Tervehdys kaikille,
juu kysyisin, että miten saisin itsestäni riittävästi irti ja erota vaimostani? En halua seksiä hänen kanssaan, vaan mieluummin jonkun muun naisen kanssa. (Itse asiassa minulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos vaimoni olisi jonkun toisen miehen kanssa). Haluan viettää aikaa lastemme kanssa mieluummin ilman vaimoa. Enkä kyllä rakasta häntä. Tässä vain muutama esimerkki siitä, miksi haluaisin erota.
Olen kyllä miettinyt suhdettani vaimooni paljon, todella paljon. Olen huomannut itsessäni muitakin käytännön esimerkkejä, että en todellakaan rakasta vaimoani mm. romanttisella paikalla en voinut suudella häntä ja arkisten pusujenkin antaminen on tosi vaikeaa. Niin ja lisäksi haluaisin itse toteuttaa omia haaveitani ja elää kadonnutta nuoruutta. Tiedän kyllä minkälaista palautetta tuosta saa, mutta...
Toisaalta taas ajattelen, että katuisinko eroa, kun ulkoiset puitteet ovat hyvät ja vaimo tekee kaikenlaista minun puolestani. Toki hoidan itsekin kotiasiat yms.
Ongelmasta on kyllä puhuttu ja vaimo on luvannut muuttaa tapansa ja olla kiltti ja luvannut, että ei suutu minulle ikinä. Niin ja toisekseen hänen mielestään ei ole ongelmaa, kun hänellä ei ole ongelmaa. Mielestäni tämä ei ole oikein. Ei toisen pidä muuttua toisen takia ainakaan liikaa.
Joka tapauksessa olemme kerran tai kaksi keskustelleet ongelmasta, mutta vaimostani on parempi olla yhdessä lasten takia. Niin, minuakin kyllä huolestuttaa lasten puolesta, sillä rakastan heitä yli kaiken, ja haluaisin, että heillä olisi kaikki aina hyvin. Aina joku hakemassa tarhasta ja viemässä harrastuksiin jne.(vaimollani on vuorotyö).
Tämä nyt oli eräänlainen purkaus, jota saa toki kommentoida, jos niin haluaa. Suomi-24:lta on aina saanut hyviä ideoita... Pahoitteluni epäjärjestelmällisestä viestistä...
juu kysyisin, että miten saisin itsestäni riittävästi irti ja erota vaimostani? En halua seksiä hänen kanssaan, vaan mieluummin jonkun muun naisen kanssa. (Itse asiassa minulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos vaimoni olisi jonkun toisen miehen kanssa). Haluan viettää aikaa lastemme kanssa mieluummin ilman vaimoa. Enkä kyllä rakasta häntä. Tässä vain muutama esimerkki siitä, miksi haluaisin erota.
Olen kyllä miettinyt suhdettani vaimooni paljon, todella paljon. Olen huomannut itsessäni muitakin käytännön esimerkkejä, että en todellakaan rakasta vaimoani mm. romanttisella paikalla en voinut suudella häntä ja arkisten pusujenkin antaminen on tosi vaikeaa. Niin ja lisäksi haluaisin itse toteuttaa omia haaveitani ja elää kadonnutta nuoruutta. Tiedän kyllä minkälaista palautetta tuosta saa, mutta...
Toisaalta taas ajattelen, että katuisinko eroa, kun ulkoiset puitteet ovat hyvät ja vaimo tekee kaikenlaista minun puolestani. Toki hoidan itsekin kotiasiat yms.
Ongelmasta on kyllä puhuttu ja vaimo on luvannut muuttaa tapansa ja olla kiltti ja luvannut, että ei suutu minulle ikinä. Niin ja toisekseen hänen mielestään ei ole ongelmaa, kun hänellä ei ole ongelmaa. Mielestäni tämä ei ole oikein. Ei toisen pidä muuttua toisen takia ainakaan liikaa.
Joka tapauksessa olemme kerran tai kaksi keskustelleet ongelmasta, mutta vaimostani on parempi olla yhdessä lasten takia. Niin, minuakin kyllä huolestuttaa lasten puolesta, sillä rakastan heitä yli kaiken, ja haluaisin, että heillä olisi kaikki aina hyvin. Aina joku hakemassa tarhasta ja viemässä harrastuksiin jne.(vaimollani on vuorotyö).
Tämä nyt oli eräänlainen purkaus, jota saa toki kommentoida, jos niin haluaa. Suomi-24:lta on aina saanut hyviä ideoita... Pahoitteluni epäjärjestelmällisestä viestistä...
Vastaukset 14
Vanhimmat
viestisi oli kuin meidän elämästä.. mieheni minua rakasta enää, eikä halua elää minun kanssa, arkisuhde toimii, mutta jotain kuulemma puuttuu. Siinä se. Ero oli miehen mukaan ainoa vaihtoehto, joko se tehdään yhteistyössä tai riidellen, minusta riippuen.
Lapsi kuitenkin molemmilla pääasia, joten on yritetty "sivistyneesti" tää hoitaa.
ALkushokki, häpeän ja nöyryytyksen tunteet alkavat olla ohi, juuri ensimmäistä yötä erillään aloittelen tätä kirjoittaessa. Loppujen lopuksi aika hyvin asiat selvinneet, tuska ja pahaolo kuitenkin vielä todella herkässä.
Erosta kai selviää hengissä, mutta voiko kylmässä avioliitossa loppujen lopuksi elää? EI toinen voi loputtomiin joustaa, "muuttua", vaikka satuu ihan hirveästi, jossain sisimmässä tiedän, että mieheni oli oikeassa, tämä oli ainoa vaihtoehto.
..sama tilanne täällä, tosin minä olen vaimona nyt lähdössä. Lapsia ei ole, joten tilanne siltä osin "helpompi". Tunteet miestä kohtaan ovat pelkästään kaverilliset, toivon hänelle kaikkea hyvää ja että löytää rakkauden uudelleen jostain muualta. Pakko lähteä, kun oma pää ei enää kestä, riittävän kauan esitin ja toivoin, että kaikki muuttuu paremmaksi ja tunteet palaavat.. mutta väkisin ei pysty mitään. Loistava tyyppi ja ihana mies, mutta ei se mies, kenen kanssa haluan olla loppuelämäni ja perustaa perheen. Tsemppiä kaikille eroaville, olitte sitten kummalla puolella tahansa. Ei tämä lähteminenkään ole mikään helppo päätös..
Ihan samoilla sanoilla lähdin 3,5 vuotta sitten entisestä elämästä. Nyt meillä molemmilla tahoillamme asiat paremmin kuin hyvin. Mulla rakastava mies, jota myös minä saan/osaan rakastaa ja tuleva esikoinen potkii masussa. ; )
kaikkien muiden vastaajien tapaan rakkaus loppu. Uhosin erota miehestäni monta kertaa mutten päässyt irti. Oli mukavaa elää lepposasti kun kaikki maksut jaettiin ( ei ole lapsia). Olin välinpitämätön ja harrastin muita suhteita mutta sänkyyn en mennyt kenenkään kanssa ja miehen kanssa ei ollut minkäänlaista seksisuhdetta. Kunnes idylli rikkoontui... Tuli toinen nainen lapsineen ukon elämään. Olin pakko ratkaisun edessä. Lähdin, järjestelin kaikki asiat kunnes sain valtavan raivarin. Tein kaikki mahdolliset asiaankuulumattomuudet, en eronnut sivistyneesti vaikken välittänyt äijästä pätkääkään, ajattelin vain rahaa. Vuosi on vierähtänyt erosta ja olen kotiutunut uuteen asuntooni ja nautin olostani kotona ja työstäni ja vapaudesta. Vapaudesta siinä suhteessa, että voin vaikka seisoa päälläni vuorokauden eikä kukaan nalkuta ja voin sättäillä kaikessa rauhassa aamuun asti eikä kukaan sano hulluksi. Uusi mies suhde on, jonka kanssa seksikin luistaa, joten pitää uskaltaa erota ja elää ja erotiikkaa. Ottakaa selvää jos kykenette tästäkin sekasotku kirjoituksesta.
Suurin on rakkaus (1 kor.13)
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. [1. Kor. 12:8,9 | Matt. 17:20]
3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, [1. Piet. 4:8]
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, [Room. 13:10; 1. Kor. 10:24,33; Fil. 2:4]
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. [2. Joh. 4; 3. Joh. 4]
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. [Sananl. 10:12]
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, [1. Kor. 8:2]
10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. [Ef. 4:13]
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. [1. Kor. 8:3; 2. Kor. 3:18; 1. Joh. 3:2]
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. [1. Tess. 5:8]
älä ala profetoimaan ja tuomitsemaan ettei sinua tuomittaisi.
Miten on mahdollista että jotkut kommentoineet ovat ottaneet tämän tosissaan? Ei kai kukaan oikeasti tällaisia mieti. -"En halua seksiä hänen kanssaan, vaan mieluummin jonkun muun naisen kanssa." -"Enkä kyllä rakasta häntä." -"Niin ja lisäksi haluaisin itse toteuttaa omia haaveitani ja elää kadonnutta nuoruutta." -"...vaimo on luvannut muuttaa tapansa ja olla kiltti ja luvannut, että ei suutu minulle ikinä."
Just joo.
Olen samaa mieltä kun tuon luin, ottaa aivoon nuo provoilijat. Nauravat sitten partaansa tai parrattomuuteensa noita hyväuskoisia.
oli silkkaa provokaatiota hahahahahaahha, mutta totta joka sana.
tarkoitin, mítä kirjoitin....Valitettavasti olen joutunut kuulemaan joitakin em. asiat ex-mieheni suusta, ja siitä ainakin taisi olla provosonti kaukana.. valitettavasti totisinta totta...
Oletko siis ns. toinen nainen ja kirjoitit jutun miesystäväsi nimissä? Onpa aika outo kuvio... Mutta selittäisi kummallisen alkuperäisen kirjoituksen.
Viesti ei ole provo, vaan ihan totta. Minusta on outoa ajatella, miksi tämä ei olisi totta. En väitä, että olen itse tilanteeseen tyytyväinen, mutta olen kyllä todella miettinyt asioita ja keskustellutkin niistä vaimoni kanssa. Mieleni tekisi kyllä erota, mutta on monia asioita, jotka kaivertat (siis lähinnä lapset). Ulkopuolisten on tosi helppo sanoa, että eroa vain, mutta on eri juttu, kun tilanne on omakohtainen ja päätös vaikuttaa vakavasti moniin ihmisiin.
Kiitän suuresti kaikkia, jotka ovat kertoneet omista kokemuksistaan!
( Voiko joku tuollaista kirjoittaa????)
ÄLÄ HYVÄ MIES EROA! Olet tekemässä elämäsi suurimman munauksen, jos juttusi on tosi!
Voin sinulle sanoa, jos eroat niin rapa roiskuu...Sinun nuoruuden perään haikailut kannattaisi unohtaa...Jos ajattelet välillä muitakin, kuin sinussa olevan pienen pojan tarpeitasi...Sinulla on kaikki vielä mitä ihmisenä kasvuun tarvitset, mutta jos ratkaiset ongelmasi toisin huomenna ei voi olla mitään...
Asetu lastesi asemaan, ajattele miltä niistä tuntuisi illalla mennä nukkumaan, kun isi lähti hutsujen perään etsimään nuoruuttaan...
Ole hyvä mies aviossa ja ole uskollinen. Sieltä löydät sen, mitä sulla on löydettävissä...Hae vaikka apua asiantuntijalta, miksi sinulla on tälläisia ajatuksia...
Elän tunnetasolla samassa tilanteessa kanssasi.
Olen joskus yrittänyt jopa erotakin, mutta ei se helppoa ole. Ja kun toiselle ei voi tunteistaan diasarjaakaan näyttää. Ne tunteet on yksin sinun sisälläsi ja tiedät mitä tunnet. Itse olen yli 10 vuotta tiennyt, että elän valheessa. Esim. fyysinen läheisyys ei koskaan ole ollut täydellistä lähelläkään, mutta vilkkaalla mielikuvituksella siitä sai jotain kyhättyä. Aina joskus sitä "herää" ja tiedostaa, että elämä voisi tarkoittaa jotain parempaakin. Ahneuttako? Meillä on yksi ainut elämä, ja jos emme itse siitä huolta pidä, joku muu elää sen puolestamme.
En ole tehnyt vielä mitään konkreettista oman eroni suhteen, mutta ajatustyötä sitäkin enemmän. Kerroin esim. asiasta ystävälleni ja hän oli aivan ällikällä lyöty ja pitkän ja kivulloisen "terapian " jälkeen hän ymmärsi minua.
Olen myös menossa terapeutin puheille parin viikon päästä. Suosittelen sinullekkin. Ulkopuolinen ihminen pystyy kummasti auttamaan omien asioiden ja ajatusten järjestelyssä.
Kaikke hyvää sinulle ja voimia valinnoissasi!