anopin ja ystävän välissä

eräs... kirjoitti:

en tiedä mihinkä olisin kirjoittanut tai kertonut asiani, mut asiaan. Minulla on ystävä, joka aikaisemmin oli myös anoppini ystävä ja vielä uskottu ystävä olikin, asui jopa anoppini luona jonkun aikaa.No tilanne on tämä: Olen ystäväni lapsen kummitäti, reilu vuosi sitten ystäväni mielenterveys alkoi reistaamaan.Hän oli väsynyt koti hommiin ja aina päivästä toiseen toistuviin samoihin rutineihin, olihan hänellä monta lasta ja monta vuotta takana ktiäiteyttä. Hän turvautui minuun, joka neuvoi menemään lääkäriin ja kertomaan kaikki oireet ja ongelmat.Ystäväni soitteli tuohon aikaan usein anopilleni, mutta jätti paljon "yksityiskohtia" kertomatta sairaudestaan.Olin tuolloin paljon ystäväni luona, varsinkin kun hänen miehensä oli töissä, silloin hän tarvitsi suuresti tukea ja turvaa.Eräs päivä anoppini sanoi minulle,että kuule sinun olisi parasta jättää se "ystävä" oman onnensa nojaan, ei se siitä hyysäämällä parane. Niin minäkin aijon tehdä, en pidä mitään yhteyttä häneen enää.En osannut sanoa tuohon yhtään mitään, se oli niin järkyttävää kuunneltavaa.Anoppi kielsi puhumasta asiasta kenellekkään ei edes miehelleni,eli pojalleen.En tasan tarkkaan noudattanut hänen ohjeitaan, päätin olla kertomasta asiasta kenellekkään.Samana iltana soitin ystävälleni kysyäkseni kuulumisia ja kuinka ollakkaan rakas anoppini oli jo soittanut hänelle ja pyytänyt kyläilemään.Olin järkyttynyt, kerroin hänelle mitä anoppi oli minulta pyytänyt ja mitä itse vielä kehui tekevänsä. Kielsin ystävääni kertomasta asiasta kenellekkään ja hän lupasi.Kului vuosi, tuona aikana anoppini ja ystäväni olivat edelleen hyviä ystäviä, kunnes eräänä päivänä ystäväni ilmoitti menevänsä naimisiin ja valitsi minut kaasoksi. Yhdessä anoppini kanssa suunnittelimme heille häitä ja polttareita.Kunnes eräänä päivänä ytäväni ilmoitti ettei aijokkaan kutsua anoppiani häihinsä.Ja syytä ei tiedetä jokaiselle hän on puhunut eri versioita, kuten he eivät ole enää ystäviä, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.Ja anoppihan siitä pillastui...Kaikki ovat ymmällääm, mieheni ei lähde häihin ja minä olen suurin piirtein petturi miniä kun menen.nyt sitten ystäväni aikoo ottaa anoppini kanssa puheeksi sen mitä minä olin kertonut.Mieheni antaa minun mennä häihin, mutta kun kuulee mitä olen kertonut hänen äidistään niin siitä sota syttyy. Anoppini on sellainen nainen ,että jos hän taisteluun jota kuta vastaan ryhtyy niin varmaan voittaa ja lisäksi hän ei anna anteeksi ikinä ja muistaa kyllä toisten teot hautaan saakka.En todellakaan tiedä mitä tekisin pelastaakseni itseni sen akan kynsistä. Mieheni on täysin oman äitinsä pauloissa, ei näe millainen kieroilia hän oikeasti on...Ei tämmöstä oravanpyörä sirkusta kukaan jaksa, mitä se teki,ketä kutsui...huhhuh

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä