että jokainen hilpaisee naapurin sänkyyn jos tilaisuus on oikein houkutteleva. Tällä palstalla vallitsee oikein suvaitsemattomuuden ilmapiiri, naurattaa oikein, niiin tohkeissaan kaikki ovat että minä en ainakaan petä ja kumppani ei varsinkaan.
Mistäs tiedät? Olen ollut vieressä kun mies valehtelee puhelimeen muijalleen ihan mitä vaan, ja vaimokulta uskoo. Selittelee sitten tavatessa että ei minun mieheni ainakaan. Voi teitä naisparkoja. Milloin menee jakeluun että miehet on erilaisia, ei heille pettäminen merkitse maailmanloppua. Ohhhoijakkaa, herätys tytöntylleröt.
Mistäs tiedät? Olen ollut vieressä kun mies valehtelee puhelimeen muijalleen ihan mitä vaan, ja vaimokulta uskoo. Selittelee sitten tavatessa että ei minun mieheni ainakaan. Voi teitä naisparkoja. Milloin menee jakeluun että miehet on erilaisia, ei heille pettäminen merkitse maailmanloppua. Ohhhoijakkaa, herätys tytöntylleröt.
Vastaukset 43
Vanhimmat
onko se ihan varmasti maailmanloppu jos kultu käy vähän tuikkaamassa kännipäissä? Voi että, maailmahan siinä romahtaa, ja kaikki, ihan kaikki... voi ziizus teidän kanssa arvoisat kanssasisaret.
Ei se ehkä monelle miehelle maailmanloppu olekaan jos käy itse vieraissa. Selitätkö kuitenkin sen, miksi monelle miehelle on maailmanloppu, jos oma nainen tekee saman? Sitten koko loppuelämä kutsutaan tuota naista huoraksi ja muuksi vastaavaksi. Miksi se on sallitumpaa miehelle kuin naiselle, jos kyseessä on kuitenkin vain mitään tarkoittamaton pano? Tuossahan se tulee todistetuksi, että kyse ei ole mistään mitättömästä pikkuasiasta. Kun itse joutuu petetyksi, asia onkin yhtäkkiä maailman suurin. Näin se nimittäin miehillä usein on, joten yhtä hyvin olisit voinut kohdistaa viestisi molemmille sukupuolille. Enkä usko että tänä päivänä kovinkaan moni nainen on noin sinisilmäinen kuin kuvittelet. Ehkä monikin antaa epäilysten olla niin kauan kuin ei mitään todisteita tule vastaan.
siitä miten nainen arvotetaan? Ja ajatellaan että hänellä on aina tunne mukana, myös pikaseikkailuissa, toisin kuin miehellä. Niin kuin onkin.
Toivon kovasti että naiset ei enää olisi niin sinisilmäisiä miltä päältä katsoen näyttää, ainaskin tässä ketjussa on ollut järjen ääniä enemmän kuin muissa yhteensä. ;))
kaikki ei mene vieraisiin. Kaikki ei pidä sitä tollaisena never-mind hommana, ei mies ole mikään tunteeton siemenautomaatti. Sori jos sun kohdalle on sellainen osunut.
ei tietenkään kaikki mene vieraisiin, ei miehet tai naiset. Kun ei tule kunnon tilaisuutta. Mutta kun tulee, niin miehet menee herkemmin kuin naiset, koska homma ei merkitse heille paljon mitään. Vähän kuin roskapussin vieminen. Tai tyhjentäminen, paremminkin. ;)))) Mitä pikemmin naiset tajuaa että miehet kerta kaikkiaan ON erilaisia, sen helpompi kaikilla.
sinäkö olet se kaatopaikka johon roskiksensa tyhjentää? En muuten ole se sinisilmäinen vaimo, vaan ehkäpä juuri se kaatis...
olen tosin se vaimo, joka tajuaa elämän realiteetit. ;)
Totta puhut, ainakin osittain. Se, että kaikki olisivat "pettäjiä" on ehkä lievää liioittelua, mutta pirun yleistä se on.
Itse olen viisi vuotta ollut vakisuhteessa elävän miehen "vakipano". Jäi kerran kiinni, jonka jälkeen sinetöi lupauksensa sitoutumisestaan partneriinsa menemällä naimisiin. Suhteemme toki jatkui ja jatkuu edelleen. Toinen kaveri kovasti pyrkii sänkyyn, vaikka kotona vaimo ja 3 lasta. Ja näitä juttuja on ympäristössä valtava määrä, kun vaan avaa silmänsä ja korvansa.
Ja totisinta totta on, että sivusuhde ja sivupano ei ole miehelle maailmanloppu. Jännä seikkailu ehkä enemminkin. Tai vaihtelua. En tiedä, mun tulkintoja.
Jollakin tavalla kai surullisinta on, että vaimot/partnerit eivät halua nähdä eikä kuulla todellista asiaintilaa. Toisaalta suotakoon se heille. Eiväthän nämä sivuseikkailut ole miehillekään mitään vakavaa - ne ovat vain seikkailuja. Eivätkä ne yleensä johda edes harkintaa vaimon vaihtamisesta...
..olet näköjään saanut vakipanon leiman otsaasi kun toinenkin kaveri samaan koloon pyrkii. Saat luultavasti jatkaa auvoista onneasi lopun elämääsi.. tai ainakin siihen asti kun nuoruutta ja ulkonäköä riittää. Tulevaisuus auki auvoisena *heh heh*
Voihan niitä vanhoillakin olla..:)
Useimmiten sellainen keski-ikäinen-joka etsii itselleen vakipanoa-ei halua edes mitään muuta tuosta partnerista. Halukkaita miehiä on kuitenkin tarjolla pilvin pimein.. Elämä vapaana on ihanaa. Lapset aikuisia ja ukkorähjästä on päästy. Saa elää vain täysin itselleen ja nauttia. Sitoutumatta!! Sinkkumies suhteessa vaatii useimmiten jo liikaa ja kaikki ei halua miestä jokapäiväiseen elämäänsä.
Se juuri tuntuu noista vaimoista vaikealta ymmärtää..varmaan se miehen menetys kuitenkin peloittaa. Kotoa se kaikki on lähtöisin, jos mies etsii vakisuhteen ulkoa. Se kannattaisi jokaisen vaimokullan miettiä kohdallaan ja hoitaa suhdettaan, jos tuota kohtaloa ei halua.
Vakisuhteessa varatun kanssa nautitaan niin kauan vain, kun sitä nautintoa kestää. Jos itse ei halua suhteen kehittyvän, niin tuskin siitä mitään katkeruutta edes syntyy. Tai traumaa!
Voi olla, että ratkaisuni ovat laajemmaltikin tiedossa kuin itse kuvittelen. Tosin täyssalaisuus tämä ei ole, monet ystävät tietävät. Toki matalampaa profiilia on syytä pitää jo diskretiasyistä. Mutta ei tämä itsetuntooni vaikuta. Tarjontaa on näköjään enemmän kuin voin ottaa vastaan. Itse pitäydyn yhdessä vakipanossa, ja se on oma valintani. Joo, ja nuoruus on takana ja ulkonäköä ei ole koskaan ollutkaan. Mutta kunto on trimmi ;)
..kotoahan se kaikki on lähtöisin *heh heh*. Se noista vakipanoista on vaikea ymmärtää että kotoa se ei lähde millään muotoa jollei nyt sitä lasketa ettei kukaan jaksa täyspäiväisesti partneriaan palvoa. Helpompaa se on vakipanolla kun panolla suhde hoituu , - yksinkertaista mutta totta. Moni mieskin voi tuolla perustella tekosiaan ja mikä ettei, sillähän varsin näppärästi vaimokulta syyllistetään.
Totuuden nimissä on vielä sekin sanottava että moni vaimokulta onkin yllättävän tyytyväinen eron jälkeiseen olotilaan alkujärkytyksestä selvittyään. Sitä ei voine sanoa niistä miesressukoista jotka ulkoruokintaan ovat syyttä suotta omasta mielestään joutuneet. Ei siinä tilassa pikkuvelikään jaksa olla enää veli ponteva.
Vaan elämä on tälläistä. Läiskytellään vehkeitämme yhteen ja tunnetaan yhteenkuuluvuutta.. kunnes taas huomataan ettei siinä suinkaan ole kaikki vaikka se siltä välistä tuntuikin *heh heh*
..sinä kerrot kahdelle ystävällesi joitka kertovat kahdelle ystävälleen jotka kertovat kahdelle ystävälleeen jotka eivät välitä enää kelle kertovat, koska eivät juuri tunne sinua. Salarakkaasi kehuu saunaillassa miesporukalle joka kertoo asian meisporukalle joka kertoo...
JA TARJONTA KASVAA... MUTTA, ota huomioon että miehet eivät koskaan arvosta antelijaita eivätkä halua heitä vakisuhteeseen. Miehet ovat tämän suhteen kaksinaismoralisteja typeryksiä, minkäs teet *heh heh*
Tässä yksittäistapauksessa taitaa kuitenkin olla niin päin, että antamattomuus kiehtoo. Vakipano on todellakin yksinoikeudella ollut vakiopano jo yli 5 vuotta. Toinen kaveri ihmettelee miksei sitten hänkin voisi... Metsästysvietti?
Jotkut ihmiset kyllä tuntevat itsensä sen verran hyvin että osaavat ajatella tarpeeksi pitkälle ja olla hyppäämättä sänkyyn toisen kanssa vaikka kuinka tekisi mieli.
Mutta tuossa olet oikeassa, minustakin on hyvin huvittaa kun jotkut niin mainostavat, että ei minun mieheni kyllä petä.. olet itsekin kuullut miehen vakuuttavan puhelimessa naiselleen että ei petä, ja vielä siinä samalla syyllistänyt naista että kuinka edes voit ajatella tuollaista! Okei, pettäminen on mielestäni väärin. Mutta jos jotain merkkejä miehestäni löytyisi vieraissa juoksusta, en todellakaan ajattelisi että ei hän mitään ole tehnyt. Olen sen verran realistinen. Ja tosin molemmilla onkin lupa maistaa ruohoa aidan toiselta puolelta, minusta on parempi että voi kertoa toiselle rehellisesti tekemisistään, kuin että pitää esittää ja valehdella jos jotain on tapahtunut. Ja parempi kuulla omalta kumppanilta, kuin toisilta. Useimmiten pettämiset kuitenkin tulevat ilmi. En voisi kuvitellakaan että yrittäisin sitoa toista vain itselleni moneksi kymmeneksi vuodeksi!
järjen ääniäkin. Naurattaa tosiaan nämä vaimokullat jotka vannoo oikein miehensä puolesta ettei tämä petä. Ja henkäisevät päälle ettei tule pettämäänkään, on kuulemma 110 % varmaa, heh. Kun en viitsi mennä herättämään Ruususen unesta, eipä vaimo uskoisi kuitenkaan. Eihän meidän Matti...
Väärin pettäminen on, se on selvä, eikä ole tarkoitus sitä ylistää. Mutta kylmät tosiasiat sopii jokaisen ottaa huomioon, niinkuin nyt miehen ja naisen erilaisuus.
.. sanotaanko että tavallisesti nuori vaimo niin vannoo, mutta aika moni nuori aviomieskin on samaa mieltä. Suurin osa nuorista miehistä halveksii pettämistä, mutta kuinka se elämä sitten viekään *heh heh* Keski-ikäiset on säälittäviä surkimuksia, ihanteet ja idealismi on kadonneet. Useimmiten mies avaa pettämispelin kun pikkuveli kerran erehtyy ja vaimokullan matka alkaa kun uuteen rakastuu *heh heh*.
Eipä kuullosta kovin fiksulta aikuisen "suusta"!
mainostavat "minun mieheni ei petä" ovat epävarmoja itsestään. Lienevät myös vanhempina niitä, jotka sanovat "minun lapseni on aina oikeassa, muut valehtelevat". Tämä on erinomainen keino kieltäytyä ajattelemasta mitään liian uhkaavaa ja ottamasta vastuuta.
Jotkut pettämiset tulevat ilmi, mutta läheskään kaikki eivät. Erittäin pieni todennäköisyys jäädä kiinni on satunnaisella tapauksella, joita sentään on suurin osa pettämisistä... Itse olen sitä mieltä, että kumppani voi kertoa syrjähypystään jos katsoo sen aiheelliseksi. Ei ole kuitenkaan pakko! Molemmilla tavoilla on hyvät ja huonot puolensa.
johtuu näistä hyvistä ystävistä, niiden mielestä täytyy ihan väkisten käydä kertomassa toiselle osapuolelle. Sillai hyvää hyvyyttään. ;)) Se kertominen on mun mielestä puolisoiden välinen juttu eikä kuulu juorutädeille. Parempi kyllä on jos ei tiedä, mitä iloa siitä tiedosta voisi kenellekään olla.
=on epävarmuuden merkki...?
Eihän se välttämättä epävarmuutta ole, paitsi jos on kaikki selvät merkit ja ei silti usko että oma mies pettää.
Suurin osahan ajattelee että oma mies ei petä, eli luottavat turhan hyväuskoisesti ja ovat sinisilmäisiä. Maailma ei vaan ole niin kiltti paikka.
Kukaan, ei yksikään ihminen (paitsi ehkä joku todellinen selvännäkijä) voi tietää mitä toinen todellisuudessa tekee tai ajattelee. Voi vaan luottaa ja toivoa parasta. Mutta se toitottaminen, että mun mies ei ainakaan petä.. voih. Mistäs tiedät.
asian liian yksinkertaisesti. Joku toki voi hilpaista naapurin sänkyyn aina tilaisuuden tullen ja vieraissa muuallakin.
Jotkut taas eivät ihan oikeasti petä kumppaniaan Johtuu se sitten hyvästä kumppanista, laiskuudesta, haluttomuudesta, lyhyistä suhteista tai mistä ikinä johtuukaan.
Suurin osa pettäjistä on varmasti niitä, jotka kokeilevat kerran pari. Uteliaisuuttaan, tyhmyyttään, seksinnälkäänsä. Siksi, koska ovat rakastumisen/ihastumisen tunteen huumaamia :) tai whatever.
Kaikki naiset ja miehet ovat erilaisia, hohhoijakkaa! Ei tämän toteamiseksi mitään herätystä tarvita.
kyllä siinä vaan herätystä tarvitaan. Ajatteles että mies on vaikka duunikomennuksilla pitkiä aikoja kerrallaan. Vaimo huokailee kotona ja selittää että ”kun se meidän Matti ei vaan joutuis kiusaukseen.” Matti on siinä kohtaa jo kiusauksensa nauttinut.
Tai sitten rutkutus siitä miten mies on voinutkin mennä toisen syliin, nyt on luottamus mennyt yhyy, miksi miksi,, vaikka koko homma ei ole miehelle muuta kuin helpotus paineista. Niin että herätys pahvit. ;))
Ei tietenkään kaikki petä, osa siksi mitä sanoit ja osa koska ei tule tarpeeksi houkuttelevaa tilaisuutta. Miehelle juttu ei välttämättä merkitse mitään, miksi sen pitäisi sitten merkitä vaimolle.
Nämä reissaaja miesten vaimot ovatkin parhaita - ei minun mieheni siellä mitään tee, vaikka on kaiken lisäksi kotonakin puutteessa.. Minun mieskin on joskus jossain reissussa, tosin työn laatu sellainen että usein 24h hommissa, mutta tietysti jos haluaa niin kyllähän sitä aikaa löytää muitten kanssa vehtaamiseen. Mutta luotan - eihän suhteessa ilman luottamusta olisi mitään järkeä, ja eniten toivon että hän olisi rehellinen, ja uskon sen olevan hänelle helpompaa juuri siksi että en ole pakottanut häntä olemaan vain kanssani, ainoastaan sitä rehellisyyttä vaatinut. Ja kun monet menevät vieraisiin sen takia, että eivät saa kotona jotain tai ei mitään, niin tiedän että ainakaan siitä syystä omani ei tartte mennä. Eli sulkee pois sitä pettämistä jonkun verran.
Ei silti, realisti kun olen niin en pidä sitä mahdottomana että hän pettäisi. Se vaan olisi niin idioottimainen teko - hänellähän on lupa käydä vieraissa! että ei toisaalta sovi kuvioon :) Jotkut selittävät, että avoin suhde on ihmisten epävarmuutta mutta pah, se on realismia! Epävarmempaa on juuri, se kuten joku kirjoittaja täällä sanoikin, että ei suostuta näkemään tosiasioita.
Kuule kun kaikki eivät sittenkään kaipaa mitään herätystä. Kaikki eivät yksinkertaisesti toimi kertomallasi tavalla, ei läheskään.
Itse esimerkiksi en ole koskaan huokaillut kotona ja selittänyt "kun se meidän Matti ei vaan joutuis kiusaukseen." Joutuu jos joutuu. Tekee mitä tekee tai jättää tekemättä. Luotan siihen, että mies osaa tehdä ratkaisunsa itse. Yhtälailla minäkin voin joutua kiusaukseen kotona sillä aikaa kun mies on matkoilla. Ja tästä päästäänkin siihen, että molemmat voivat joutua kiusaukseen missä tahansa.
Kaikkein viimeiseksi nyyhkisin kadonneen luottamuksen perään, koska kuten sanoin niin luotan mieheni ratkaisuihin. Hänellä on syynsä ja omat merkityksensä. Jos ihminen sanoo, ettei sillä ole merkitystä niin se vaan pitäisi uskoa. Tosin se kenelle ei ole merkitystä voisi kumminkin miettiä asiaa myös sen kannalta, jolle merkitystä on... Vuorovaikutus suhteessa ei ole koskaan paha juttu.
Itselleni on vähän jäänyt epäselväksi koko asia... Jos nimittäin on lupa käydä vieraissa niin sehän ei ole pettämistä ensinkään.
Toiset eivät anna lupaa vieraisiin vaan esittävät toivomuksensa, että syrjähypyt kerrottaisiin - oltaisiin ns. rehellisiä. Jos sitten ollaan rehellisiä ja kerrotaan niin syrjähyppyä voi joko pitää uskottomuutena tai sitten ei. Ainakin yksi tuttavani tunnusti miehelleen pienehkön syrjähypyn, johon mies totesi (surullisena kuitenkin) että hyvä kun kerroit. Kun hän tietää missä mennään niin ok, ei se ole pettämistä.
Jos taas syrjähypystä ei kerro, mutta se paljastuu niin jotkut kokevat sen valehteluksi (?) ja suurimman luokan pettämiseksi. Toiset ajattelevat, ettei kaikkea pidä kertoakaan. Juuri kertominen tekee syrjähypystä pettämistä. Onhan se tavallaan täysin turha isku.
Kaikista tärkeintä olisi huomata, että kumppanin toiminta ei ole koskaan suoraan kiinni siitä mitä itse ajattelee/toivoo/haluaa/hyväksyy/sallii/.... Vaikka itse olisi asioista mitä mieltä tahansa ja kokisi ne miten päin vaan niin kumppani tekee siitä huolimatta AINA omat ratkaisunsa.
minun suullani. No sä et ainakaan herätystä tarvitse.;)) Yllättävän monet ovat kyllä sen tarpeessa, kun kuulee ihan tajutonta lepertelyä täysipäisiltä ihmisiltä. Tietysti haluaa ajatella ettei koskaan petä, eikä toinenkaan, ihan hyvä ajatus se on… mutta sitä ei millään voi etukäteen tietää, ei sitten millään. Toista ihmistä ei lopultakaan koskaan tunne täysin, miten muuten on mahdollista että täälläkin on niin paljon hämmästyneitä ja yllätettyjä, petettyjä ja ensi-kertaa-pettäjiä. Maailma ei tosiaan ole kiltti paikka eikä ihmiset täydellisiä.
Sitten kun on tarpeeksi miettinyt näitä asioita niin huomaa jopa, ettei ne syrjähyppyilijätkään huonoja ihmisiä ole. Ei ihmistä kelvottomaksi tee yksi tai toinenkin syrjähyppy; maailmassa on ihan oikeastikin pahoja juttuja. Vaikken kannustakaan ketään pettämään puolisoaan niin suoraan sanottuna maailma tuntuisi silti vähän erikummalliselta paikalta jos kaikki eläisivät uskollisena ja täydellisenä rikkeettöminä olentoina. olisivatko ihmiset enää ihmisiä :)?
Tilaisuuksia on jokaisella varmasti riittämiin, mutta ei jokainen hilpaise naapurin sänkyyn. Voit puhua vain omasta puolestasi. Tai voihan sitä saivarrella sanoilla: tilaisuus ei ole houkutteleva, jos ulkopuolinen juttu ei todellakaan kiinnosta. Siinä mielessä olet oikeassa.
Miten niin miehet ovat erilaisia? Ei pettäminen ole mikään maailmanloppu naisellekaan.
niin suhteen loppu se aika usein on, ja minusta se on kyllä aika käsittämätöntä. Pyyhitään pois yhteiset vuodet, kokemukset, jaetaan omaisuus ja lapset. Kaikki yhden syrjähypyn takia.
Jos minä en risti koipiani ja mies silti pitää vuosien sivusuhdetta, sitten miettisin minäkin eroa. Kun hän ei nimittäin voi vedota fyysiseen hätään, eikä uutuudenviehätykseen. Eli jonkinlainen tunneside kait alkaa olla kyseessä, ja silloin asia on ihan toinen.
Ei siinä ole niinkään kyse siitä yhdestä syrjähypystä, vaan valehtelusta, luottamuksen rikkomisesta. On valitettavan paljon niitä pettäjiä, jotka vakuuttavat vaimolle etteivät ikinä petä jne. Eräskin tapaus; mies jäi kiinni, kun oli sanonut olevansa kaverin luona yötä. Epäilevä vaimo soitti kaverille, ja sai tietää ettei mies siellä ollut. Mies pystyi vain tunnustamaan. Sanoi, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Tiedän tämän koska satuin olemaan nainen jonka kanssa mies harrasti seksiä; ei, en se nainen josta mies jäi kiinni. En tiedä kuinka monta naista hänellä oli kierroksessa. Vaimo-kulta antoi anteeksi. Ja tämän tarinanhan mies kertoi kun olimme tapahtuneen jälkeen sängyssä.
En hyväksy kuitenkaan tuollaista käytöstä. Toinen luottaa, ja toinen valehtelee niin paljon kuin kerkeää. Tästäkään syystä en itse antaisi pettämistä/valehtelua anteeksi. En usko, että miehen jäädessä kiinni se olisi ensimmäinen tai edes viimeinen kerta. Ja kun itse tiedän, kuinka helppoa on olla rehellinen, miksi jatkaisin liittoa miehelle jolta se ei onnistu. Maailmassa on kuitenkin miehiä joista valita. Mutta minun kohdallanihan seksi ei tosin ollut kiellettyä. Kyllähän ihmiset vähän sulkevat todellisuutta pois, kun odottavat että joku on sanotaan vaikka 50 vuotta uskollinen.
Itse en näe itseäni millään tavoin syypäänä kertomani naimisissa olevan miehen suhteen, enhän minä sen naisen kanssa naimisissa ollut.
väitteesi, tähän päivään menessä ei ole tarvinnu vierasta, vasta 30 vuotta ollu parisuhteessa, eikä ole ees tullu mieleen mennä vieraisiin, no ehkä olen se ei normaali yksilö jo silläkin perusteella et näytän olevan ainut omalla naamalla täällä.
itse ollut kylläkin vasta 5 vuotta suhteessa, mutta kertaakaan ei ole tehnyt edes mieli pettää.
Jos oman puolison kohdalla kaikki on täydellistä, niin ei varmaan tule tarvetta pettää.
niin täydellistä suhdetta ei olekaan ettei siihen kolmas pääsisi väliin. Luottamus ei sulje pois realismia.
sulle ei ole tullut sitä tarpeeksi houkuttelevaa tilaisuutta tai oot harvinainen poikkeus. Ihan normaali silti olet minun mielestä, nostaisin hattua jos omistaisin. Taidat olla katoava luonnonvara. ;))
Se on kyllä totta että kukaan kolmas ei pääse väliin. Ihan vaan sen takia, että PARIsuhteessa on kaksi ihmistä, ja he tekevät valinnat joista tulee seuraamuksia.
Esim. itse voin olla aivan varma että vaikka kuinka komea ja puoleensavetävä mies yrittäisi vietellä minua, en lähtisi jos olisin niin päättänyt. Jos lähtisin, kolmas ei tulisi väliin - vaan minä tekisin valinnan lähteä. Ei kukaan voi tehdä ratkaisuja toisen puolesta. Se on vaan hassua kun ihmiset selittävät, että joku tuli ja rikkoi heidän suhteensa. Kyllä se vaan on jompikumpi puolisoista joka sen rikkoo.
Vaikka kuinka päättäisi ja vaikka kuinka olisi umpirakasnut, on olemassa tekijä X. Kuningas alkoholi. Kännissä ajattelee mitä ajattelee, todennäköisesti ei edes muista mitä ajatteli. Vastuustahan se ei vapauta ja seuraukset voivat olla melko mullistavia.
Onko tämä sitten varsinaista pettämistä, lienee kysymysmerkkiä. Ehkä joku pettämisen alalaji. Itselle kun tällainen virhe käy elämässä kaikesta skarpaamisesta huolimatta, taipuu olemaan huomattavasti ymmärtäväisempi myös muita kohtaan.
Ihmismielen rakennetta voi kuvata tällä:
puolisoni ei petä=luottamus
puoliso petti=luottamus ei tarkoita enää koskaan samaa kuin ennen, mutta voi silti luottaa ajan saatossa
puoliso petti toisen kerran=luottamusta ei tahdo olla
puoliso petti kolmannen kerran=tuohon ihmiseen ei voi luottaa
puoliso petti neljänne kerran=tuo on addikti
ei puolisoa=löytyyköhän mistään puolisoa, johon uskaltaa luottaa, jos löytyy
puoliso ei petä=luottamus
puoliso ei petä=luottamus
Minä petin=en uskalla tunnustaa, koska puoliso ei luota enää
Minä petin toisen kerran=olo pahenee
Minä petin kolmannen kerran=en ole puolisoni arvoinen
Olen jälleen yksin=en uskalla luottaa keneenkään, koska kaikki petää
Olen toinen nainen=itsekunnioituskriisi
Minulla on vakipanoja=itsekunnioituskriisi
ja oravanpyörä jatkuu sukupollvesta toiseen...
Eikös jonkun tutkimuksen/kyselyn mukaan miehet petä sen takia koska eivät saa tarpeeksi seksiä, ja naiset sen takia koska eivät ole suhteeseensa ylipäätään tyytyväisiä. Siis näin suurimmassa osassa tapauksista.
kukapa sitä viitsisi vieraisiin lähteä jos on tyytyväinen ja seksiä saa muutenkin yli tarpeen. PAITSI uutuudenviehätyksestä, jännityksestä jne. Tai ihan vaan tavan vuoksi.
Alunperin oli nainen ja mies miljoonia vuosia sitten apinoina. Nainen synnytti ja hoiti, naisen työnä oli pitää kaikesta huolta. Ja nainen halusi suhdetta jälkeläistensä siittäjään.
Mies oli metsästäjä, ruuan hankkija, joka toi leivän pöytään. JA pyrki jakamaan hyvät metsästystaitonsa ja älykkyytensä niin laajalle kuin se vain oli mahdollista. Mitä enemmän lapsia vaikka muiden metsästäjien naisten kanssa, sen parempi.
Sama pätee nykypäivänäkin, tosin hieman mukautettuna. Miehetkin haluavat pysyvää suhdetta, mutta tietty tarve "lisääntyä" vie miehet ehkä (en väitä että olen oikeassa) yrittämään muita kun olisi tarkoitus. Nykyaikaisen turvaseksin maailmassa ei yleensä nainen edes saa tietää, josko mitään on tapahtunut.
Naiset tuntevat sydämellään, miehet ehkä kehollaan.. Alitajunnassa nainen haluaa kumppanin, jonka kanssa jälkeläiset tulevat pärjäämään ja jatkamaan sukua. Miehet haluavat levitä. Mutta muistetaan kuitenkin, että ihmisiä pohjimmiltaan ohjaa luonto.
En olisi aivan varma tuosta ENÄÄN, että ohjaako luonto yhä ihmisiä, nyt kun luonto rupeaa huomaamaan mitä ihminen tekee sille, se kostaa sen tavalla tai toisella. Tuskin apinan piti kehittyä näin pitkälle, mieti maailmaa mikäli olisimme yhä apinoita, eläimiä, ei maailmassa olisi muuta kuin luonnon laki, otsoonikerros olisi ehjä koska 'elävä' ei kokoontuisi kasaan, niinkuin ei kuuluisikaan, ei olisi kehitystä ja luonto ottaisi sen mitä haluaa, ja antaisi kaiken mitä voi, voiko se nyt, mielestäni ei edes pitäisi enään.