mitään kotitöitä, joi paljon). Takerruin vain perheen ideaaliin ja johonkin muka-taloudelliseen-turvaan (mies oli hirveä tuhlailemaan omiin juttuihinsa). Nyt on kaikilla tasoilla elämä parempaa.
Harvinaisen reipas ja tasapainoinen tunnustus! Ken elää se näkee ja kokee. Ole kiitollinen ymmärtävistä osapuolista. Toivon kaikkea hyvää jatkossa!
Ihana lukea näitä viestejä! Itse olen vasta eroni alkutaipaleella eli tunteet pinnassa ja asiat hoitamatta. Toivottavasti voin sanoa puolen vuoden päästä samoin kuin alkuperäinen kirjoittaja!
Tutulta kuulostaa vaikka emme kolmansien takia eronneetkaan. Minulla kesti 1,5 vuotta päästä pahimmasta yli ja nauttia taas auringonpaisteesta kasvoillani. Näin jälkiviisaana sanoisin, että se oli kaiken sen tuskan arvoista, sillä en toimimattomassa suhteessa tajunnutkaan kuinka pahoin voin. Sen tajusin vasta jälkikäteen.
Olen myös jälkikäteen tajunnut millainen on hyvä ihmisuhde. Ero opetti löytämään ja tuntemaan itseni, jonka jälkeen sitten elämä toikin eteen sopivamman kumppanin : ). Kaikkea hyvää teille eroaville - jaksakaa uskoa, että tulevaisuudessa on vielä elämä ja parempi sellainen teillekin!
niin, ei meilläkään toiset tai kolmannet olleet OIKEA syy eroon, niitähän tulee hyvin helposti kuvioon mukaan, kun vuosi tolkulla roikkuu huonossa liitossa ja kulisseissa lasten takia tai jonkun muun "syyn" vuoksi. mutta on se eropäätös sitten helppo tehdä kun kitunut ja takaraivossa miettinyt jo kauan eron mahdollisuutta. minuakin pelotti ensin kovasti yh-elämä, mutta onneksi esim. pankki suostui antamaan lainan minulle hoidettavaksi niin sitten ei tarvinnutkaan muuttaa pois kotoa, vaan jäin lasten kanssa kotiin.
mietin silloin, miten jaksan? no välillä tietty olen väsynyt, mutta silti onnellinen! ei enää riitoja ja kylmyyttä ja tuskaa ja kaikkea ikävää mitä kulissielämään voi liittyä. toivon, että exänikin saa elämän kulkemaan uuden naisensa kanssa, itse seurustelen. onhan se jo ihan lapsillekin hyvä kun näkee isän ja äidin onnellisessa suhteessa - jos ei heti eron jälkeen niin sitten joskus myöhemmin. välillä aina saattaa harmitella ja muistella menneitä, mutta parempi menneissäkin muistella niitä hyviä aikoja, huonot on jo kerran itketty. kyllä ero on joskus hyvä asia, ainakin meille se oli, vaikka olikin lapset ja talot ja autot ja ammatit..;) rakkaus on kaikkein tärkeintä.
Ihanaa lukea näitä positiivisia juttuja eroasioista. liian usein vain törmää niihin katkeroituneisiin naisiin, joita on petetty ja jotka uhoavat täälläkin palstoilla, tai ketä sitten onkin eronnut ja katkeroitunut mistäkin syystä, mutta tuo em. taitaa olla se yleisin katkeroitumisen syy.
maailma onneksi on suonut mahdollisuuden korjata virheensä, jos nuorempana on sen virheen tehnyt, että on valinnut väärän ihmisen kumppanikseen.
Minullakin on hyvin seesteinen olotila eron jälkeen.Erosta on vajaa vuosi.Samoi mietin miksen toiminut aikaisemmi eron suhteen turhaa roikuin suhteessa mikä ei toiminut olin miehelle kotihengetär.Ole nauttinut nyt täysillä elämästä ja tulen nauttimaan.Ei yksin olossakaan mitään ongellmaa ole.vakituiseen suhteeseen en hevillä rupea.Saapi tehdä just miltä tuntuu.Oikeen hyvää syksyä teille kaikille!!!
olemme nyt yhdessä päätäneet erota, ja kummastakin tuntuu hyvältä haasteista huolimatta.
Parempi näin, yritimme kuitenkin kuusi vuotta, koska saimme lapsen ja toisenkin. ei se rakkaus ja ymmärrys tahtomalla synny jos ei sitä alunperin ole. Ystäviä kyllä voimme olla, mutta se ei kolmekymppisillä riitä syyksi jatkaa avioliittoa. Ehkä joskus löydän sielun joka ymmärtää minua ja minä ymmärrän häntä.
joo mekin päätettiin sovussa erota. muutama tunteenpurkaus siinä oli puolin ja toisin, mutta aika "siististi" homma eteni alussa oli kyllä hankalaa kun piti olla saman katon alla vielä kolme viikkoa sopimuksen jälkeen, mykkäkoulua. ja alussa exäni tuli kotiini vielä kuin hänkin olisi siellä asunut, siis ilman ovikellon soittoa.. mutta ei sen kummempaa, sanoin hänelle että voisi jo poistua ja hän poistui:) ei rakkaus ja ymmärrys tosiaan tahtomalla synny, monta vuotta tuli elettyä siinä harhakuvitelmassa ja yritettyä vaikka mitä ja alistuttua vaikka mihin.. nyt kun on rakastunut ja saa vastarakkautta niin huomaa sen räikeän eron menneen ja nykyisen suhteen välillä. onnea kaikille uuden - tai aidon - rakkauden odotukseen ja etsintään!!