Tulin ajatelleeksi näitä juttuja lukiessani että onpas hyvä kun on joku paikka missä saa "huutaa" turhautumisensa ulos. Moniko loppujenlopuksi saa (hetkellisesti edes) paremman mielen kun suurimmat harmipaikat ja "vitutuksen" aiheet voi tuoda julki ilman että saa asianosaisten vihat (ekstrana) niskaansa.
Täällä moralisoidaan kielenkäytöstä ja hyvistä tavoista, ei kai kukaan luule että karkeaa kieltä käyttävä suoltaisi murheitaan täällä jos sitä suollettaisiin päin naamaakin niille appivanhemmille ja vanhemmille yms. Minusta tässä onkin se pointti että kun täällä oikein kunnolla kiroaa niin saa itselleen taas vähäsen voimaa jaksaa niiden vihattujen ja inhottujen henkilöiden "sylkykuppina".
Henkilökohtaisesti tunnustan purevani hammasta joka kerta kun anoppini piipahtaa käymään sillä yli 10 vuoden jälkeen pelkkä näkeminenkin nostaa niskakarvat pystyyn. Takaisin sanomista suosittelen aina kun itsestä tuntuu siltä että nyt loukataan toisen yksityisyyttä tai puhutaan/puututaan sellaisiin asioihin jotka eivät millään tavoin hänelle/heille kuulu.
Täällä moralisoidaan kielenkäytöstä ja hyvistä tavoista, ei kai kukaan luule että karkeaa kieltä käyttävä suoltaisi murheitaan täällä jos sitä suollettaisiin päin naamaakin niille appivanhemmille ja vanhemmille yms. Minusta tässä onkin se pointti että kun täällä oikein kunnolla kiroaa niin saa itselleen taas vähäsen voimaa jaksaa niiden vihattujen ja inhottujen henkilöiden "sylkykuppina".
Henkilökohtaisesti tunnustan purevani hammasta joka kerta kun anoppini piipahtaa käymään sillä yli 10 vuoden jälkeen pelkkä näkeminenkin nostaa niskakarvat pystyyn. Takaisin sanomista suosittelen aina kun itsestä tuntuu siltä että nyt loukataan toisen yksityisyyttä tai puhutaan/puututaan sellaisiin asioihin jotka eivät millään tavoin hänelle/heille kuulu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kertoa, kun niin hirveän usein toistetaan sitä että anoppi puuttuu asioihin tms. niin MITKÄ olisivat niitä asioita anopin taholta, jotka Sinäkin hyväksyt eli toivoisit - sillä onhan sinustakin kohtuutonta toivoa vain, että anoppi ei koskaan olisi missään, onhan hänkin sentään jonkun äiti kuten oma äitisikin.
Kyllä se on niin että anopin ei tarvi puuttua mihinkään asiaan ellei häneltä neuvoa tai apua kysytä.Anoppi on oman työnsä jo tehnyt kun on kasvattanut lapsensa aikuisiksi.Eiköhän täällä jokaisen olisi opittava elämään ihan itsenäisesti ja tekemään omat virheensä ja valintansa.
Itselläni on aivan ihanat vanhemmat tämän asian suhteen.Koskaan eivät ole puuttuneet meidän asioihin,mutta aina kun apua ja neuvoa on tarvittu niin niitä 100% varmasti saa.Tämän oppivat kun yrittivät määräillä elämääni opiskeluaikana(asuin kyllä jo yksin)ja pistin välit kokonaan poikki vuodeksi.Rankkaa se oli varmasti kummallekin niin minulle kun vanhemmillenikin,mutta näytti siitä olevan suuri hyöty näin jälkikäteen ajatellen.Välimme ovat mitä parhaimmat.Pitäisköhän tehdä sama homma appivanhemmillekin kun eivät näytä ymmärtävän mitä OMA TILA,OMA AIKA ja OMA ELÄMÄ tarkoittavat.
kun, joku sanoo asian suoraan! Ainakin minä olen kanssasi täysin samaa mieltä tässä asiassa ja myös aivan samat kuviot läpikäynyt. Arvostan vanhempiani eniten juuri siinä, että antavat minun elää omaa elämaani, ja he elävät omaansa. Koen, että he luottavat omiin ratkaisuihini ja arvostavat minua ihmisenä -Uskovat, että pärjään. Hienoa olla itsenäinen aikuisena! Vielä kun mieheni vanhemmat tajuisivat tämän saman asian.
oma äiti tajusi asian, mutta anopille se piti opettaa. Kolme vuotta riitti siihen, ettei enää ainakaan sano ääneen, mitä ajattelee. Ja se riittää minulle.
Tosin, kun vanhemmille tulee lisää ikää, osat näyttävät kääntyvän toisin päin. Tulevat kysymään neuvoa ja apua erilaisten asioiden selvittämisessä. Annetaan neuvoja kun pyydetään, mutta ei tupata mekään.
Joskus tarvitaan siis jotain ikävää, että siitä voisi seurata jotain hyvää.
että se rakas vihamieheni (-naiseni) tulisi ovesta sisään muuten vain, kyläilemään minunkin luo ja keskustelemaan myös minun kanssani ihan tavallisista asioista. Ei niin kuin nyt, että jos ovi ei ole lukossa niin hiivitään eteiseen ja seistään välioven takana kuuntelemassa hyvänkin aikaa ennenkuin hiljaa avataan se väliovikin ja odotetaan että joku huomaisi. Ja lopetettaisiin erikseen mainitsemasta ketä nyt tultiin katsomaan ja varsinkin ketä ei. Ja jos kerrankin pystymme juttelemaan hyväntuulisina saman pöydän ääressä ei kesken puhumisen muututtaisi kuin salaman iskusta vihamieliseksi niin että se näkyy myös naamasta ja lähdetään äkisti aivan kuin jos olisin yht´äkkisesti vaikka sylkenyt hänen naamalleen. Olen saanut oman äitini tajuamaan etteivät minun raha-asiani, pyykkini, siivoni, lapseni ja mieheni ole minulle mikään taakka, niin on se kumma ettei anoppi tajua sitä. Ja MIKSI??? pelkkä kylässä käyminen ei riitä, vaikkahan kävisi joka ainoa päivä, mutta ihan muuten vain ja meillä kun muutenkin käy paljon ihmisiä ja avosylin otetaan vastaan.