mitä mieltä olette tällaisesta ystävästä joka arvostelee ulkonäköäni? minulla on lapsuuden ystävä ollut jo ala-asteen ajoilta. itse olen aina ollut ulkonäöstäni aika tarkka, eli meikkaan,ostan vaatteita ym. ystäväni taas ei omien puheittensa mukaan osaa pukeutua, ei meikata, hänen omasta mielestään hän on ruma ym.nyt tässä kun neljääkymppiä lähestytään, niin alkaa tulee painoa ym. vatsamakkaraa ja sen sellaista. ystäväni on kuitenkin ollut minulle aina kateellinen. hän yrittää pönkittää omaa huonoa itsetuntoaan sillä, että pyrkii löytämään minusta jotain vikoja. ja vihjaillen sanoo minulle että minulla on vatsamakkaraa ja muuta tällaista. mielestäni omistan hyvän itsetunnon, mutta ystävä yrittää epätoivoisesti mollata minua. ei kai sitä ystäväkään saa iahn mitä vain sanoa? en ole sen kummemmin kommentoinut hänen juttuihinsa, vaan olen sanonut että olen tyytyväinen omaan ulkonäkööni. olen alkanut pitämään häneen vähän etäisyyttä. mitä pitäisi sanoa hänelle jos tätä jatkuu vielä?
ystävä arvostelee
minä vain
3709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikö kannattaisi vaan sanoa suoraan tuosta... tietysti jos henkilö on tärkeä niin silloin voisi huomauttaa kauniiseen mutta selvään sävyyn että tuollainen loukkaa. Jos henkilö ei merkitse mitään niin mitä suotta sellaisen kanssa olla tekemisissä???
Perisuomalaisesta kateudesta tuossa on kyse.
Ystävälläsi on huono itsetunto ja hän on näemmä sitä tyyppiä, että paremmannäköisen naisen nähdessään tuntee kyllä omantunnon pistoksen malliin "pitäis tehrä jotain..." mutta samantien selittää itselleen (laiskuuttaan) ettei voi/osaa/pysty. Tuon tyyppinen ihminen on muuten pahansuovan "ilahtunut" kun huomaa kanssasisartensa vanhenevan, tukevoituvan ja niin edelleen... On noita nähty ja aina välillä näkee. Me naiset ollaan välillä tosi kamalia toisiamme kohtaan.
Ystävien pitäisi olla ystäviä ja kaikkia heidänkään sanomisia "ystävyyden" merkeissä ei tarvitse sietää! Ensi kerralla kun hän sanoo jotain negatiivista niin toteat että "rouva/neiti on mielestään vissiin niin kaunis että on varaa muita arvostella". Muu ei taida auttaa kuin että pistät luun kurkkuun, muuten saat aina vaan kuunnella piikittelyä. Jos on tosi ystäväsi niin ottaa onkeensa. Jollei ole, niin jätä hänet suosiolla historian romukoppaan; olet ystävällisempien ystävien arvoinen.
vielä jatkan juttua ystävästäni. viimeksi olemme nähneet joskus heinäkuussa, nyt olen todella alkanut pohtimaan että haluaako hän olla enää yhteydessä minuun lainkaan. hänellä ei ole ollut koskaan tapana kutsua kylään, vaan itse siinä saa kysyä että voiko tulla käymään. hän asuu yksin ja on lapseton kuten minäkin.olen ajatellut että olenko minä sittenkään hänelle mikään ystävä? yleensä sunnuntaisin olemme sopineet kyläilystä, ja aina minun aloitteesta. nykyään hän tapailee työkavereitaan, ja seurani ei tunnu enää kiinnostavan. kuitenkin masentaa että tuntuu nyt siltä että ei ystävyyttä enää ole. en tarkoita sitä että pitäisi olla kuin paita ja peppu, mutta seuraavan siirron saa tehdä hän. minä yritin kyläilyä tässä, mutta taas kerran voiton vei hänen työkaveri, ja vaikka emme ole muutamaan kuukauteen edes nähneet. no, väkisin en voi yrittää ystävyyttä korjata, kun ei kerran kiinnosta.