mitä mieltä olisitte jos saisitte kuulla että poikanne seurustelisi 10 vuotta itseään nuoremman tytön kanssa? täytyy nyt mainita että suhteemme on terveellä pohjalla, mistään hyväksikäytöstä ei ole kysymys. tahdon ainoastaan asiallisia vastauksia. kiitos.
kysymys äideille
tyttö 16v
294177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jos 26 vuotias poikani seurustelisi 16 vuotiaan tytön kanssa, olisin äärimmäisen hämmentynyt ja pettynyt poikaani. Tietysti pitäisi tavata tyttökin ensin ja tehdä johtopäätökset vasta sitten.
Mutta en tiedä yhtäkään 16 vuotiasta, joka olisi aikuisen ihmisen kehitystasolla. Ei pidäkkään olla!
eikö poikasi onnellisuus olisi tärkeintä?
niin nuori, mieksei samanikäinen. Kaivelisin vastauksia sisimmästäni enkä tiedä löytyiskö niitä...
Tottakai omien lasten onnellisuus on tärkeää ja jopa tärkeintä. Yhtä lailla tärkeää mielestäni on myös se, että lapseni olisi moraalinen ja ajtteleva henkilö. Jos aikuinen mies alkaa hengailla alaikäisen, vasta aikuisuuden rajalla olevan tytön kanssa, pitäisi ratkaisua vähintään omituisena. Säikähtäisin onko pojallani kaikki ajatukset ihan kunnossa. Miettisin, eikö poikani a) halua, b) saa omanikäistään aikuista seuraa. Ja mikä on vialla pojan päässä, jos/ kun näin on.
26 vuotias on (tai olisi ainakin pitänyt) asunut omassa taloudessakin jo yli viisi - ehkä lähemmäs kymmenen- vuotta. 16 vuotias on päässyt pois äidin ja isän helmoista vain erityisluvalla, tai asuu vielä kotona. Sen kokoisen ikäeron (tuossa elämänvaiheessa) pitäisi vaikuttaa vielä lähes kaikkiin elämänkatsomuksellisiin seikkoihin. Olisi melkoisen huolestuttavaa, jos ihmisessä tapahdu mitään henkistä kehitystä 16 ja 26 ikävuoden välillä. Väkisin siis tulee mieleen, mitä aikuinen mies saa suhteelta nuoreen tyttöön. Ettei kyseessä ole minkäänlainen hyväksikäyttö tms.?
Valitettavasti on tunnustettava, että vaikka oma poika on aina rakkain ja tärkein, se ei tee hänestä täydellistä tai erehtymätöntä. On otettava myös huomioon se, onko tyttö "turvassa" niin paljon vanhemman miehen kanssa. Kun ihan rehellisiä ollaan, niin onhan nuoren tytön kiinteä vartalo kaunis katsella ja koskettaa useimpien miehien mielestä...Mutta siihempä se usein jääkin, ja moni tyttö on jäänyt sydän repaleisena ja ruumis käytettynä vanhempien miesten jalkoihin. Ja nämäkin miehet ovat olleet joidenkin poikia.
Sitten taas on otettava huomioon se, ettei mikään edellisistä ole totta. Siksi siis haluaisin itse nähdä parin yhdessä ja tuumailla tilannetta.
sinänsä, vaan se, että poika seurustelisi lapsen, jonka kehitys vielä ihan kesken, kanssa. Jos iät olisivat 35 - 25, niin ei olisi nokan koputtamista.
jos alkaisi lapsiin sekoamaan. Koska 16v on silmissäni lapsi. Tosin sitä pelkoa ei näillä näkymin ole, kun kaikki kaverit, jotka ovat tyttöjä ovat vuoden tai pari poikaani vanhempia.
No tehän pyörrytte kun kuulette minkä ikäisen kanssa itse olin 16-vuotiaana. Aloitin seurustelemaan jo 15-vuotiaana 24-vuotiaan miehen kanssa, olimme yhdessä 5 vuotta. Suhde ei kaatunut ikäeroon vaan erimielisyyksiin ja anopin puuttumiseen. Syy siihen miksi olen aina pitänyt itseäni vanhemmista miehistä on ollut se että olen aina ollut ikäistäni kypsempi, ollut äiti pikku-sisaruksilleni jo 8-vuotiaana. Tällä hetkellä olen naimisissa itseäni 12 vuotta vanhemman miehen kanssa ja anoppi hyväksyy minut täysin ja on sanonut ettei mieheni voi parempaa naista saada =)
Anteeksi vaan, kun nyt kuulostan tylyltä, mutta ei tuokaan ihan terveeltä kuulosta!
8 vuotiaan lapsen ei missään nimessä kuulu olla äiti nuoremmille sisaruksilleen! Sehän tarkoittaa sitä, että teidän perheestä on puuttunut oikea äitiys ja olet joutunut hylkäämään tärkeän lapsen roolisi muutuaksesi muuksi! Ei mikään ihme, että olet aina pitänyt vanhemmista miehistä; sehän vain jatkaa oppimaasi käytöstä: toisaalta etsit miehestäsi itsellesi isää, joka pitää huolta ja toisaalta olet ns. "isäsi morsian", jonka olet jo pienenä oppinut ottaessasi aikuisen naisen roolin. Tähän nyt ei liity mitään viittausta insestiin, huom.
Mutta ei tosiaan hyvälle kuulosta, huh huh.
Saanen muistuttaa että ihmiset kypsyvät henkisesti eri tahtiin. Tiedän monta 25-vuotiasta, jotka ovat vielä aivan lapsen tasolla ja ei liene yllättävää että nämä tuntemani ovat miehiä. En hakenut isä-hahmoa, sellaista en kaipaa vaan kaipasin tasa-vertaista miestä, jota en löytänyt ikäisistäni, enkä kyllä löytäisi vieläkään, olen nimittäin sitä mieltä että mies on mies vasta täytettyään 30, se on jo monta kertaa nähty. Ikäiseni miehen tai pikemminkin pojan kanssa en ikinä ole halunnut seurustella koska olen sitoutuvaa tyyppiä ja harvat ikäiseni miehet ovat tasollani. Että näin. Kannattaisi sinunkin ajatella ennen kuin suustasi päästelet tuollaisia ajatelmia.
Aivan ehdottomasti ihmiset kypsyvät eri tahtiin. Mutta ei nyt niiiin eri tahtiin, että 8 vuotiaana olisi valmis ottamaan äidin "paikan" perheessä! Tottakai tunnet, ettei kukaan ikäisesi mies ole yhtä kypsä kuin sinä. Alle 25 harva onkaan, valitettavan useat miehet ovat aika lapsellisia vielä siinäkin vaiheessa.
Oikeastaan mikään mitä nyt sanoit, ei muuttanut alkuperäistä ajatustani. Ihan varmasti tiedän sen, että jos perheessä äitiys on niin hukassa, että jonkun lapsista pitää ottaa vastuu/ osa vastuusta, se jättää jäljet aikuisuuteen.
se on varma. Tiedän sen kokemuksesta. Mutta siitä voi "parantua" jos haluaa ja taitoa löytyy. Itseltä, pään sisältä, ennen kaikkea.
Omalla kokemuksella ja ammatin puolesta puhun minäkin. Ja tosiaan, parantuminen on ihan mahdollista. Ei helppoa, nopeaa ja yksinkertaista - mutta mahdollista.
ottaen huomioon miehien hitaan kehityksen,ei 26-v mies ole välttämättä yhtään sen aikuisempi kuin 16-v tyttö
Tuskin ne heti naimisiin ovat menossa.
Itse nuarena flikkana seurustelin monen pojan kanssa, tietysti erikseen, mutta sain tavallaan kokemusta erilaisista miehistä.
Nyt oma mieheni on vain kaksi vuotta minua nuorempi.
Aikanaan eräs mies oli 10 vuotta vanhempi, eikä se silloin haitannut. Jätin sen kun aloin kasvaa aikuiseksi ja huomasin, ettei sovita yhteen.
Mulla oli itelläni samanlainen ikäero, tai oikeesti isompikin ja olin yhtä nuori kuin sinäkin, suhde kesti kymmenen vuotta vaikka anoppi oli ilkeä ja löysi minusta ainoastaan vikoja... Loppujen lopuksi olin viimeinen joka sen kuolinvuoteen vierellä sen poskee silitti, kai se sitten tajus kuolinhetkellää että oli minussa jotai hyvääkin.
Tykkäisin kovasti pojilleni, jos muuten olisit kypsä ihmisenä! Kypsyys ratkaisee, ei ikä.
15-vuotias on kyllä liian nuori.
Vuosikin tekee paljon nuoren elämässä.
Mieluummin sinunlaisesi, kuin 10 vuotta poikaa vanhempi.
Feministi, känkkäränkkä, hemmoteltu, oikkupussi vanhapiika on kauhistus anopille.
Tähän ei voi sanoa mitään yleispätevää, itse olisin sillä kannalla, että mikäli pari voi vapaasti ja ilman salailuja olla molempien vanhempien edessä ja he seurustelun hyväksyvät niin muutaman vuoden kuluttua tilanne on aivan toinen, eikä monikaan ihmettele.
Silti - fiksu ja aikaisin kypsynyt 16 vuotias on 16 vuotias ja jos kypsyy samaan tahtiin edelleen, voi näin hitaasti kypsynyt mies jäädä kehityksen jalkoihin ja pari kasvaa erilleen, valitettavasti.
Pääasia on ettei ole kyse hyväksikäytöstä, mitä on älykkäänkin 16 vuotiaan vaikea erottaa, jos mieskin on älykäs!
tiedän kyllä hyvin että meidän suhteessa ei ole hyväksikäytöstä kyse. ongelmia (en nyt ala kertomaan mitä)on ollut ja ukko pysynyt mun rinnalla eikä ole jättänyt yksin murehtimaan, mikä olisi ollut hänen kannaltaan "helpompaa"..
omat vanhempani ovat ikäeromme hyväksyneet. olen saanut hyvän kasvatuksen (äiti lastentarhanopettaja), eli mitään isähahmoa en ole tarvinnut yms.
viihdyn enemmän vanhempien ihmisten kanssa. kaikki ystäväni ovat minua vanhempia. iteselleni ei samanikäinen (mies tai no poika)seura kelpaa, ne ovat vain jotenkin niin lapsellisia yms. tunnen olevani ikäisiäni henkisesti vanhempi, minua ei kiinnosta mikään viinalla länträäminen, tappeleminen, uhoaminen yms.
Kuulostaa hienolta, sittenkän olet oman arvosi tunteva nuori nainen.
Miksihän sitten, jos ymmärsin oikein, miehen äiti on huolestunut, arvelin että siksi tätä kysyit. Voisitko kuvitella kysyväsi häneltä itseltään... Jos kaikki ovat kypsiä aikuisia ihmisiä, pitäisi keskustelun onnistua. Ja saattaisi mielellään kertoakin, jos avoimin mielein ja syyttelemättä kysyisit ja kiihtymättä kuuntelisit.
...mutta.. hän kyllä tietää että poikansa seurustelee kanssani, mutta ei ole kantaansa vielä tuonut esille. ei hän tiedä millaine olen, kun ei olla vielä tavattu..asuu n. yli 300 km:n päässä..ei olla vielä ehditty käväsemään hänen luonaan..
niin ja vielä se että inhottaa että ihmisille tulee sellaisia mielikuvia että mies hyväksikäyttää pientä lettipäistä ihq teiniä. meitä ei ikäero haittaa, tai no se kylläkin ettei päästä yhdessä baariin.. moni hänen ikäinen nainen on häneen ihantunut, mutta hän sattui valitsemaan minut. niin että omanikäistään seuraakin tuollainen fiksu ja komea poika saisi..
No sittenhän mitään ongelmaa ei vielä ole, älä suotta jännitä tapaamista... :)
Ja tuo baariasia harmittaa sinua varmasti enemmän kuin kumppaniasi, hänhän on saanut baareissa roikkua jo pitemmän aikaa. Hän pystyy varmasti odottamaan, kunnes olet "sopivan ikäinen" baariseuraksi. Ja fiksuna miehenä ei tietenkään asiaa niin kovasti harmittele, kun kerran sinusta niin pitää. Voihan yhdessä tehdä valtavan paljon muita hauskoja asioita! Onnea sinulle!!!
Haluan vain sanoa oman kokemukseni!! Aloitin seurustelemaan 15v itseäni 7 vuotta vanhemman kanssa! Suhteemme hyväksyttiin mutta sitten kun minä olin Baari iässä, enpä päässyt kavereitteni kanssa!! Ja jos pääsinkin niin tarkasti vahdittiin!! Harmitti katrsoa sivusta kun kaverit meni ja nauttivat nuoruudesta!! Seurustelimme tasan seitsemän vuotta ja sitte piisas!! 22 vuotiaana vasta sain nauttia ja ottaa takaisin menetettyjä vuosia!! Huomasin, etten ollut kypsä vakavaan ja hänelle iän puolesta se oli ajankohtaista!! Kovan taistelun jälkeen pääsin suhteesta eroon ja tällä hetkellä 28v ja elämä aivan eri sortilla!! Perheen parissa ja ei yhtään baarit enään kiinnosta!! Silloin kun harvoin kun huvittaa on mukavampi lähtiä kun ei tarvitse selitellä että haluan pitää ystävieni kanssa iltaa!! EI tyrmätä kannata mutta miettiä tulevia vuosia kuitenkin!! Silloinen "anoppi" oli todella ihana!! Nykyinen vielä ihanampi!!!!
Kaikki nuo typerät huutomerkein päätetyt virkkeet antavat sinusta teinimäisen kuvan.
onko tuo niin olennaista tässä keskustelussa tuo toisten kirjoitustyylin arvostelu? eikö sinulla ole muuta annettavaa tälle keskustelulle?
Kyllä se olikin 16-vuotiaan epäkypsän teinin tyyliä aivan selvästi.
mutta veikkaampa että itse olet tässä se epäkypsä. henkinenikäsi taitaa olla 14-15 vuotiaan tasolla.
kaikille lukijoille. Hus nurkkaan häpeä minä lapsellinen.
No jos kerran suhde on hyvässä kunnossa niin en olisi siitä äidin mielipiteestä huolissani, varsinkin kun välimatkaa on noin paljon. Ette tule usein tapaamaan. Suurempi ongelma on varmasti sopeutua miehen ystäväpiiriin, etenkin naispuoliset ystävät voivat olla "ankaria". Ja tietysti toisinpäin, 26 vuotias ei välttämättä viihdy noin paljon nuorempien joukossa. Ystävät ovat yhtä arvokkaita kuin poika/tyttöystävät. Tilanne jossa näitä ei voi yhdistää on kamala, riitoja siitä mitä tehdään ja kenen kanssa, jatkuvasti joku loukkaantuu.
Oma tyttäreni ilmoitti vähän alle 17 vuotiaana seurustelevansa 23 vuotiaan pojan kanssa, meille se ei ollut ongelma mutta ymmärsin jossain vaiheessa että se oli herättänyt ihmettelyä pojan vanhemmissa jotka odottivat jo perheenlisäystä ja pitivät tytärtäni liian nuorena. Jos omat poikani jotka ovat reippaasti yli 20 vuotta ilmoittaisivat seurustelevansa 16 vuotiaan kanssa niin ensimmäinen kysymykseni olisi että tietävätkö tytön vanhemmat ja sen jälkeen ei voisi toivoa muuta kuin parasta ja onnea heille.