Voi, mitä pitäisi tehdä?

Kiitos kannanotostasi.
Kirjoitin kai huonosti ymmärettävää tekstiä.
Olen nimittäin töissä, olen aina ollut, paitsi
silloin kun lapset olivat pieniä.
On oma ammatti ja on omat tulot. Ei tämä sitä ole mitä luulet.

äly hoi älä jätä.

Annabella kirjoitti:

Kiitos kannanotostasi.
Kirjoitin kai huonosti ymmärettävää tekstiä.
Olen nimittäin töissä, olen aina ollut, paitsi
silloin kun lapset olivat pieniä.
On oma ammatti ja on omat tulot. Ei tämä sitä ole mitä luulet.

Lue lisää

kannattaisi keskustella miehen kanssa,mitä tehdä,kertoo tuntemuksensa ja mitkä ovat ajatukset,voihan se olla että miehesi miettii samoja asioita juuri myös.En ole mikään parisuhdeneuvoja,mutta järjen käyttö tässäkin tilanteessa on sallittuu.Hyvää syksyn odotusta ja nauti elämästäsi,sillä koskaan ei tiedä......

On minulla omia harrastuksia, omia ystäviä.
Tapaan ystäviäni ja jutellaan, käydään marjassa ja sienessä..
Kyse on vaan siitä, että elämä tuntuu kaikesta
huolimatta tyhjältä.

kun olet vielä siinä iässä,että pystyt hankkimaan uuden elämän.
Miehesi on aina työssä joten ei se sinua rakasta vaan on roolinsa vanki.
Miksi tuhlaisit ainoan elämän ainaiseen odottamiseen pettymyksiin ja yksinoloon.
Rohkeutta sisko ja kerro jatkossa miten menee.

Luulen kyllä, että tämä vika on minulla "korvien välissä". Oltiin yhteisellä lomallakin kesällä.
Kaikki on vaan vaan niin muuttunut. Ei ole yhdessä mukavaa. On vaan arkista.
Keskustelemaan häntä en saa siitä, miltä ihan oikeasti tuntuu. Olen kyllä yrittänyt. En tiedä uskaltaisinko minäkään ihan rehellisesti sanoa, miltä minusta tuntuu.

miiiitta kirjoitti:

kun olet vielä siinä iässä,että pystyt hankkimaan uuden elämän.
Miehesi on aina työssä joten ei se sinua rakasta vaan on roolinsa vanki.
Miksi tuhlaisit ainoan elämän ainaiseen odottamiseen pettymyksiin ja yksinoloon.
Rohkeutta sisko ja kerro jatkossa miten menee.

Lue lisää

Sinä sanoit sen, mitä minä ajattelen nykyään päivittäin. Haluaisin vielä elää ja tuntea elämän sykkeen. Ja sitä paitsi, miksi ihmeessä sitoisin mieheni itseeni, jos rakkaus on kadonnut. Mutta mistä ihmeestä rohkeus tuollaiseen tekoon? Miten sen voi kertoa lapsille, vaikka he ovatkin jo aikuisia?

Annabella kirjoitti:

Luulen kyllä, että tämä vika on minulla "korvien välissä". Oltiin yhteisellä lomallakin kesällä.
Kaikki on vaan vaan niin muuttunut. Ei ole yhdessä mukavaa. On vaan arkista.
Keskustelemaan häntä en saa siitä, miltä ihan oikeasti tuntuu. Olen kyllä yrittänyt. En tiedä uskaltaisinko minäkään ihan rehellisesti sanoa, miltä minusta tuntuu.

Lue lisää

auttaisi ammattiapu, ei kaikkea ole menetetty.
Tuttavallani oli aikalailla sama tilanne ja he palasivat yhteen juuri ammattiavun turvin.
Eikä he käyneet siellä montakaan kertaa.

On sitten asia erikseen kuinka mies suostuisi mukaan. Tuttavaperheessäni nainen ei halunnut autettavaksi.
Nyt heillä menee hyvin.

Annabella kirjoitti:

Luulen kyllä, että tämä vika on minulla "korvien välissä". Oltiin yhteisellä lomallakin kesällä.
Kaikki on vaan vaan niin muuttunut. Ei ole yhdessä mukavaa. On vaan arkista.
Keskustelemaan häntä en saa siitä, miltä ihan oikeasti tuntuu. Olen kyllä yrittänyt. En tiedä uskaltaisinko minäkään ihan rehellisesti sanoa, miltä minusta tuntuu.

Lue lisää

Lainattu:

Minä kiinnitin huomiota kahteen asiaan: Teidän välillä on luottamuspulasta aiheutuva lukkotila ja toisaalta siulla tuntuu olevan epäselvää mitä rakkaus tarkoittaa.

Olette eläneet pesuetta hoitaessanne arkea niin pitkään ette ole huomanneet, jaksaneet, ajatelleet ja ties mitä puhua ja olla ihan lähellä toisianne. Ette tiedä toistenne syvimpiä tuntemuksia enään. Voisi olla hyvä käyttää ammattiapua saamaan tuo lukko auki. Se voi olla mahtava matka ja siitä voi seurata uusi rakastumisen tunnekin, rakkauden huomaamisen lisäksi.

Osaatko erottaa rakkauden ja rakastumisen toisistaan?

Ehdottaja kirjoitti:

Lainattu:

Minä kiinnitin huomiota kahteen asiaan: Teidän välillä on luottamuspulasta aiheutuva lukkotila ja toisaalta siulla tuntuu olevan epäselvää mitä rakkaus tarkoittaa.

Olette eläneet pesuetta hoitaessanne arkea niin pitkään ette ole huomanneet, jaksaneet, ajatelleet ja ties mitä puhua ja olla ihan lähellä toisianne. Ette tiedä toistenne syvimpiä tuntemuksia enään. Voisi olla hyvä käyttää ammattiapua saamaan tuo lukko auki. Se voi olla mahtava matka ja siitä voi seurata uusi rakastumisen tunnekin, rakkauden huomaamisen lisäksi.

Osaatko erottaa rakkauden ja rakastumisen toisistaan?

Lue lisää

puhumattomuus on se ,joka aiheuttaa väärinkäsityksiä ja toisaalta toisen ohipuhuminen. Ei kuunnella mitä toinen oikeasti sanoo. Annabellalle sanoisin ,että rakkaus on arkea ja joskus tylsääkin ,mutta yrittää aina kannattaa . Ensin kaksin ja sitten jos ei solmut aukea ,niin ulkopuolista apua. Viet omat tapasi seuraavaan suhteeseen ,jolloin parin vuoden päästä alkaa sumeilematta arki.Sohvaperunanko sinä haluat muurahaisen tilalle?

Annabella kirjoitti:

Sinä sanoit sen, mitä minä ajattelen nykyään päivittäin. Haluaisin vielä elää ja tuntea elämän sykkeen. Ja sitä paitsi, miksi ihmeessä sitoisin mieheni itseeni, jos rakkaus on kadonnut. Mutta mistä ihmeestä rohkeus tuollaiseen tekoon? Miten sen voi kertoa lapsille, vaikka he ovatkin jo aikuisia?

Lue lisää

Jos sulla ei ole jo nyt tietoa uudesta järisyttävän todellisesta rakkaudesta, niin tuskin erotessasi tulet sitä löytämään.
Petyt vaan "miljoona" kertaa.
Tuskin lapsesi tulevat ymmärtämään, jos teissä kummassakaan ei ole "todellista" vikaa.
Lasten mielestä ainakaan äidillä ei ole seksielämää.

Olennainen kirjoitti:

Jos sulla ei ole jo nyt tietoa uudesta järisyttävän todellisesta rakkaudesta, niin tuskin erotessasi tulet sitä löytämään.
Petyt vaan "miljoona" kertaa.
Tuskin lapsesi tulevat ymmärtämään, jos teissä kummassakaan ei ole "todellista" vikaa.
Lasten mielestä ainakaan äidillä ei ole seksielämää.

Lue lisää

me eletään, eikö me ole jo osamme tehneet.Katsokaamme omaa hyvää oloa etsien ja eläen. EI missään tapauksessa siten mitä lapsemme meistä "kuviottelee" huh.

Annabella kirjoitti:

Sinä sanoit sen, mitä minä ajattelen nykyään päivittäin. Haluaisin vielä elää ja tuntea elämän sykkeen. Ja sitä paitsi, miksi ihmeessä sitoisin mieheni itseeni, jos rakkaus on kadonnut. Mutta mistä ihmeestä rohkeus tuollaiseen tekoon? Miten sen voi kertoa lapsille, vaikka he ovatkin jo aikuisia?

Lue lisää

että jätettyäsi pitkäaikaisen avioliittosi taakse, tulet olemaan entistä yksinäisempi ja tunnet syyllisyyttä lopunikäsi. Vaikeutat ratkaisullasi lasten elämän.

Yrittäkää ensin keskustella ja mennä vaikka parisuhde kurssille. Se on auttanut monet avioliitot eteenpäin.

Tuolla aikaisemmin joku kehoitti menemäänn lomalle. sanoisin, että se on aika hyvä neuvo. Olla yhdessä ilman mitää ulkopuolisia häirioitä, silloin tulee varmasti asiat puoleen tai toiseen ilmi.

Voisithan sinä kokeilla tuota "vapautta" ja mennä ystävättäriesi kanssa vaikka tanssimaan viikonlopulla. Eihän miehelläsi voi olla sitä vastaan mitään, jos arvelet hänen rakkautensa sinua kohtaan lopahtaneen. Ehkäpä saat tuota esimakua kaipaamastasi vapaudesta.

Parempi on kuitenkin katsoa kuin jälkeenpäin katua.

Kiitos sinullekin, Pirre.
Niin kuin olen myöhemmin kirjoittanut ja oikaissut vääriä käsityksiä, olen kyllä työssä, hyvä ammatti on, harrastuksia on.
On vain tyhjä koti, kun illalla tänne tulen.
Siinä se syy on...ja siinä, että rakkaus katosi.
Sen ihanan tunteen kiinni saaminen uudestaan on kiven takana.

Annabella kirjoitti:

Kiitos sinullekin, Pirre.
Niin kuin olen myöhemmin kirjoittanut ja oikaissut vääriä käsityksiä, olen kyllä työssä, hyvä ammatti on, harrastuksia on.
On vain tyhjä koti, kun illalla tänne tulen.
Siinä se syy on...ja siinä, että rakkaus katosi.
Sen ihanan tunteen kiinni saaminen uudestaan on kiven takana.

Lue lisää

Olette aikuisia,ette 15-vuotiaita,ajattele mitä miehesi sinulle ja lapsillesi oikeastaan merkitsee,ehkä hänellä on sinun kanssasi yhtä tylsää,tee itse aloite muutokseen,tilaa vaikka risteilyliput?Jos ei miehesi halua puhua on perheterapeutteja olemassa,älä heitä pois noin montaa vuotta ilman taistelua!

Annabella kirjoitti:

Kiitos sinullekin, Pirre.
Niin kuin olen myöhemmin kirjoittanut ja oikaissut vääriä käsityksiä, olen kyllä työssä, hyvä ammatti on, harrastuksia on.
On vain tyhjä koti, kun illalla tänne tulen.
Siinä se syy on...ja siinä, että rakkaus katosi.
Sen ihanan tunteen kiinni saaminen uudestaan on kiven takana.

Lue lisää

myöhästyin.. kun olitkin jo kertonut tarkemmin tilanteestasi, kun hitaana kirjoittana vastausta naputtelin.
Aika pienistäkin syistä nykyään erotaan ja toisaalta näkee onnettomia liittoja, että miettii miksi he eivät eroa vaan "tappelevat" koko ajan..

Tuo ammattiapu on se mitä vielä suosittelen, kuten jo aiemmin kerroin, koska ulkopuolinen näkee tilanteen eri tavalla.
Kaikki päätökset on teidän..

puskis kirjoitti:

Olette aikuisia,ette 15-vuotiaita,ajattele mitä miehesi sinulle ja lapsillesi oikeastaan merkitsee,ehkä hänellä on sinun kanssasi yhtä tylsää,tee itse aloite muutokseen,tilaa vaikka risteilyliput?Jos ei miehesi halua puhua on perheterapeutteja olemassa,älä heitä pois noin montaa vuotta ilman taistelua!

Lue lisää

Niin, kai tämä on lapsellistakin. Emme ole 15-kesäisiä. Joskus on vaan kiva jutella, kysellä, mitä mieltä toiset on asioista. Kun sitä maailmaa katselee itse vain omin silmin.
Taidanpa lähteä etsimään puolukoita, kun on noin kaunista ulkona.

Annabella kirjoitti:

Niin, kai tämä on lapsellistakin. Emme ole 15-kesäisiä. Joskus on vaan kiva jutella, kysellä, mitä mieltä toiset on asioista. Kun sitä maailmaa katselee itse vain omin silmin.
Taidanpa lähteä etsimään puolukoita, kun on noin kaunista ulkona.

Lue lisää

Harkitse tarkoin ennenkuin eroat,ei ruoho yleensä ole vihreämpää aidan toisellakaan puolella!

puskis kirjoitti:

Harkitse tarkoin ennenkuin eroat,ei ruoho yleensä ole vihreämpää aidan toisellakaan puolella!

Vihreämpää aidan toisella puolella. Se vaan täytyy hyväksyä ja sisäistää oman elämänsä raameihin. Jotkut pelaa elämänsä pelin huonoilla jakokorteilla, jotkut ryssivät parhaat kortit. Näin se on.

Annabella kirjoitti:

Niin, kai tämä on lapsellistakin. Emme ole 15-kesäisiä. Joskus on vaan kiva jutella, kysellä, mitä mieltä toiset on asioista. Kun sitä maailmaa katselee itse vain omin silmin.
Taidanpa lähteä etsimään puolukoita, kun on noin kaunista ulkona.

Lue lisää

Rakkausko vai rakastelu?
Jos rakastelu niin se rakkauskin on silloin hukassa.
Mieti mitä olet viimeksi sanonut näissä kuvioissa miehellesi?

Taatto kirjoitti:

Vihreämpää aidan toisella puolella. Se vaan täytyy hyväksyä ja sisäistää oman elämänsä raameihin. Jotkut pelaa elämänsä pelin huonoilla jakokorteilla, jotkut ryssivät parhaat kortit. Näin se on.

Lue lisää

Kun on muuttanut aidan toiselle puolelle näyttääkin se entinen puoli usein sittenkin vihreämmältä...

puskis kirjoitti:

Kun on muuttanut aidan toiselle puolelle näyttääkin se entinen puoli usein sittenkin vihreämmältä...

Kerro kokemuksestasi.

Taatto kirjoitti:

Kerro kokemuksestasi.

Oon ollut aviossa vain kerran ulkomailla asuessani ja vaimo jäi sinne kun muutin takaisin kotikonnuille mutta tunnen monia jotka katuvat erojaan.

Taatto kirjoitti:

Vihreämpää aidan toisella puolella. Se vaan täytyy hyväksyä ja sisäistää oman elämänsä raameihin. Jotkut pelaa elämänsä pelin huonoilla jakokorteilla, jotkut ryssivät parhaat kortit. Näin se on.

Lue lisää

niin, että se vain näyttää vihreämmältä siellä aidan toisella puolen.
Omalla puolella on aivan armasti yhtä vihreää, kun sitä oikealta kantilta katsoo.

mummeliini kirjoitti:

niin, että se vain näyttää vihreämmältä siellä aidan toisella puolen.
Omalla puolella on aivan armasti yhtä vihreää, kun sitä oikealta kantilta katsoo.

Juuri tuota tarkoitin, että näyttää vihreämmältä. Aina ei tarvitse käydä nyhtämässä ruohotuppoa sieltä toiselta puolelta, vain asian todetakseen.

6 vuotta omastasi ja ex-miehesi elämästä!

Voi Renata, jos elämä olisikin noin yksinkertaista, että Annabella tai hänen kaltaisensa olisivatkin vain kyllästyneitä. Se olisi niin helppo korjata!!!
Minä uskon, että rakkauskin kuolee. Kaikki alkaa, kaikki loppuu, kaiken voi kadottaa. Kun kesähän tottuu niin syksy jo saa.

MinnaMinna kirjoitti:

Voi Renata, jos elämä olisikin noin yksinkertaista, että Annabella tai hänen kaltaisensa olisivatkin vain kyllästyneitä. Se olisi niin helppo korjata!!!
Minä uskon, että rakkauskin kuolee. Kaikki alkaa, kaikki loppuu, kaiken voi kadottaa. Kun kesähän tottuu niin syksy jo saa.

Lue lisää

vuosikymmenien avioliitto pysyy yhtä intohimoisena kuin alussa j kyllähän juuri tuo lapsenlapsi varmaan tuo sekä Annabellan että tulevan vaarin liittoon uutta sisältöä ja yhteenkuuluvaisuutta!

eron täysin. Ei ne menneet vuodet sitä asiaa muuta. Rakkaudettomuus on hirvein olotila ja olkoon vuosia kuinka paljon tahansa takana on ne tulevat tärkeimpiä kuin olevat sillä tällaisen liiton jälkeen voi yksin rakastaa vaikka itseään. Se on kuulkaa paljon se.

tällaisen kirjoitti:

eron täysin. Ei ne menneet vuodet sitä asiaa muuta. Rakkaudettomuus on hirvein olotila ja olkoon vuosia kuinka paljon tahansa takana on ne tulevat tärkeimpiä kuin olevat sillä tällaisen liiton jälkeen voi yksin rakastaa vaikka itseään. Se on kuulkaa paljon se.

Lue lisää

jos ei rakasta,ei kai se rakkaus samalla hetkellä loppunut kun nuorin lapsi muutti kotoa?
Itsekäs nainen!

yleensäkään liitossa kirjoitti:

jos ei rakasta,ei kai se rakkaus samalla hetkellä loppunut kun nuorin lapsi muutti kotoa?
Itsekäs nainen!

itseään kaikkien äiti, vaimo ja sitten minä vuosien jälkeen olen MINÄ. Harmittaako?

rakastamaan kirjoitti:

itseään kaikkien äiti, vaimo ja sitten minä vuosien jälkeen olen MINÄ. Harmittaako?

itse taas olen aina ollut minä!

harmittaisi, kirjoitti:

itse taas olen aina ollut minä!

jos sinä olet ollut ja olet aina ensin /ajatuksissasi) miten voit sanoa minua itsekkääksi? Tarkoitin kirjoituksellani, ensin lapset, mies ja sitten minä. Lasten kotoa muuttamisen jälkeen olin jo .. vain minä, osaa kai aikuinen mies eteensä katsoa.

kirjoitustasi kirjoitti:

jos sinä olet ollut ja olet aina ensin /ajatuksissasi) miten voit sanoa minua itsekkääksi? Tarkoitin kirjoituksellani, ensin lapset, mies ja sitten minä. Lasten kotoa muuttamisen jälkeen olin jo .. vain minä, osaa kai aikuinen mies eteensä katsoa.

Lue lisää

avioliiton ohella aina ollut myös oma elämä ja harrastukset,lasten muuttamisen jälkeen sain enemmän yhteistä aikaa mieheni kanssa ja avioliittomme alkoi kukoistaa uudelleen!

Itselläni on kirjoitti:

avioliiton ohella aina ollut myös oma elämä ja harrastukset,lasten muuttamisen jälkeen sain enemmän yhteistä aikaa mieheni kanssa ja avioliittomme alkoi kukoistaa uudelleen!

Lue lisää

buumi näillä palstoilla on,kun joku sanoo ettei rakasta enää jotakuta,niin miksi ihmeessä heidän pitäisi onnettomana roikkua se elämänsä yhdessä? jos joku haluaa sitä keväisempää heinää niin sitten haluaa!!
onko se sitten niin kamalaa jos eroaa??jos ei liitto tyydytä niin antaa mennä vaan..meillä ei ole kuin yksi elämä ja se pitää ehtiä elääkin!

tätä mieltä olen ja tätä mieltä pysyn.

Itselläni on kirjoitti:

avioliiton ohella aina ollut myös oma elämä ja harrastukset,lasten muuttamisen jälkeen sain enemmän yhteistä aikaa mieheni kanssa ja avioliittomme alkoi kukoistaa uudelleen!

Lue lisää

olen kokenut saman,lapset muuttivat kotoa pois
alkoi meidän kahden aikuisen yhteiselo.välillä ollaan molemmat mökillä,metsästys aikaan mies on yksin siellä.minä saan olla ihan kuin ellun kana
kotona harrastaa,tavata ystäviä ja sitten taas
kun mies tulee kotiin on niin mukavaa.tunnen edelleen rakkautta miestäni kohtaan,samoin hän
on sanonut,että olen hänelle rakas.ja luotan häneen ,ei ole ainakaan jäänyt kiinni valheesta.
yhdessä on oltu 30-vuotta.muutaman päivän
erillään olo on tosi virkistävää molemmille.
suosittelen

mii-su kirjoitti:

buumi näillä palstoilla on,kun joku sanoo ettei rakasta enää jotakuta,niin miksi ihmeessä heidän pitäisi onnettomana roikkua se elämänsä yhdessä? jos joku haluaa sitä keväisempää heinää niin sitten haluaa!!
onko se sitten niin kamalaa jos eroaa??jos ei liitto tyydytä niin antaa mennä vaan..meillä ei ole kuin yksi elämä ja se pitää ehtiä elääkin!

tätä mieltä olen ja tätä mieltä pysyn.

Lue lisää

Olen jämti samaa mieltä kanssasi mii-su. Turhaan ihmiset kituuttelee avioliitossa joka tuntuu tyhjältä, onnettomalta ja rakkaudettomalta.
Yksinkin on ihan hyvä olla.
Ja jos uusi rakkaus tulee kohdalle, niin rohkeasti vaan ottamaan se vastaan.
Hyvin sanoit että meillä on tämä yksi lyhyt elämä joka pitää ehtiä elääkin.

Aikuiset lapset elää omaa elämäänsä. Ei heidän elämänsä siihen kaadu jos vanhemmat eroaa.
Heillä on edelleen äiti ja isä, asuvat vain eri osoitteissa.

Mariet kirjoitti:

Olen jämti samaa mieltä kanssasi mii-su. Turhaan ihmiset kituuttelee avioliitossa joka tuntuu tyhjältä, onnettomalta ja rakkaudettomalta.
Yksinkin on ihan hyvä olla.
Ja jos uusi rakkaus tulee kohdalle, niin rohkeasti vaan ottamaan se vastaan.
Hyvin sanoit että meillä on tämä yksi lyhyt elämä joka pitää ehtiä elääkin.

Aikuiset lapset elää omaa elämäänsä. Ei heidän elämänsä siihen kaadu jos vanhemmat eroaa.
Heillä on edelleen äiti ja isä, asuvat vain eri osoitteissa.

Lue lisää

eroamaan vaan päinvastoin yrittämään vielä!

neuvoja ota todesta.

Jos sinulle on lapsenlapsi tulossa, niin ei ole enää mitään tyhjänkodinsyndroomaa.

Minulla on asiasta tietoa ja kokemusta. Pian lasten iloiset äänet täyttävät kotisi. Mummina ja ukkina yhdessä on kiva olla.

mummeliini kirjoitti:

neuvoja ota todesta.

Jos sinulle on lapsenlapsi tulossa, niin ei ole enää mitään tyhjänkodinsyndroomaa.

Minulla on asiasta tietoa ja kokemusta. Pian lasten iloiset äänet täyttävät kotisi. Mummina ja ukkina yhdessä on kiva olla.

Lue lisää

on ,kun lähestyy 50 ja lapset on lentäneet pois pesästä. Ei vielä ole tottunut uuteen olotilaansa ja tuntuu,ettei kukaan enää tarvitse.Kun se mieskin valitsee ennemmin työn ,kuin vaimon seuran niin tuleehan siitä tyhjä, surullinen,onneton ja kaipuuta huutava olo.Tuntuu,että pian muutosta tähän tai muuten tukehtuu pian tyhjyyteensä ja kuihtuu pois. Tämä tunne menee kyllä ohi ja kannattaa todellakin hetken malttaa odottaa,ennenkuin hätiköi ja pilaa lopullisesti mukavan tulevan "luonnollisen" elämänkaareen kuuluvan jakson.Tosi suuri tunne-elämään vaikuttava osuushan on tässä iässä hiipuva hormoonitoiminta ja sen tuomat vaikutukset kehoon ja mieleen.Ja pian taas alkaa näkyä valoa tunnelin päässä ja löytyy se kadonnut rakkauskin ja se vain vahvistuu,eikä se ole oikeasti kuollut, vaan se vain uinuu tovin.Kannattaa kyllä odottaa. Puhun omasta kokemastani,jota olen juuri elänyt läpi.Olen 51v ja mieheni 57v.Ihan sama tilanne oli minulla,kuin Annabellallakin ja tavallaan jatkuukin siltä osin että mieheni on aina töissä ja minä yksin,mutta nyt olen alkanut nauttimaan elämästäni,enkä enää syyllistä miestäni ja samalla aiheuta hänelle lisäpaineita,koska hänellä on pakkotilanne tehdä paljon töitä.Nyt vain pelkään,että kestääkö terveys,sillä tiedän,että rakkaus kestää loppuun asti ja on jatkunut jo 36 vuotta.Isovanhemmiksi tulimme vuosi sitten ja olemme molemmat nauttineet suunnattomasti tuosta pienestä tyttären tytöstä ja elämme nyt onnellista aikaa mummuna ja pappana ja tuo tapahtuma on lähentänyt meitä paljon.

elämä on kirjoitti:

on ,kun lähestyy 50 ja lapset on lentäneet pois pesästä. Ei vielä ole tottunut uuteen olotilaansa ja tuntuu,ettei kukaan enää tarvitse.Kun se mieskin valitsee ennemmin työn ,kuin vaimon seuran niin tuleehan siitä tyhjä, surullinen,onneton ja kaipuuta huutava olo.Tuntuu,että pian muutosta tähän tai muuten tukehtuu pian tyhjyyteensä ja kuihtuu pois. Tämä tunne menee kyllä ohi ja kannattaa todellakin hetken malttaa odottaa,ennenkuin hätiköi ja pilaa lopullisesti mukavan tulevan "luonnollisen" elämänkaareen kuuluvan jakson.Tosi suuri tunne-elämään vaikuttava osuushan on tässä iässä hiipuva hormoonitoiminta ja sen tuomat vaikutukset kehoon ja mieleen.Ja pian taas alkaa näkyä valoa tunnelin päässä ja löytyy se kadonnut rakkauskin ja se vain vahvistuu,eikä se ole oikeasti kuollut, vaan se vain uinuu tovin.Kannattaa kyllä odottaa. Puhun omasta kokemastani,jota olen juuri elänyt läpi.Olen 51v ja mieheni 57v.Ihan sama tilanne oli minulla,kuin Annabellallakin ja tavallaan jatkuukin siltä osin että mieheni on aina töissä ja minä yksin,mutta nyt olen alkanut nauttimaan elämästäni,enkä enää syyllistä miestäni ja samalla aiheuta hänelle lisäpaineita,koska hänellä on pakkotilanne tehdä paljon töitä.Nyt vain pelkään,että kestääkö terveys,sillä tiedän,että rakkaus kestää loppuun asti ja on jatkunut jo 36 vuotta.Isovanhemmiksi tulimme vuosi sitten ja olemme molemmat nauttineet suunnattomasti tuosta pienestä tyttären tytöstä ja elämme nyt onnellista aikaa mummuna ja pappana ja tuo tapahtuma on lähentänyt meitä paljon.

Lue lisää

Olen saanut tosi paljon vastauksia. Ensin mietin pitkään, että uskallankohan kirjoittaa.
On muuten aika jännää, että tällaisissa elämäntilanteissa kuin minulla nyt, ensimmäiseksi tulee mieleen äiti. Vaikka olen 48 ja äiti on kuollut 10 vuotta sitten. Tekisi mieli painaa pää äidin syliin ja kysyä, mikä minulla on?
Sinun vastauksestasi olen tosi kiitollinen. Sinulla on käynyt hyvin. Kyllä minä uskon, että pieni lapsenlapsi tuo elämään sisältöä.
Jos me kumpikin osaisimme vähentää työmäärää edes vähän, totuttelisimme olemaan yhdessä..
Enemmänkin minua pelottaa omat tunteet. Ennen tuntui, että voin mennä vaikka läpi harmaan kiven, koska rakastin miestäni niin paljon ja kaikissa tilanteissa. Ja meninkin läpi monta kertaa. Mutta nyt nuo rakastavat tunteet ovat poissa. Kadonneet!!! Ehkä se on niin kuin kirjoitit, jossain ne ovat uinumassa. Tunteet vaan ovat niin ihmeellinen asia, kun niitä ei voi kääntää on ja off asentoon.

Kiitos kaikille muillekin kirjoittamisesta, neuvoista, kannanotoista.

Annabella