Hei!
Itse olen 166cm ja 100kg. tuosta 30 kg on tullut 3 vuoden sisällä kun sain lapsen.
Jokatapauksessa kun olen jossain keskusteluryhmissä purkanut omaa pahaa oloani koska en onnistu laihduttamaan tai lukenut muitten ihmisten kirjoituksia jotka on samassa tilanteessa;On aina näitä ihmisiä jotka tulevat neuvomaan esimerkiksi "liiku enemmän kun syöt" tai "katso mitä pistät suuhusi" tai otat vain itseäsi niskasta kiinni ei se niin vaikeaa ole.
No voin sanoa että se on vaikeaa ja tuntuu pahalta.Haluaisin hajoittaa kaikki peilit talosta ja hajoittaa puntarin...mieheni vaatii minua laihduttamaan jos haluan seksiä...tiedän että tuo on omalta aviomieheltäni rumasti sanottu mutta toisaalta se on totuus...ei se toivonut 100kg keijukaista kun olin ennen kaunis tyttönen,tumma ja eksoottinen.Enkä varmasti haluttava kun jokapuolella hölluu ja raskausarvet loistavat.
En vapaaehtoisesti ole lihava ja olen koittanut tehdä kaikkea mahdollista mutta aina se jotenkin lipsuu.Omaa tyhmyytähän se kyllä on kun on päästänyt itsensä tähän...
Esimerkiksi minun perheessäni kaikki on onnistunut laihtumaan ja siitä tulee monesti riitaa heidän kanssa kun ne ei ymmärrä ettei minulla ole itsekuria.No vetoan siihen että olen adoptoitu että minussa virtaa eri veri...:)
Moni varmasti osaa pisteet,kalorit ym muut määrät ulkoa mitä pitää syödä ja mitä ei.
Minulle jopa määrättiin ruokahalua vähentävää lääkettä joka ei auttanut sitten mitään..söin kuitenkin mahan täyteen.Olen saamaton ja pelkään että miehenikin kohta heivaa minut pellolle.
Itse olen 166cm ja 100kg. tuosta 30 kg on tullut 3 vuoden sisällä kun sain lapsen.
Jokatapauksessa kun olen jossain keskusteluryhmissä purkanut omaa pahaa oloani koska en onnistu laihduttamaan tai lukenut muitten ihmisten kirjoituksia jotka on samassa tilanteessa;On aina näitä ihmisiä jotka tulevat neuvomaan esimerkiksi "liiku enemmän kun syöt" tai "katso mitä pistät suuhusi" tai otat vain itseäsi niskasta kiinni ei se niin vaikeaa ole.
No voin sanoa että se on vaikeaa ja tuntuu pahalta.Haluaisin hajoittaa kaikki peilit talosta ja hajoittaa puntarin...mieheni vaatii minua laihduttamaan jos haluan seksiä...tiedän että tuo on omalta aviomieheltäni rumasti sanottu mutta toisaalta se on totuus...ei se toivonut 100kg keijukaista kun olin ennen kaunis tyttönen,tumma ja eksoottinen.Enkä varmasti haluttava kun jokapuolella hölluu ja raskausarvet loistavat.
En vapaaehtoisesti ole lihava ja olen koittanut tehdä kaikkea mahdollista mutta aina se jotenkin lipsuu.Omaa tyhmyytähän se kyllä on kun on päästänyt itsensä tähän...
Esimerkiksi minun perheessäni kaikki on onnistunut laihtumaan ja siitä tulee monesti riitaa heidän kanssa kun ne ei ymmärrä ettei minulla ole itsekuria.No vetoan siihen että olen adoptoitu että minussa virtaa eri veri...:)
Moni varmasti osaa pisteet,kalorit ym muut määrät ulkoa mitä pitää syödä ja mitä ei.
Minulle jopa määrättiin ruokahalua vähentävää lääkettä joka ei auttanut sitten mitään..söin kuitenkin mahan täyteen.Olen saamaton ja pelkään että miehenikin kohta heivaa minut pellolle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Täysin ymmärrettävää. Itse painin kanssa tosi pitkään saamattomuuteni kanssa. Tiedostettuani sen että voimavarat ovat vähissä, ryhdyin korjaamaan itse tunnustamiani voimia verottavia elämäntapojani (kuten tupakointi, jokailtainen iltakalja rentoutumiseen, liikunnan suurin piirtein täydellinen puuttuminen, ravinnon köyhyys). Söin myös muutaman vitamiinipurkin. Nyt löytyy enemmän virtaa ja painonpudotuskin on päässyt alkuun aiempaa onnistuneemmin.
Eli etene pienin askelin ja tarkastele itseäsi kokonaisuutena äläkä tuijota pelkkään painoon. Pääsitkö hyvin palautumaan synnytyksestä, vai onko jo ehkä sieltä alkanut ja pienen lapsen kanssa jatkunut jonkin sortin uupumus? Tunnetko itsesi terveeksi? Liikutko? Syötkö monipuolisesti? Nukutko hyvin jne.
Itse tykästyin kirjastosta lainaamaani GI-dieettikirjaan, siinä kerrottiin ymmärrettävästi miten sokeriaineenvaihdunta vaikuttaa painonhallintaan: hitaasti imeytyvät sokerit ja nopeasti imeytyvät, mitä eroa niillä on jne. Uskon myös kalaöljyn hviin vaikutuksiin ja kuitujen sekä maitohappobakteerien tarpeellisuuteen. Mutta mihinkään erityisdieetteihin en ole tykästynyt, vaan pyrin pikkuhiljaa vain parantamaan ruokailutottumuksiani.
Unohda hetkeksi paino ja lähde etsimään virtaa, jotta jaksat sitten laihduttaa oikeaoppisesti.
tuota mieltä minäkin. Yritä syödä ruokaa, josta saat voimia. Ja mieti, millä tavalla tykkäisit liikkua. Laihduttamisen unohtaminen voi olla tosi tervehdyttävää (ja lopulta laihduttavaakin).
saisi joku opettaa tapoja, sorry vaan, mutta melkoinen asenne hänellä. Tuolla "tuella" ei laihtumisesi ainakaan helpotu.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kalorilaskuri.fi ohjelmaa.
Kuukauden maksu ei ole paljon, mutta apu minkä ohjelma antaa on ainakin minulle ollut tosi korvaamaton:)
Ja muista, että ei se sitten kuukaudessa lähde, minkä kerääminen on 3 vuotta kestänyt. Tsemppiä, pystyt siihen kyllä!
Älä hylkää herkuttelua kokonaan, se lisää vain sitten repsahdusten määriä. Kun kilokin karisee, ehkä itsekurisikin paranee...
miehen syytähän se on. Näin voi sun viestis ymmärtää.
Itse olen yrittänyt vaimolleni sanoa sekä hyvällä että pahalla (kun laihdut, niin seksi lisääntyy), mutta ei mitään vaikutusta. Ja useamman vuoden ajan.
Kun kumpikaan keino ( välinpitämättömyys) ei ole auttanut, niin mikä on sun neuvos, miten ylipainoisen vaimon saisi laihduttamaan?
Hän kävi lääkärilläkin juuri ylipainon vuoksi, mutta ei mitään muutosta ruokailutapoihin.
Aina naisia syytetään pihtareiksi, mutta täällähän ne varsinaiset pihtarit paljastuvat. Olen itsekin mies ja hävettää tuommoinen ruikutus. Jos ei se tappi seiso, niin se on harjoituksen puutetta. Hanki lääkettä alkuun, niin kyllä se sitten taas harjoituksen jälkeen sujuu ilmankin.
Ja ota vastuu niistä haluistas itse mies(?), äläkä vaimoas syytä.
Jos mies ei olis tuollainen pihtari, vaan harrastettais tarpeeksi seksiä, niin eihän vaimolle sitä painoa olisi liikaa kertynytkään.
Meillä seksi on sujunut usein useammankin kerran illassa - jo 23 vuotta. Eikä ole vaimo päässyt lihomaan, vaikka herkkuruokaa laitetaankin yhdessä. Hyvä seksi pitää pirtsakkana ja nuorekkaana ja vastaa noin 8 kilometrin lenkillä käyntiä.
Oletko koskaan yrittänyt muuttaa ruokailutapojasi täydellisesti?
Eli jos olet tähän mennessä syönyt tavallista ruokaa, ja yrittänyt esim. vähentää sitä painonvartijoiden ohjeilla. Niin sen sijaan tekisit täydellisen muutoksen siihen, alkuun vaikka kuukauden ajaksi.
Ja nyt tulee se, mistä mut varmaan hirtetään... mutta...
Itselle tapahtui selvä käännös elämässä pari kuukautta sitten, kun vaihdoin vähä/hyvä-hiilihydraattiselle ruokavaliolle. Olisiko mahdollista että itsekkin kokeilisit samaa? Joskus kun irrottautuu täysin aikaisemmista tavoista, niin se saattaa olla alku aivan uudelle elämälle.
ei oikein kiva asenne sun miehelläsi.
mulle tuli kans pikkuhiljaa vuosien saatossa parikytä kiloa kun mentiin avioon.
ollaan keskusteltu (mun aloitteesta) aiheesta, ja on sitä mieltä, että "näkee" minut aina sinä ihmisenä joka olin alunperin.
siis että toki jos oisin yhtäkkiä tullu sataviiskytä kiloiseksi, niin oishan sen huomannut.
mutta kun kilot pikkuhiljaa hiipivät..
ja sanoi, että aivan sama vaikka oisinki läskimpi, kalju, hampaaton..niin rakastais kumminki.
no, hälle tuli sitä tähkää myös sittemmin.
ja vuoron perään laihduttiin, lihottiin...
NYT ollaan laihduttamassa molemmat.
LIIKUNTAA kuitenkin pitää olla, oli dieettisi mikä tahansa, vähintään esim tunti reipasta kävelyä päivässä. Jos on joskus ihan koiranilma ulkona, niin kuntopyöräilyä esim sitten. Eikä verukkeita.
LIIKKUMALLA saa perusaineenvaihduntaa vilkkaammaksi.
No minun mielestä miehen ei tarvisi kuitenkaan sanoa noin.tottakai pyysi anteeksi sanojaan jne. mutta tuntuuhan se pahaltakun tietää että mitä toinen ajattelee.kyllä se muuten päivittäin laitta rakastan sua viestejä ym. halaa ohimennen...
Se mitä tuohon laihduttamiseen tulee..kokeilin atkinssia mutta minulle tuli niin ällö olo etten pystynyt ja kyllästyin muutenkin siihen.Veljeni kyllä laihtui sillä 15 kg.
Ens viikolla saan varmaan Reductil reseptin jos se auttaisi ja kokeilen pisteitten laskua...vitsi kun jossain myytäis itsekuria=)
Itselläni laihdutus onnistui vasta, kun muut elämän solmut selvitin. Ja laihdutin itseäni varten.
Et todella ole yksin. Kaikki laihduttajat varmasti tietää miten joku selittämätön voima vie jääkaapille ja pakottaa syömään lisää ja lisää...
Seuraa paha olo henkisesti ja fyysisesti, itseinho yltyy.
Joko sitä päättää aloittaa seuraavana päivänä uudestaan tai sitten siitä alkaa syömisputki.
Karkeasti sanoen minusta ruokaholisti ja alkoholisti eivät eroa toisistaan. Kuinkahan moni alkoholisti onnistuisi jos pitäisi opetella juomaan vain vähän? Ihan vain kohtuudella?
Syömistä kun ei voi lopettaa kokonaan :)
En muuten sitten halua loukata alkoholisteja enkä meitä ruokaholistejekaan :)
Luin tuota sun viestiä ja jäin miettimään että mitä sitten odotat että toiset sinulle sanovat jos haluat neuvoa laihduttamisessa?
Totuushan on että kiloista ei pääse eroon kuin kuluttamalla niitä kaloreita enemmän kuin syö.
Tiedän että on helpompi jäädä kotiin makaamaan kuin lähteä liikkeelle, mutta sillä tavalla ne kilot eivät valitettavasti koskaan lähde.
Ei sen liikunnan aina tarvitse olla lenkkeilyä, voi olla esim uimista, palloilulajeja, salilla käyntiä, lapsen kanssa luistelua, hiihtoa jne.
Pitää vain löytää se mikä tuntuu mukavalta.
Ja totuus on että jos liikkuu paljon, myös ruokahalut vähenevät hieman.
Ja kun saat painoa pois jonkin verran, ei enää tee mieli sitä hommata takaisin, vaan haluaa eroon lopuistakin liikakiloista.