Minua on jo pidemmän aikaa ahdistanut, kun tuntuu että kaksi läheistä ystävääni elävät vain miehiä varten. Ennen heidän kanssaan oli hauskaa, kun menimme esimerkiksi baariin, pidimme hauskaa yhdessä. Miehiä saatettiin iskeä, mutta pääasiassa hengailtiin yhdessä. Nykyään kun menemme mihin tahansa, missä on vastakkaisen sukupuolen edustajia (eli kaikkialla), nämä ystäväni unohtavat välittömästi minut ja keskittyvät pelkästään siihen, että heidät huomattaisiin.
Sama toistuu niin baareissa, kahviloissa kuin vaikka ruokakaupassa. On todella ärsyttävää huomata, että esim. kahvilla istuessa kun kertoo jostain itselleen tärkeästä asiasta, toinen ei kuuntelekaan yhtään vaan katselee jonkun komean miehen perään ja pyrkii flirttailemaan.
Itse en ole ollenkaan sellainen, että yrittäisin iskeä miehiä joka kadun kulmassa. Se ei vain yksinkertaisesti luonnistu minulta. Ja sitten nämä kaksi kaveriani yrittävät aina saada minut esim. baarissa iskemään miehiä, mutta kun se ei vain ole minun juttuni.
Tuntuu että minä en merkitse ystävilleni enää mitään, kun en innostu heidän tavoin miesten perässä roikkumisesta. He eivät myöskään jaksa kuunnella minun juttujani, kun jauhavat aina vain omista yhden illan jutuistaan yms.
Olen yrittänyt ottaa asian heidän kanssaan puheeksi, mutta en vain ole onnistunut siinä. Tuntuu niin vaikealta alkaa sormella osoittelemaan, että olettepas kamalia kun kohtelette minua näin. Joku varmaan tähän sanoisi, että vaihda ystäviä, mutta sitäkään en halua tehdä. He ovat minulle todella tärkeitä enkä halua heitä menettää, mutta olen vain lopen kyllästynyt siihen, että lakkaan heidän silmissään olemasta heti kun mies ilmestyy näkökenttään.
Onko muilla samoja kokemuksia? Miten olette selviytyneet niistä?
Sama toistuu niin baareissa, kahviloissa kuin vaikka ruokakaupassa. On todella ärsyttävää huomata, että esim. kahvilla istuessa kun kertoo jostain itselleen tärkeästä asiasta, toinen ei kuuntelekaan yhtään vaan katselee jonkun komean miehen perään ja pyrkii flirttailemaan.
Itse en ole ollenkaan sellainen, että yrittäisin iskeä miehiä joka kadun kulmassa. Se ei vain yksinkertaisesti luonnistu minulta. Ja sitten nämä kaksi kaveriani yrittävät aina saada minut esim. baarissa iskemään miehiä, mutta kun se ei vain ole minun juttuni.
Tuntuu että minä en merkitse ystävilleni enää mitään, kun en innostu heidän tavoin miesten perässä roikkumisesta. He eivät myöskään jaksa kuunnella minun juttujani, kun jauhavat aina vain omista yhden illan jutuistaan yms.
Olen yrittänyt ottaa asian heidän kanssaan puheeksi, mutta en vain ole onnistunut siinä. Tuntuu niin vaikealta alkaa sormella osoittelemaan, että olettepas kamalia kun kohtelette minua näin. Joku varmaan tähän sanoisi, että vaihda ystäviä, mutta sitäkään en halua tehdä. He ovat minulle todella tärkeitä enkä halua heitä menettää, mutta olen vain lopen kyllästynyt siihen, että lakkaan heidän silmissään olemasta heti kun mies ilmestyy näkökenttään.
Onko muilla samoja kokemuksia? Miten olette selviytyneet niistä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
että haluaisivat oman kullan ja naperoita lauman... Silloin ei mikään saa tulla esteeksi, kun on tämä päämäärä. Jotkut muistavat joskus sitten, että oli niitä ystäviäkin... kun naperolauma ympärillä mietitään, että mihin ne ystävät jäivät.
Sitten on näitä, joille miesten huomio on ikuinen riesa ja tarve. Vaikka ikää tulisi kuinka niin kyseiset ihmiset muuttuvat ihan silmissä kujertaviksi idiooteiksi, kun astuu uros kehiin.
Ja kolmas ryhmä on ajattelevat, tuntevat ja itsetuntoiset naiset, jotka eivät muutu ja hötkyile ukkojen tahtiin.
ettei mitään lisäämistä....
Kakkosryhmän naisiin ei tehoa edes ikääntyminen: Kun mikävaan miehenpuolikas ilmestyy näköpiiriin niin kyhnätään ja flirttaillaan minkä ehditään. Nähty tapahtuvan hiljattain myös vierailulla vanhainkodissa... ;-)