Rakstuin Häneen viisi vuotta sitten. Iskin hänet ja olimme yhdessä kolme vuotta. Emme kai täydellisessä liitossa sittenkään, koska eräänä iltana ilmoitti että on olemassa Toinen Nainen. Minua paljon parempi varmaan. Sydämeni särkyi, koska rakastan tuota miestä enemmän kuin ketään muuta olen rakastanut koskaan, rakastan enemmän kuin elämää itseään. Annoin hänelle kaiken mitä minulla oli.
Miksi näin julma loppu?
Tuleeko minusta ikuisesti onneton?
Miksi näin julma loppu?
Tuleeko minusta ikuisesti onneton?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sitä ihminen välillä joutuu niitä onnensirpaleita kokoamaan, että pääsisi taas jaloilleen.
Tsemppiä sulle, äläkä syytä itseäsi.
...kun ajatuksesi valtaa uusi ihastus!
Niin se menee, ja hän on olemassa!
Jaksamista ja aurinkoista kesää!
Joo älä stressaa vaik nyt koskeekin kovaa. Tää on vaa elämää ;)
Ymmarran etta tuntuu enemman kuin pahalle, ja turha meidan itse asiassa taalla on kirjotella etta "koita jaksaa", "kylla se siita" jne, koska jokainen meista tietaa etta se ei ole niin yksinkertaista. Mutta kylla sa eraana paivana tajuat etta on elamaa ilman tata miestakin. Sita paitsi, han ei ollu se oikea sinulle jos kerran teki niin kuin teki. Sa rakastit sita miesta, joksi hanta luulit. Sa et rakastanut miesta joka petti sua. Ma lahetan miljoona halausta ja toivon etta aurinko paistaa taas pian :) Ala jaa yksin murehtimaan. Ole ystavien kanssa, ja vaikka niien seura ei kiinnostaiskaan tai ei tee mieli jutella, istu edes hiljaa heidan kanssaan. Sekin on parempi kuin olla yksin. Yksinkin pitaa tietysti valilla olla, meidan jokaisen, mutta kuuntelevat ystavat on oikeesti paras laake kaikkeen!
Hyvaa jatkoa sulle
ja muista etta vaikka sa annoitkin koko elamas sille miehelle, sulla on edelleen se sama elama taysin itsellasi. Kayta sita, ela sita, unohda menneet ja muista etta meilla on vain yksi elama... Ja maailma on taynna parempia miehia kuin tama kyseinen.
en usko että mikään olisi ikuista. Mutta en olekaan ikinä ollut rakastunut...pelkkiä pettymyksiä pettymyksien perään, niitä ne miehet pääasiassa mulle on tarjonnu. Kiitos ei enää.
T: ikuinen sinkku
Kuten tuolla jossain muuallakin julistin, että rakkaus muuttuu, ei se ole aina samanlaista. Voi olla aikoja, että tuntuu ettei rakastakaan toista, sitten voi tulla aika että rakkaus on enemmänkin kumppanuutta ja ystävyyttä, joskus se taas on tulista ja kiihkeää. Eikä toinen ole toista parempaa rakkautta. Kyse on pikemminkin tahdosta ja yrittämisen tahdosta, haluaako todella rakastaa toista. Pappikin sanoi meidät vihkiessään, että tahtominen on parisuhteen/avioliiton edellytys ja että rakkaus tuo siihen "vain" mukavan lisän.
joo kyllä sä oot ikuisesti tuomittu yksinäisyyteen ... mitä oot niin paska ämmä.....
noin.