minua häiritsee (ehkä turhaan,mutta kun häiritsee niin paljon ja on häirinnyt niin kauan) eräs asia suhteessamme ja olen siitä kiukutellut,mutta en vaan tunnu kykenevän puhumaan siitä suoraan vaan kun mies kysyy mikä kiukuttaa kiertelen ja kaartelen,eikä miehellä ole varmaan mitään hajua että asia häiritsee minua.
mies on nimittäin muuttamassa uuteen kämppään,koska vanhaan ei voi jäädä,emme kuitenkaan ole muuttamassa yhteen,koska minulla on opinnot toisessa kaupungissa. minua häiritsee koska mies ei ole kysynyt minulta sisustusneuvoja,vaan äidiltään ja isältään...kuitenkin katselin hänelle paria juttua,sillä lopputuloksella että hän lupasi hangoitellen ostaa ne,mutta samalla hän sanoi,että kävi ruokatunnilla äidin ja isän kanssa valitsemassa keittiökalusteet yms hän kuitenkin maksaa kaiken itse...minusta on raivostuttavaa ettei hän kysy asioita minulta vaikka on jo 30 ja luulisi että napanuora olisi jo katkennut...
mies on nimittäin muuttamassa uuteen kämppään,koska vanhaan ei voi jäädä,emme kuitenkaan ole muuttamassa yhteen,koska minulla on opinnot toisessa kaupungissa. minua häiritsee koska mies ei ole kysynyt minulta sisustusneuvoja,vaan äidiltään ja isältään...kuitenkin katselin hänelle paria juttua,sillä lopputuloksella että hän lupasi hangoitellen ostaa ne,mutta samalla hän sanoi,että kävi ruokatunnilla äidin ja isän kanssa valitsemassa keittiökalusteet yms hän kuitenkin maksaa kaiken itse...minusta on raivostuttavaa ettei hän kysy asioita minulta vaikka on jo 30 ja luulisi että napanuora olisi jo katkennut...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ehkä kolmekymppinen voisi jo jättää isän ja äidin pois kauppakäynneiltään. Mutta kukin tyylillään, ehkä hän kaipaa makutuomaria ja juttuseuraa.
Kiinnitin kirjoituksessasi huomiota kohtiin "lupasi hangoitellen ostaa" ja "raivostuttavaa, ettei hän kysy asioita minulta". Ehkäpä teillä on eri maku? Miksi mielestäsi hänen pitäisi kysyä sinulta sisustusneuvoja?
hänellä ei ole mitään sisustusmakua,hangoitellen,koska teki sen tod näk vaan saadakseen mut hyväntuuliseksi,vaikka mä olin vaan ehdottanut niitä,en vaatinut,mulle on lähinnä ihan sama millainen sen kämppä on,kunhan se ei ole sen äidin ja isän sanelema...mielestäni on raivostuttavaa,etten minä olen ykkönen,vaan vanhempien kanssa sovitaan aina kaikki jutut ennen kuin edes kuulen niistä.
tämä ei ole kuitenkaan mielestäni syy erota...mutta kun jotenkin pitäisi asiaa pystyä käsittelemään
Taalla on hei joillain ihan oikeita ongelmia!