Meillä alkoi juuri tuore kauko-suhde, välimatkaa 300 km. Suunnilleen kahdesti kuukaudessa nähdään (silloin koko viikonloppu yhdessä), useammin näkemiset tyssää rahatilanteisiin...
Nyt tuntuu hyvältä, yhdessä vietettyä aikaa osaa arvostaa kun sitä on niin vähän.
Takaraivossa pieni pelko kuitenkin, että kestääkö tämä?? Kokemuksia..?
Nyt tuntuu hyvältä, yhdessä vietettyä aikaa osaa arvostaa kun sitä on niin vähän.
Takaraivossa pieni pelko kuitenkin, että kestääkö tämä?? Kokemuksia..?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos vaan rakastatte ja luotatte toisiinne tarpeeksi. Eihän se muusta ole kiinni. Itselläni välimatkaa on n. 6000km ja tavataan 2 kertaa vuodessa...hyvin on mennyt jo monta vuotta. Kyllä sen kestää kun tietää, että odotus palkitaan lopulta. Heti kun saadaan opiskelut pois alta niin päästään muuttamaan yhteen. Mulle ihan sama kumpaanko maahan. Eihän tässä ole enää ihan kahtakaan vuotta jäljellä...
Jos luottamusta, rehellisyyttä ja toisesta tykkäämistä riittää, niin kestää. Nimerkillä kokemusta on yli 800km suhteesta (nyt avoliitossa :).
MINULLE EI SOVI KAUKORAKKAUS.OLEN SEN KERRAN KOKENUT JA EI HYVÄ.HAIKAILEN KAVERIA,JONKA KANSSA SEURUSTELLA MAHDOLLISIMMAN PALJON JA TULLA SITEN HYVIX TUTUIX.EN TARVITSE KAVERIA JOKA KÄY KÄÄNTYMÄSSÄ SILLOIN TÄLLÖIN.
Minulla kokemusta kaukosuhteesta (500 km) puolisen vuotta. Hyvin on mennyt ja tuntuu, että koko ajan paremmin. Itselle on tullut varmuutta, että toinenkin on tosissaan. Ensin sitä vähän ajatteli, että mitähän tuo puuhaa muina aikoina ja oli vähän onneton olo. Kun nyt tuntee toista paremmin, osaa luottaakin.
Tapaamme pari kertaa kuukaudessa tai joskus väliä kolmekin viikkoa ja silloin vietämme viikonlopun yhdessä. Vuorotellen matkustetaan. Kesällä vietettiin lomista mahdollisimman paljon yhdessä. Tulevaisuuteenkin uskon, vaikka yhteen muttamisen mahdollisuutta meillä ei kai ole moniin vuosiin. Kummallakin työ ja elämän tilanne muutenkin sellainen. Mutta nyt olemme onnellisia näin. Ja päivittäin pidämme yhteyttä. Onhan kätevät konstit e-mail, tekstiviestit, puhelin... Ikäväkin helpottaa kun kuulee toisesta päivittäin.
Kyllä sitä voi näinkin seurustella. Vaikka joskus epäilin kun kuulin jonkun toisen kertovan kaukosuhteesta. Mutta en epäile enää.,
Hyvää jatkoa teidänkin alkavalle suhteelle.
"joskus väliä kolmekin viikkoa"
Heh-heh, mikäs kaukosuhde se on, jos noin usein näette toisenne?
Meillä on lukemat 10 000 km ja 1 krt / vuosi. Sitä paitsi kotimaassa soittaminen on niin edullista, että niin voi tehdä montakin kertaa viikossa. Meillä on varaa soitella muutaman kerran kuukaudessa...
Mikäs kilometriraja sitten pitäisi olla että suhde olisi "kaukosuhde"? yli 9999km? Tottakai tilanne on paljon helpompi jos asuu samassa maassa ja itsekin olen ylläpitänyt suhdetta asuen eri maanosissa nähden 2 kertaa vuodessa. Naureskelu toisten kokemalle kaukosuhteelle verraten sitä omaansa on silti typerää... ja oma alhainen varallisuutesi salliten vain harvat puhelut ei liity siihen mitenkään.
kaikki aina valittavat kalliista puheluhinnoista, vaikka Skypellä voi puhua täysin ilmaiseksi. Ei se ole sen vaikeampaa kuin puhelimella, paitsi täytyy olla koneen ääressä.
Kyllä se on kaukosuhde, koska haluaisin tietenkin tavata useammin, mutta matka esteenä. Silloin on minusta voi lyhyemmänkin matkan perusteella puhua kaukosuhteesta, jos välimatka estää normaalia seurustelua.
Ei siinä mitään kilometrirajoja tarvitse.
Jos ei ole kulkuvälinettä, kaukosuhde voi olla vaikka vain 50 km. Ei sitä joka tyyppi kävele ainakaan päivittäin :)
Minusta taas,jos matkaa on 10000 km ja tavataan kerran vuodessa, on kysymyksiä herättävää!!! Mikä on suhde? Tietysti, jos suhde on muuttunut jostain syystä ko. tilanteeseen, mutta jos se on alkanut, että välimatkaa on 10000 km ja tavattu kerran vuodessa!!! Kiinnostaisi tietää...
Voin tosiaan ollakin tyytyväinen, että meillä on välimatkaa vain 500 km ja päivittäin ollaan yhteydessä tavalla tai toisella. Sehän tuntuu jo melkein kuin asuisimme yhdessä :) Täytyy pitää mielessä, ettei valita liikoja.
Mutta onnea vaan teillekin matkasta huolimatta! Vilpittömästi.
Meillä on reilu 300km ja kahdesta neljään kertaan nähdään kuukaudessa. Näin usein näämme, koska vasta muutin ja totuttelemme tilanteeseen. Olemme olleet hyviä ystäviä puolisen vuotta kun samassa kaupungissa asuimme ja muutin samaan aikaan pois kun alkoi välit kuumenemaan. Onneks ystäviä ollaan niin siin on kestävä pohja...eikä se ihan heti ainakaan lopu.
Ja sillähän voit kontrolloida ukkosi kotonaolon, kun soittelet ja tarkastelet onko kotona. Entäs, kun tää ukko kyllästyy kontrolliin,ottaa salarakkaan ja pistäytyy välillä vaikkapa rentoutumassa Tallinnassa. Mitenkäs sitten? Onnellinenhan se kaukosuhde on niin kauan, kun toinen luottaa, että eihän minun äijäni minua petä, sehän tulee jo taas viikon päästä kotiin piipahtamaan ja tuomaan rahaa. Mutta se kukkarona oleminenkin joskus alkaa tympäisemään.
Nyt on kyse OIKEASTA kaukosuhteesta!
Te Suomi-orientoituneet "kaukosuhteilijat" ette ymmärrä, ettei kaikkialla ole tietokoneita.
Mutta olipa tuokin yksi tapa paljastaa oma ahdasmielisyytensä (Suomi = maailma)
Asuttiin yhdessä kuin mikä tahansa aviopari, mutta UVI (ulkomaalaisvirasto) ei pitänyt siitä. Siis sakkoa molemmille, käännytys ja 2 vuoden maahantulokielto.
Nyt UVI tekee parhaansa estäkseen meitä tapaamasta, koska pelkää, että haetaan taas oleskelulupaa.
"Pienemmästäkin on ihmisiä tapettu."
Minulla juuri päättyi kaukosuhde, olimme viikkoa vaille 7kk yhdessä. Välimatkaa oli 300km.
Aluksi näimme useammin mutta ajankuluessa käynnit vähenivät, oli rahapulaa,ei aikaa, niinpäniin...
Mies kertoi monesti rakastavansa ja kaipaavansa mua, mikä edesauttoi uskoa siihen että olemme AINA olemaan yhdessä!!
Rakastan häntä ja niin hemmetin kipeetä tekee, hän jätti minut. Nyt uskona vain ettei IKINÄ enään kaukorakkautta!! Mutta älä koskaan sano EI.... Toivon että sinä olet löytänyt sen oikean.
kestää tai ei kestä, itselläni aiemmin oli n.4kaukosuhdetta jotka kaatu ja aina päätin EI KOSKAAN ENÄÄ ja kohta taas retkahdin samaan systeemiin, mut kuis ollakseen löysin ihanan miehen 460km päästä ajattelin alkuun VOI EI!!!että en halua edes tutustua kun asuu niin kaukana, mut tunteitahan ei voi hallita täydellisesti, joten annoin oikeuden itselleni taas ihastua ja kuis ollakkaan..tehtiin aika nopea ratkaisu yhdessä kun kemiat kolahti niin eikun kihloihin ja 3viikon päästä kihlauksesta mies muutti luokseni 460km päästä :) ja hyvin menee rakkauden tunne vaan vahvistuu, joten joskus hyvä tehdä päätöksiä nopeaan eikä alkaa empimään ''kestääkö vaiko eikö??'' eikun satasella vaan etiäpäin ja uskoa hyvään ja kestävään :)
Kiva kuulla, että kaukorakkaus voi oikeasti johtaa pysyvään. Tästä saa taas toivoa itselleen kun välillä usko meinaa horjua, vaikka kaikki onkin hyvin.
Minä olisin heti valmis kihloihin, jos kosittais :) No, ei tässä kiire. Meillä vasta muutamat kuukaudet takana. Mutta koko ajan tunteet sen kuin vahvistuu. Ei kai kaikki kaukosuhteet voi kaatua välimatkan takia. Siihen vaan täytyy suhtautua :)
Samaa mieltä, kyllä oikea rakkaus kestää, jos se ei kestä se ei ole oikeata tai asiaa ei nähdä tarpeelliseksi jaksaa yrittää eli silloin on parempi sanoa ajoissa loppu, jos tuntuu että juttu ei toimi ja mieli alkaa kääntymään enempi negatiiviseen kuin positiiviseen ajattelutapaan. Tietysti kaikesta huolimatta se on rankkaa*tiedän* mutta se vaan kasvattaa omaa henkistä kapasiteettiä tulee ainakin kärsivällisyyttä vaikka suhde loppuskin silti se on aina itselle kokemusta rikkaampi ja oppii taas omia rajojaan tunnistelemaan, näin ainakin minulle kävi ja kannatti kyllä sitkeesti jaksaa uskoa kaukosuhteisiin eli Hyvää kannattaa odottaa :)