Eilen ehdotin kihlatulleni asumuseroa. Hankittaisiin kummatkin oma asunto, mutta ei silti erottaisi. Katsottaisiinko tuleeko tästä enää mitään.
Hänen mielestään se ei ole vaihtoehto vaan sitten kokonaan poikki. Yritin selittää ettei se ole sama asia...seurustellessakin asuttiin erillään..siis anteeksi MITÄ!? Voi h....i!!!
Selitin että tarvitsen enemmän tilaa, vapautta. Hän ei sitä todellakaan anna, vaan on mustasukkainen ja vahtii menemisiäni..sikäli kun joskus pääsisinkin yksin minnekään. Ystävistänikin olen luopunut, omaa elämää on vain silloin kun herra itse lähtee jonnekin, mutta silloinkin minun pitää kiltisti istua kotona.
Siis nytkö ainoa vaihtoehtoni on ero. Lopullisesti.
Saisin vihdoinkin mennä vapaasti. Ilman että hän seuraa menemisiäni ja tekemisiäni. Ilman riitoja siitä miksi tein niin tai näin. Saisin taas nauttia edes yksinkertaisesta kauppareissusta kuin elämän ensimmäisestä päivästä.
Haluaisin mielipiteitä asiasta. Mutta en halua neuvoja että keskustelkaa. Uskokaa taikka älkää keskustelu muuttaa herran suhtautumisen päiväksi ja sitten taas jatkuu sama tahti.
Kuusi vuotta ollaan yhdessä oltu ja aina olen tiennyt hänen omistuksen halunsa. Mutta tämä on jo liikaa. Mitään aihetta en hänelle ole mistään antanut. En ole uskoton..jestas :):) en edes ajatuksena ajatellut.
Hänen mielestään se ei ole vaihtoehto vaan sitten kokonaan poikki. Yritin selittää ettei se ole sama asia...seurustellessakin asuttiin erillään..siis anteeksi MITÄ!? Voi h....i!!!
Selitin että tarvitsen enemmän tilaa, vapautta. Hän ei sitä todellakaan anna, vaan on mustasukkainen ja vahtii menemisiäni..sikäli kun joskus pääsisinkin yksin minnekään. Ystävistänikin olen luopunut, omaa elämää on vain silloin kun herra itse lähtee jonnekin, mutta silloinkin minun pitää kiltisti istua kotona.
Siis nytkö ainoa vaihtoehtoni on ero. Lopullisesti.
Saisin vihdoinkin mennä vapaasti. Ilman että hän seuraa menemisiäni ja tekemisiäni. Ilman riitoja siitä miksi tein niin tai näin. Saisin taas nauttia edes yksinkertaisesta kauppareissusta kuin elämän ensimmäisestä päivästä.
Haluaisin mielipiteitä asiasta. Mutta en halua neuvoja että keskustelkaa. Uskokaa taikka älkää keskustelu muuttaa herran suhtautumisen päiväksi ja sitten taas jatkuu sama tahti.
Kuusi vuotta ollaan yhdessä oltu ja aina olen tiennyt hänen omistuksen halunsa. Mutta tämä on jo liikaa. Mitään aihetta en hänelle ole mistään antanut. En ole uskoton..jestas :):) en edes ajatuksena ajatellut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä halusin vaan ilmottaa että et oo varmaan yksin tollaisten ongelmien kanssa. Varmaan myös muilla kun meillä kahdella samantapainen ongelma. Mun juttu menee näin...
Oon pian 2 vuotta (ei mitään verrattuna 6:en mutta kuitenkin) seurustellut saman miehen(pojan) kanssa. Väliin on mahtunut paljon ylä ja alamäkiä sekä yksi erokin.
Hän on viikonlopputöissä, kerran kolmessa viikossa vapaalla viikonloppuna. Silloin hän on aina menossa poikaporukalla... eikä sekään riitä, yleensä vielä muulloinkin. Olen sanonut että haluaisin viettää joskus viikonlopun KAKSIN hänen kanssaan ja että tilanteen on muututtava tai täytyy harkita eroa. Aina kun sanon noin, hän lupaa muuttua ja menee paniikkiin... Lupaus kestää AINA tasan tarkaan seuraavaan viikonloppuun asti... jolloin taas riidellään samasta asiasta. Jos mä olen sitten joskus menossa kavereiden kanssa sillä tavalla että hän ei pääse omien kavereiden kanssa bilettään vaan sen täytyy olla esim. töissä yksin, hän syyttää että miksi hänen pitäisi muuttua kun hän on kuulemma yrittänyt, mutta kun mä en yritä. Toisin sanoen sitä vi....aa kun mä olen menossa. Eli mä en sais koskaan olla menossa ilman että hänkin on menossa. Ja sit se syyttää mua että kun mä meen aina. Ja totuus on se että kun kerrankin se sanois että nyt ollaan viikonloppu kotona, niin suostuisin ilomielin.
Puolisen vuotta sitten mulla meni hermot siihen ettei koskaan nähty, koska asetti työn ja kaverit mun edelle (vaikka väittää toista). n. kuukauden jälkeen kuitenkin palattiin yhteen sillä hän tuntui todella miettineen asiaa.. ja oli muuttunut. 3kk meni loistavasti! Enitkenyt kertaakaan sinä aikana.. joka on aika ihme. Mutta sitten se taas alko.. ja nyt ollaa taas joka viikonloppu tapeltu kunnes sunnuntana/maanantaina sovitaan että asia korjaantuu puolin ja toisin. Nyt en enää jaksa.. mutta en haluais erota... mutta kun sama ongelma on ollut alusta asti, alan uskoa että muutosta en voi tehdä jos se ei itse sitä tarpeeksi halua. Aina saa kuulla säälittäviä syitä ja syyttelytiä! Ja kun se itsekkin tietää olevansa väärässä. Jos joskus olen jossain omalla kaveriporukalla niin ettei se ole, niin se jaksaa muistuttaa siitä vielä kuukaudenkin päästä että sä olit sillon, nyt on mun vuoro. HOH, mikä on oikee ratkasu kun viikoilla menee yleensä loistavasti, mutta viikonloput tekee mut hulluks! Eihän sen tällästä pitäs olla?
"on mustasukkainen ja vahtii menemisiäni..sikäli kun joskus pääsisinkin yksin minnekään. Ystävistänikin olen luopunut... aina olen tiennyt hänen omistuksen halunsa"
Satutko tietämään, että mustasukkaisuus on yksi vaimonhakkaajan tunnusmerkeistä. Samoin kaikenlainen muu (rahojen, omaisuuden jne) kontrollointi. Tuohon liittyy lisäksi muita tunnusmerkkejä kuten sanallinen väkivalta, tavaroiden hajottaminen/heittely, väkivallan ihailu, rajut mielialavaihdokset yms.
" Hänen mielestään se ei ole vaihtoehto vaan sitten kokonaan poikki...Siis nytkö ainoa vaihtoehtoni on ero. Lopullisesti."
Arvioni mukaan suositeltavin vaihtoehto. Jos tunnet intuitiivisesti hiemankaan olevasi vaarassa, niin on aika lähteä.
" Mitään aihetta en hänelle ole mistään antanut. En ole uskoton"
Tuossa ei ole kysymys lainkaan siitä, oletko luotettava, vaan siitä, että hänen (kuten useimpien mustasukkaisten) mielessään ei ole luottamusta. Mustasukkaisuudella ei ole mitään tekemistä järkevyyden kanssa.
oikein asiallisesti asiaani kommentoin, ensin siitä kiitos :). Oikein kunnon psykolikosen kuvailun kirjoitit. Pisti miettimään ja yhtäläisyyksiäkin paljon huomasin.
Voi sanoa että minulla on nyt ollut rankka viikonloppu koska kerroin kihlatulleni ajatuksesta pitäväni kenties parempana pois muuttoa. Mitään pysyvää ei ole vielä päätetty.
Tämän kaiken tunnustan hänen käytöksessään; kontrollointi..raha varsinkin. Sanallinen väkivalta. Ei fyysinen, ei koskaan ole käynyt käsikisi, ei ole sen tyyppinen. Silti olen miettinyt, koska olen huomannut mustasukkaisuuden pahenemisen, koska tulee eteen se että käy käsiksi. Jos näin käy...pakkaan heti.
Sitten on tuo mielialojen vaihdokset. Yhdessä hetkessä hän on rakastava ja toisessa saan kuulla kaiken pahan..siis syy kun on minussa. Niin, kyllä varmaan jotain minustakin löytyy.
Suhteeseemme liittyy hänen osaltaa sairaus josta hän ei tule koskaan parantumaan. Ja olen yrittänyt olla myös kannustava sekä tukeva, mutta selväähän on etten minäkään kaikkea jaksa. Nyt olen yrittänyt hiukan saada omaa aikaa, sekä tukea hänen puoleltaa, jota en saa. Mutta kun nyt kuvaan on astunut tuo mustasukkaisuuden oireet ja olen itse hyvin henkisesti väsynyt on pakko alkaa miettiä nyt vain itseäni, että miten jaksan. Yksi vaihtoehto mielestäni olisi ehdottamani asumusero, sillä en olisi kuitenkaan valmis antamaan periksi.
Nyt kuitenkin mietin todella kokonaan eroa, tai sehän on hänen mielestään sitten vaihtoehto jos niikseen tulee.
En halua tehdä mitään hätäistä päätöstä, siksi että sitä myöhemmin katuisin. Ja toisaalta haluaisin uskoa että tämäkin selviää. Mutta tunnustan kuitenkin että "elämä on" ja kipeää tulee tekemään kaikki kovat päätökset.
"Yksi vaihtoehto mielestäni olisi ehdottamani asumusero, sillä en olisi kuitenkaan valmis antamaan periksi...En halua tehdä mitään hätäistä päätöstä, siksi että sitä myöhemmin katuisin. "
Päätös on tietenkin kokonaan sinun. Sanot, että ongelmasi on se, että hän ei anna sinulle (haluamaasi) vapautta.
Mustasukkaisuus yleensä on niin iso ongelma, koska sitä käsitellään aivan väärällä tavalla. Kannattaa huomata, että aina kun mustasukkainen henkilö esittää kysymyksen tyyliin: "Missäs olit eilen puoliltapäivin?", hän on kiinnostunut vain yhdestä kysymyksestä. Sanon tätä Isoksi Kysymykseksi ja se kuuluu: "Oletko uskollinen minulle". Tämä on kaikkien (usein tuntikaupalla jatkuvien) pienten kysymysten takana.
Kannattaa vastata rehellisesti Isoon Kysymykseen ja sitten kieltäytyä enemmistä kysymyksistä. Kannattaa sanoa mustasukkaiselle ihmiselle, joka on rupeamassa aloittamaan kysymysten sarjaa esimerkiksi näin : "Minusta tuntuu, että tarkistat menemisiäni. Teen sinulle selväksi yhden jutun -seurustellessani en flirttaile muiden kanssa. Sinun on nyt päätettävä luotatko minuun vai pistämmekö välit poikki...".
Useimmat mustasukkaisten kanssa seurustelevat eivät halua tehdä mitään näin "äärimmäistä" (Mikä sinänsä on ironista, koska mustasukkaiset yleensä ovat äärimmäisyysihmisiä)ja riskeerata koko suhdetta. Useimmille heistä tulee myöhemmin aika toivoa, että olisivat tehneet.
Mielestäni sinun kannattaa sanoa hänelle, että haluat tiettyjä vapauksia. Näihin kuuluu tietty aika (päätä itse miten paljon) viikossa, jolloin ette ole toistenne seurassa. Edelleen kannattaa vaatia vapaus kyselyiltä.
Jos hän ei suostu tuollaisiin kohtuullisiin vaatimuksiin, niin luultavasti on parempi lopettaa suhde.
"Sanallinen väkivalta. Ei fyysinen, ei koskaan ole käynyt käsikisi, ei ole sen tyyppinen."
En ole tuosta mitenkään niin varma kuin sinä. Tällaisissa tapauksissa ei kannata katsoa pelkkää nykyisyyttä, sillä tuollainen väkivaltainen käytös usein laajenee ja huomenna saattaa olla pieksämisen vuoro -nyrkein.
Hän tunnustaa avoimesti olevansa mustasukkainen sekä huomaan että hän itse tiedostaa käytöksensä. Sillä olemme puhuneet asiasta. Huomaa missä tekee ns. väärin..sitoo, kyselee, nimittelee. Mutta silti sen tekee. Miksi? Ja joskus näen kuinka jää vain mujottavaan käytökseen ja katseeseen. Loukaten sillä minua ja läheisiäni..sukulaisiani. Silti siis miksi?
Ja sitten toinen asia. Käyttäytyy nytkin kuin ei olisi "tapahtunut" mitään siis että minä otin asumuseron puheeksi. Silti huomaan että olen loukannut. Käyttäytyy kuin aurinkoinen..mikäkin ja tietysti saa minut ajattelemaan että kenties, ehkä..josko. Mikä häiritsee kun tiedän mitä se on jonkin ajan kuluttua, osaan nähdä oireet. Vaikeuttaa suhtautumista asiaan, koska ratkaisua yritän tehdä.
Kolmas hassu, liittyen tuohon ensimmäiseen. Sanoin että tiedostaa oman mustasukkaisuutensa, mutta tekee ristiriitaisia asioita kuten; Otin aiheeksi sen että kun haluan mennä jonnekin ja haluan mennä yksi taikka jonkun kanssa..mies taikka nainen..hän ei sitä hyväksy. Vastaus oli hyvin sitä mitä aravasinkin. Ei ole koskaan kieltänyt minua menemästä ja tekemästä mitä haluan. Sekä periaatteessa saisin siis olla niin kauan poiskin kuin vain sielu sietää. Enpä tiedä, siis kuinka enempää voi olla ristiriitaisempi vastaus. Olenko siis minä tehnyt väärin ja sitonut itseni taikka pienentänyt oman vapauteni.
Tunnustan ymmärtämättömyyteni asiaan :(
----
" Mielestäni sinun kannattaa sanoa hänelle, että haluat tiettyjä vapauksia. Näihin kuuluu tietty aika (päätä itse miten paljon) viikossa, jolloin ette ole toistenne seurassa. Edelleen kannattaa vaatia vapaus kyselyiltä."
Kiitos Gavin tästä neuvosta :). Tätä aion yrittää. Olikin jo mielessä ja olemme siitä puhuneetkin, osittain.
Ja väkivaltaisuudesta tai sen puutteesta. Siis olen kanssassi samaa mieltä. En ole 100% varma huomisesta. On vain se mitä tiedän nyt. Tosiasiassa ei koskaan voi tietää mikä sen vie juuri sen rajan yli että kyseeseen tulee fyysinen. Mielestäni sitä kun ei oikein voi tietää kenestäkään ihmisestä. En yritä puolustellä, haen vain eri näkökantaa ja ratkaisua asiassa jota en tunnu ymmärtäväni kokonaan.
Täällä sama tilanne mut meil viel noi hakkaamiset ja huumeiden käyttö mukana.Oltu 9 v. kimpas ja on mukulakin on.Töissä käydään ja asiat sillai kunnos mut me jäädään lapsen kans aina taka-alalle ja toisarvoseks. Lisäx must tuntuu et mä halveksin miestäni, niin raukkamaisesti mua aikanaan kohteli ja aika lapsellista on käytös nytkin.Hän on 27 ja mä25. Tahtoisin aloittaa uuden elämän,hankkia kavereita tai vaikka edes yhden.JKasvattaa lapsen turvallisessa ympäristössä ja tuntea itsekin olevansa turvassa ja rakastettu.. Mulla ei ole sukulaisia tai ketään.puhelimesta löytyy vaan pomon numero. Kerran erottiin ja menin takas kun sille tuli astmat sun muut ja alko kovemmat aineet maistua,kaikki noi jäi sit ku oltiin taas yhes,mut mun pääs vaan pyörii et haluun normaalimman elämän ja MIEHEN.mitähän tässä tekis...