Seurustelin tuossa taannoin muutaman kuukauden naisen kanssa jota rakastin kovasti ja hän minua sanojensa mukaan.Aivan yllättäen hänelle tuli töissä kovat paineet.
Tapaamiset alkoi vähentymään radikaalisti murto-osaan aiemmasta yhdessäolosta ja käytös muuttui.Kuulemma ei riitä voimat ja terveys seurusteluun ja edessä oli joko seurustelun laittaminen hyllylle siksi aikaa kunnes työasiat selviää (ehkä 3kk tai ½ vuottakin,ei voi tietää) tai ero.Päädyimme eroon parin ikävän riidan jälkeen joissa minä en ikävä kyllä ollut osaton.Myönnän että en antanut aluksi tarpeeksi tilaa hänelle.En halunnut laittaa seurusteluakaan hyllylle mikä ehkä olisi kannattanut.Epäilin että hyllyllä olo olisi ollut
henkisesti raskasta,elää jatkuvassa epätietoisuudessa mitä tästä suhteesta tulee.
Monen eri keskustelun ja todisteen tuloksena uskon naisystäväni selityksen työpaineista mutta varmuudellahan sitä ei voi tietää.
Meitähän riittää moneen junaan mutta jos minulla olisi töissä painetta,kaipaisin ehdottomasti tukea ja läheisyyttä enkä ajaisi pois seurustelukumppaniani.
Onko teidän mielestänne naisystäväni käytös outoa kun ajauduimme erilleen eri syistä joiden alkuperä on kuitenkin työssä.Onko muille sattunut vastaavaa??
Oletteko itse lopettaneet seurustelun töiden stressaavuuden takia??
Kertokaa kokemuksianne ja tuntemuksianne siitä millaista on olla ja elää silloin kun seurustelu on laitettu ns. hyllylle.
Tapaamiset alkoi vähentymään radikaalisti murto-osaan aiemmasta yhdessäolosta ja käytös muuttui.Kuulemma ei riitä voimat ja terveys seurusteluun ja edessä oli joko seurustelun laittaminen hyllylle siksi aikaa kunnes työasiat selviää (ehkä 3kk tai ½ vuottakin,ei voi tietää) tai ero.Päädyimme eroon parin ikävän riidan jälkeen joissa minä en ikävä kyllä ollut osaton.Myönnän että en antanut aluksi tarpeeksi tilaa hänelle.En halunnut laittaa seurusteluakaan hyllylle mikä ehkä olisi kannattanut.Epäilin että hyllyllä olo olisi ollut
henkisesti raskasta,elää jatkuvassa epätietoisuudessa mitä tästä suhteesta tulee.
Monen eri keskustelun ja todisteen tuloksena uskon naisystäväni selityksen työpaineista mutta varmuudellahan sitä ei voi tietää.
Meitähän riittää moneen junaan mutta jos minulla olisi töissä painetta,kaipaisin ehdottomasti tukea ja läheisyyttä enkä ajaisi pois seurustelukumppaniani.
Onko teidän mielestänne naisystäväni käytös outoa kun ajauduimme erilleen eri syistä joiden alkuperä on kuitenkin työssä.Onko muille sattunut vastaavaa??
Oletteko itse lopettaneet seurustelun töiden stressaavuuden takia??
Kertokaa kokemuksianne ja tuntemuksianne siitä millaista on olla ja elää silloin kun seurustelu on laitettu ns. hyllylle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä meni miesystävän kanssa poikki juuri tuossa viime viikolla.. :( meillä kävi hyvinkin samoin kuin teillä, eli tapaamiset vähentyi aivan liikaa, työpaineet kasvoivat(ainakin minulla), joten molempien hermot kiristyivät..
tapasimme keväällä ja molempien kesälomat olivat ihan peräkkäin, joten olimme heti alkuunsa hyvinkin tiiviisti yhdessä. ehkä juuri silloin ja siksi sukset alkoivat mennä pahasti ristiin, kun arki iski aika rajusti niskaan.. minä tosin olisin juuri silloin kaivannut enemmän toisen tukea ja läsnäoloa, mutta hän erkani vain, vaikka muutenkin nähtiin aivan liian harvoin(n. 1 kerran viikossa, tai kahdessa!). aluksi ajattelin, että se olisi ollut vain ohimenevä vaihe.. mutta kun vihdoin tajusin avata suuni ja sanoa, että meillä menee nyt heikosti ja asioihin on tultava parannus, niin oli jo liian myöhäistä.. olimme jo liikaa erkaantuneet, eikä meillät ollut enää tarpeeksi voimia (tai rakkautta) korjata tilannetta.
tässä nyt siis itken ja ikävöin jo toista viikkoa.. :(
olisi täysin mahdollista, että toimisin juuri niin kuin naisystäväsi teki. Jos olisin stressaantunut sekä työstä, että parisuhteesta ja toinen osapuoli vielä jollakin tavalla painostaisi, olisin valmis itsekin laittamaan suhteen hyllylle joksikin aikaa. Toiselle pitää myöskin osata antaa sitä omaa tilaa oikeaan aikaan, joku tekee toisin kuin joku toinen vastaavassa tilanteessa.
hmmm, jos oikeasti seurustellaan ja rakastetaan toisiaan niin ei sitä seurustelua eli toista ihmistä laiteta minkään syyn takia hyllylle - ei ainakaan työn. Enpä usko, että mistään rakastamisesta ainakaan silloin on kyse. Ei me ihmiset olla mitään käyttötavaraa, jota voidaan pitää viihdykkeenä silloin kun itselle sopii. Jos yhdessä ollaan niin yhdessä kestetään hyvät ja huonot ajat ja jos töissä on kiirettä niin yritetään sitten vapaa aikana vähän helpottaa toisen stressiä. Joka tapauksessa en ehkä itse lähtisi edes suhteeseen ihmisen kanssa, jolle työ on nro 1 elämässä ja se parisuhde ja minä jäisin taka-alalle. Kyllä minä odottaisin vähän eri elämänarvoja.
Tuo kyllä kuulostaa pahimmalta tekosyyltä. Syyttää työtä siitä ettei muka "ehdi". Oikeasti se ei vaan tykännyt sinusta tarpeeksi ja keksi näin oivan keinon livahtaa pois.
Jos oikeasti olisi sinusta pitänyt niin ei siinä mitkään asiat tule siitä edelle.