Jos miehenne jää kiinni vieraista, miten suhtaudutte jos kyseessä on jo n. vuoden kestänyt säännöllinen intiimi suhde, johon kuuluu myös kahvittelua, baarittelua, öitä hotelleissa, useita puheluita viikoittain. Eli siis vaikuttaa myös siltä että henkinen puoli on mukana vahvasti.
Yhden yön jutun voisi kai vielä painaa "villaisella", mutta että noin pitkä suhde ja kysymys muustakin kuin seksistä???
En ole osannut aavistaa mitään, tämä on aika järkyttävää.
Yhden yön jutun voisi kai vielä painaa "villaisella", mutta että noin pitkä suhde ja kysymys muustakin kuin seksistä???
En ole osannut aavistaa mitään, tämä on aika järkyttävää.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Etsi netistä Tampereen kirkkosanomat 8/2005. Siinä on hyvä artikkeli uskottomuudesta, pohjalla käymisestä ja mahdollisuuksista. Mielestäni ihan käypä artikkeli, vaikkei olisikaan uskovainen. Toivotan sulle kaikkea hyvää: toivottavasti tilanne ratkeaa eduksesi.
Minulla takana 15 v. avioliitossa (ensimmäisessä), lapsia tietysti. Puolisolla oli 'sivusuhde' vähän aikaa sitten. En usko että seksistä oli kysymys, koska hän ei siitä ole koskaan ollut minunkaan kanssani kovin kiinnostunut. Tosin minulle on kerrottu tästä uudesta suhteesta aina vain siihen asti, mihin on ollut todisteita tai näyttöä. Eli askel kerrallaan ja aluksi tietysti kaiken kieltäen. Seksistä salarakkaan kanssa ei ole tietoa, ehkä sillä ei olisi väliäkään. Luultavasti. 'Suhteeseen' kuului ilmeisesti lähinnä tapaamisia ja yhteydenpitoa. Minua kuitenkin koko episodissa on kaikkein eniten ahdistanut suhteen henkinen puoli. Kysymyksessä on henkilö, jonka kanssa ilmeisesti on alkanut 'synkkaamaan' normaalia enemmän poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa toinen osapuoli on vieläpä ollut keskellä omaa aviokriisiään. Tässä tapauksessa suhde ei luultavasti ennättänyt kestää puolta vuotta pidempää.
Olemme edelleen yhdessä, mutta tuskin tästä toivutaan ikinä. Eikä tästä tainnut sinullekkaan apua olla.
Siinä on kyse PALJON enemmästä.. Itse en antaisi anteeksi, onni parisuhteessa on jo tuossa vaiheessa ollut rempallaan. Mahdollisuus, että molemmat teistä löytävät onnen muiden kuin toistenne kanssa, on suuri ja huomattavasti järkevämpi vaihtoehto. Been there.. Tsemppiä sulle, muista et jokainen tekee oman ratkaisunsa, mut kysy itseltäsi oletko rehellisesti ollut itse parisuhteeseesi tyytyväinen ja onnellinen...?
Niinpä, mies heitti pallon minulle.
tunnustaa kaiken tuon, mutta kun kysyn onko kyse rakkaudesta niin vaikenee...
Omasta mielestäni liittomme on ollut onnellinen, mitä mainioin isä, lasten harrastuksissa aktiivisesti mukana ja viettää lähes kaikki viikonloput perheemme kanssa, teemme myös yhteisiä matkoja, siksi olenkin niin ymmälläni koska en ole voinut aavistaa mitään.
Voiko kyse olla todellakin siitä että mieheni on aidosti rakastunut tuohon naiseen? jos on, peli on varmasti menetetty, en kyllä tiedä pystyisinkö asiaa koskaan antamaan anteeksi, saati unohtamaan.
Näin meilläkin. Minulle jätettiin vastuu yhteisestä tulevaisuudesta. Jos miehesi suhde on oikeasti ohitse, voit yrittää rakentaa jotain yhteistä, mutta tuskin tulet unohtamaan. Anteeksi ehkä opit antamaan. Milläpä sinä sen rakastumisen asteen pystyisit mittaamaan. En pystynyt siihen minäkään. Ja onko sillä edes väliä. Siis sillä mihin se raja vedetään.
Olen kokenut saman. Rakastimme toisiamme ja suhde oli kunnossa. Silti kumppanilla sivusuhde noin vuoden, oli rakastunut myös tähän toiseen. Sitä en sinänsä ihmettele, mutta kyllähän sitä pitäisi pystyä hillitsemään itsensä. Mutta ihminen on ihminen. Kun sain lopulta tietää, en edes harkinnut eroa, vaikka maailmani olikin murskana. Hän olisi toki saanut lähteä, mutta ei missään tapauksessa halunnut. Sivusuhde oli jo ohi. Vaikeinta oli tietää eläneensä valheessa, sillä kumppanini valehteli systemaattisesti, kun epäilyni heräsivät ja kyselin asioista.
Rakastan edelleen ja tiedän toisenkin rakastavan. Elämämme on oikein hyvää yhdessä ja rakkautta osoitetaan monin tavoin (niin kyllä ennenkin). Monta kipeää hetkeä on ollut ja varmaan vielä tuleekin, mutta päivä päivältä on vähän helpompaa. Minulle oli tärkeää tietää mahdollisimman paljon sivusuhteesta, vaikka se tuotti ja tuottaakin tuskaa. Mitään syytä kumppanini ei ole osannut kertoa, mutta on ottanut hairahduksen omaksi syykseen eikä ole syyttänyt minua tai suhteemme huonoa laatua.
Halusin tämän toisen mahdollisuuden, vaikka opettelin myös ajattelemaan, että minun on ehkä selvittävä ilman rakkaintani. Jos aihetta ilmenee uudestaan, se on edessä. Toistaiseksi ei näytä olevan.
en osaa auttaa, meillä vastaava tilanne ollut
päällä jo useamman vuoden ensin 4vuotta yhden miehen kanssa, nyt ollut jo 1,5 vuotta toisen miehen kanssa. En osaa lopettaa suhdettamme. Eikä vaimo tahdo lopettaa kun on niin ihastunut.
Vaihtoehtona olis kuulemma vaan se että erotaan.
meillä on kaksi lasta. pidän edelleen vaimostani ja tahtoisin että tulee järkiinsä.(tuskin onnistuu koskaan).
Pitkässä parisuhteessa sattuu ihastumisia/rakastumisia yhdelle jos toisellekin, niihin täytyy vain osata suhtautua oikein. Peli ei ole menetetty vaan sillä on suuret mahdollisuudet jatkua entistä parempana. Etenkin, kun teidän perhe-elämä on muutenkin kohdallaan.
Kertoiko miehesi sinulle suhteestaan itse, vai saitko selville muuta kautta? Mielestäni miehesi vastaamattomuus siihen rakastaako hän tuota toista naista on jo itsestään myöntämisen merkki - kun omaa kumppania on vaikea loukata totuudella.. Haluaisiko miehesi erota? Onko tuo sivusuhde lopullisesti ohi? Kumpi sen katkaisi, miehesi vaiko tuo toinen nainen?
Sain tietää muualta, tuntuu pahalta myös se että moni tuttumme on nähnyt heitä yhdessä useampaan otteeseen, mutta eivät ole kertoneet ennen kuin nyt kun jo tiedän asiasta. Myös hyvä ystäväni on kuullut juttuja heistä muttei kuitenkaan ole minulle kertonut, luuli kai säästävänsä minua mutta toisin kävi, olemme kuitenkin edelleen vielä väleissä.
Mieheni ei ole puhunut asiasta ollenkaan sen jälkeen kun tunnusti, ei edes siitä että haluaako eron, ja he olivat ainakin kiinnijäämis aikaan vielä yhdessä, nyt en todellakaan tiedä. En ole alkanut miestäni "kyttäämään"
..kyllä pahalta. Että miehesi on "esitellyt" toisen naisen jo yhteisille ystävillenne ja elänyt ns. avointa suhdetta tämän kanssa pidempään.. Kuinka pitkään olette olleet yhdessä, silläkin on tietysti merkitystä? Entä lapset, ovatko vielä pieniä?
Yhteiselämää takana liki 20 vuotta, lapset ovat teini-ikäisiä, naista ei ole varsinaisesti esitellyt, mutta kuitenkaan ei ole "piilotellutkaan".
Tuntuu että on suorastaan halunnut kiinnijäämistä, muutenhan he olisivat varmaankin tavanneet jossain muualla kuin "ihmisten ilmoilla"
Luulenpa että parasta olisi heittää kirves kaivoon.
..miehesi ota asiaan mitään kantaa? Vaadi nyt häntäkin kertomaan ja tekemään ratkaisuja, ei ole oikein heittää palloa kokonaan sulle!
Hei,
Jätä se ukko siihen paikkaan. Jos tuo suhde loppuu, toinen alkaa!
Kokemasi on mahdollinen pitkässä ja onnellisessakin liitossa. Ihmisen tunteet ovat kummalliset ja jos et ole varuillasi, voi käydä näinkin. Rakastumisen tunne on ihana ja se vie helposti mennessään. Elääkö miehesi ikäkausi- tai muutoskriisiä?
Puolisoni kertoi itse sivusuhteestaan ja siitä alkoikin kuukausien kriisi. Elämältämme putosi pohja pois, olihan se perustunut keskinäiseen luottamukseen, kunnioittamiseen ja rakkauteen. Minun oli tyydyttävä siihen, ettei syytä tapahtuneeseen löytynyt.
Toivottavasti sinulla on ystävä, jonka kanssa voit jakaa surusi. Omana johtoajatuksenani kaiken hirveyden keskellä oli ystäväni toteamus: "Kaikki avioliitot eivät ole pelastamisen arvoisia, mutta teidän on!"
Näin isonkin jutun yli voi päästä - me tarvitsimme avuksemme terapiaa, lääkkeitä, eropaperit ja erillään asumisen. Anteeksi en luultavasti koskaan voi antaa, eikä tätä voi unohtaa, mutta olen onnellinen, kun pystyn elämään tapahtuneen kanssa. Me jatkamme elämäämme yhdessä toisiamme rakastaen - ilman sivusuhteita.
Olen ns toinen nainen. Rakkaani asuu laillisen viamonsa kanssa ja hoitelee joten kuten perheen asioita ja suurimman osan vapaa-ajastaan hän viettää kanssasi. Oma arkeni on kiireistä ja täynnä omia asioitani, joten en halua häntä asumaan luokseni ennen kuin hän on valmis jättämään aviopulisonsa kokonaan. Yhteiset hetkemme antavat meille molemmille voimaa ja iloa arkeen. Soittelemme päivittäin työaikana ja odotamme iltaa/iltapäivää saadaksemme nauttia toisistamme. Elämä on omalla tavallaan täydellistä; vapaus ja rakkaus samassa paketissa. Arjen ongelmat jäävät hänen perhepiiriinsä ja yhdessä vietämme ns laatuaikaa ja panostamme yhteisiin hetkiin. Meillä on yllättävän paljon mahdollisuuksia matkustella ja viettää aikaa & lomia yhdessä. Jos tarvitse tukea tai apua arjessani hän on aina vierelläni ja tukenani. Rakastan häntä ja nautin vapaudestani, elämä on hyvää. Ja jos hän joku päivä jättää perheensä niin hän tekee sen ilman painostustani. Saan jo nyt niin paljon, etten koe kärsiväni puutetta mistään.
Joskus asiat toimivat näinkin. Jos vaimona kärsit niin valinta on sinun; lähdet/jäät, yrität kääntää miehesi pään itsesi suuntaan. Mutta se on suhteenne ja miehesi tunnemaailma, joka ei mene niin kuin sinä haluaisit. Miehesi on Ihminen, joka haluaa rakastaa ja olla onnellinen...kuten me kaikki. Mikä on roolisi tässä kuviossa?
Säälittävää...
Miksi "toiset naiset" kuvittelevat aina olevansa vaimoja vahvemmassa asemassa?
...yleensä olette vain niiden "penikkaikäisten" miesten kyhnytyskeppejä sen aikaa kun järki hiukan kasvaa ja oikeat elämän arvot aukeaa...
Entäs sitten jos saattekin miehen omaksenne?
Todennäköisesti joku muu saa sitten "paikan" toisena naisena ja sehän on sitten ok, vai?
Ja loppujen lopuksi, rehellisesti kun mietit, voitko edes itse arvostaa itseäsi ...saatikka voiko tuo mieskään arvostaa oikeasti sinua... miksi vaihtaisi vaimoaan naiseen, jolla ei ole moraalia ja oikeita arvoja???
Siis voiko joku olla noin omahyväinen ja itsekäs emakko. Etpä pysty paljon toisia ihmisiä ajattelemaan, kun pyörityttää niin oman navan ympärillä että. Oma etu - paras etu taitaa olla ainoa mottosi. Entäpä jos mies valitsee viime metreillä perheensä ja vaimonsa.... jos vaimo enää huolii. Taidat olla miehelle kuitenkin vain se ilopeli, tosipaikan tullen valitsisi kuitenkin perheensä...jos sen enää saisi takaisin. Sääliksi käy teitä molempia!
No jopas oli tekstiä, kiitos palautteista.
Ns. toinen nainen on harvemmin syy avioliiton toimimattomuuteen, useimmiten se on seuraus.
Vanha syntipukkiteoria (Scape goat theory) toimii erittäin hyvin näissä 'kolmiodraamoissa', eli syyllinen halutaan nähdä jossain ulkopuolisessa tekijässä, ei omassa piirissä.
Miestä, ainankaan tässä tapauksessa, ei ole pakotettu tai painostettu hänen ratkaisuunsa valita toinen nainen kuvioihin mukaan. Kyllä se on ollut täysin vapaaehtoista. Tunnesidonnaiset suhteet perustuvat aina vapaaehtoisuuteen, haluun olla toisen kanssa. Tähän perustuu myös ajatus länsimaisesta avioliitosta.
'Lainamieheni' perheasiat ovat hänen itsensä vastuulla ja hän on se, joka tekee ratkaisunsa miten niitä hoitaa.
Mitä ovat moraali ja oikeat arvot? Tämä on hyvin kontekstisidonnaista. Onko oikeiden arvojen mukaista kasvattaa lapsia huonossa perheilmapiirissä ja antaa heille vääristynyt kuva parisuhteesta? Tutkimusten mukaan ei.
Moraali on käsitys hyvästä ja pahasta. Tässä on molempia, riippuu mistä suunnasta asiaa haluaa tarkastella. Mielestäni on moraalisesti väärin sitoa väkipakolla ihmistä itseensä taloudellisten ja turvallisuussyiden vuoksi. On myös moraalisesti väärin kasvattaa lapsia ahdistuneessa ilmapiirissä.
Mikä on sitten miehen moraali tässä kuviossa?
Onko moraalisesti väärin haluta olla onnellinen?
Miehestä tiedän, että lapsiensa hyvinvoinnista ja heidän tarpeistaan hän tulee huolehtimaan aina. Kerro yksi hyvä syy jäädä liittoon, joka on kuollut tunnepuolella jo aikoja sitten. Tärkeintä lienee huolehtia siitä, että itsellä ja lapsilla on hyvä olla.
Luuletko asioiden paranevan syyllistä etsimällä ja sormella osoittamalla?
Kyllä, ajattelen omaa hyvinvointiani. Sinäkö sen tekisit puolestani?
Suhteet ja avioliitot särkyvät, se on jokapäiväistä elämää maassamme. Sääliäsi ei kaipaa särkynyt sydän eikä onnellinen uusi liitto. Miksi sinulla olisi merkitystä elämässäni?
Joskus aiemmin katsoin tätä viestiketjua ja yllätyin positiivisesti, että täällä ei oikeasti ollut syntynyt mitn riidan haastamista. Voisi sanoa, että olen asettunut joskus sen toisen naisen puolelle. Mutta nyt en, sillä muutenkin tästä viestiketjusta tajuaa, että tämä on suuresti vaimoa satuttava asia mutta yksikään pettäjä ei alkanut laukomaan ilkeitä kommentteja. Ei muuten mitn, mutta tekstisi ei hyödyttänyt mitenkään ap:stä eikä tarvitse olla ruudinkeksijä että viestistä syntyy piikittelyjä. Hienoa jos teillä menee hyvin, mutta ei tarvitse suolaa toisen haavoihin sirotella!
Kyllä, olet oikeassa siinä, että toinen nainen ei yleensä ole syy avioliiton toimimattomuuteen, mutta toisen naisen vaikutuksesta yleensä miehellä ei ole tarvetta sitten lähteä tekemään työtä oman avioliiton suhteen, koska helpompaakin "rakkautta" on saatavilla.
Nyky-yhteiskunnassamme kun on tullut tunnetuksi sanonta "mulle heti kaikki tänne".. Mies haluaa vain itselleen helposti ja nopeasti mielihyvää, eikä ole valmis panostamaan omaan liittoonsa. Kyllähän jokainen ymmärtää sen, että arki niin helposti hiipii liittoon kuin liittoon vuosien myötä, mutta monetkaan eivät ymmärrä sitä, kuinka paljon enemmän he aviosuhteestaan saisivat satsaamalla siihen edes hiukan. Sitten kun ei enää tunteet roihua, lähdetään etsimään helpotusta jostain muualta.
Olen keskustellut asiasta niin oman mieheni, kuin muidenkin samassa tilanteessa olleiden kanssa ja valitettavasti toinen nainen ei juuri koskaan saa miehen arvostusta enää sen jälkeen, kun "huuma" on haihtunut, eli veri alkaa virtaamaan taas päässäkin...
Sinä et varmaan tunne ajatusta rehellisestä ja luotettavasta rakkaudesta, joka kasvaa vuosien myötä... ehkä se ei sinua kiinnostakaan, niinkuin ei monia muitakaan, jotka elävät vain tavallaan seksuaalisessa suhteessa, eivätkä saa muuta. En tiedä osaako sitä kaivatakaan, jos ei ole koskaan saanut, mutta voin vakuuttaa, että se on jotain niin paljon suurempaa, kuin mikään salainen suhde koskaan voi olla, että en todellakaan kadehdi sinun osaasi. Toivon, että saat sen joskus kokea oikeasti.
Kysyit, että mitä on moraali ja oikeat arvot. Huomaan, että sinä en niitä tiedä, mutta kannattaisi ehkä etsiä...Ei minullakaan ole niihin mitään patenttivastauksia, mutta heitän sinulle muutaman kysymyksen, mihin voisit yrittää itsellesi vastata ja nämä mielestäni liittyvät juuri moraaliin ja oikeisiin arvoihin... Mitä sinun kannattaisi tehdä, että et loukkaisi muita? Entä miehen? Jos te olette onnellisia yhdessä, niin miksi roikottaa vaimoa siinä mukana? Miksi ei kertoa totuutta? Se on mielestäni pahinta moraalittomuutta tässä asiassa. Miksi vaimon ei anneta päättää omasta elämästään ja miksi hänelle ei anneta tavallaan edes ihmisoikeutta, vaan toimitaan salassa selän takana... oksettavaa itsekkyyttä, minun mielestäni! Mikä on teidän oikeus tehdä niin? Ehkä sinun pitäisi opetella ajattelemaan, miltä sinusta itsestä tuntuisi jos olisit vaimon paikalla ja ymmärtää poistua kuvioista kokonaan, kunnes asia on heidän osaltaan selvä. Jos he eroavat ja mies vielä sinut haluaa, niin asia on eri ja hän on silloin vapaa, niin anna palaa, mutta sitä ennen, mieti myös omaa osuuttasi tässä heidän perheen kriisissä...sinä olet siinä tällä hetkellä mukana tahdoit sitä tai et.
Monet lapset kärsivät onnettomissa avioliitoissa, mutta väitän, että lapsille on hyvin pitkään kuitenkin aina paras asua sekä äidin että isän kanssa. Uusioperheet eivät ole monestikaan lapsille mitään ihanuuksia.
Ja kun näkee omien vanhempien selviävän sekä elämän ylä- että alamäistä, voiko lapsi enempää turvallisuuden tunnetta elämään saada ja oikeita arvoja sitä myöten.
Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää ja aina ei kaikkea vanhaa kannata purkaa vaikka joskus ruoho siellä aidan takana saattaisi hetkellisesti vihreämmältäkin näyttää..
Kyllä suhteita ja avioliittoja särkyy paljon, se on erittäin ikävää ja sen tulee tulevien sukupolvien lapset yhä enenevässä määrin huomaamaan aivan jo perusturvattomuutena.
Luuletko sinä todellakin, että kun ajat vain omaa asiaasi ja omaa onneasi, olisit loppujen lopuksi voittaja ja onnellinen? Enpä usko!
Huomaa, että sinua käytetään hyväksi ja etsi hyvä ihminen oma arvosi naisena. Myös sinulla on oikeus saada oma mies ja oma perhe, eikä sitä todellakaan kannata "varastaa" keneltäkään toiselta, se asia tulee käymään sinua vastaan, vaikka onnistuisitkin sen tekemään (esim. epäluuloisuutena ja mustasukkaisuutena... tiedäthän miehen pettäneen edellistäkin vaimoa) Säälin naisia, jotka eivät ymmärrä arvoaan, niin naisena kuin ihmisenä ja "vaadi" myös miehiä kunnioittamaan heitä - Niin ns. "toiset naiset" kuin itseään seksuaalisesti monille jakavat naiset ovat itsensä ja oman arvottomuutensa uhreja ja tekevät niin itselleen, kuin kaikille ympärillä oleville ihmisille loppujen lopuksi vain vahinkoa ja tuottavat turhaa tuskaa.
Suosittelisin sinullekin tutustumista omaan itseesi ja etsimään oma arvosi, jos ei muuten, niin vaikka ammattiauttajan kanssa. Sinä olet niin paljon enemmän arvoinen!
Entä mikä on petetyn arvo itsesi ja muiden silmissä? Mietipä sitä ennen vaahtoamistasi...
Luulisi tulevan mieleesi ensimmäiseksi arvostuksen puute tullessasi petetyksi! Mikä on arvosi miehesi mielestä, kun hän pystyy pettämään??? Hei haloo, olisit jo ihan hiljaa.
Viestisiäsi voi kutsua lähinnä mielenkiintoiseksi, turhanpäiväiseksi mutta se heijastaa hyvin pienessä tilassa elävän, rajoittuneen mielen heijastuksia :
Tuntematta minua tai asioitani, vedät yleistäen johtopäätöksiä ja teorioita sisäisestä maailmastani. Myös käsityksesi ns. toisesta naisesta on kyseenalainen, kirjoituksestasi puuttuu älykäälle ihmiselle luonteenomainen objektiivisuus. Asetat itsesi toisen ihmisen yläpuolelle; mielestäsi mielipiteesi on ainoa oikea ja annat alentavia neuvoja.
Viesteistäsi paistaa läpi jonkin asteinen katkeruus, joka värittää negatiivisesti kirjoitustasi ja koko maailmankatsomustasi, josta puuttuu kaikki inhimillisen ymmärtäminen. Vaikuttaa siltä, että tuskasi on sokeuttanut sinut näkemään sitä, mitä elämä oikeastaan on.
Kulostavatko suraavat väittämät mielestäsi järkevältä:
- mies ei lähde tekemään työtä aviolittonsa puolesta toisen naisen vuoksi. Tämä on toisen naisen vika, ei miehen aikä vaimon eikä huonon avioliiton
- miesten kyllästyminen avioliittoonsa on ymmärettävää
- miesten hakeutuminen toisten naisten luo on toisten naisten vika, ei miehen eikä tämän vaimon
- toinen nainen ei saa mieheltä arvostusta
- mies arvostaa vaimoaan (jota pettää ja jolle valehtelee)
- toinen nainen ei tiedä mitä on rehellinen ja luotettava rakkaus
- toinen nainen saa suhteesta vain seksiä
- suhde toiseen naiseen on aina salainen
- toinen nainen ei tiedä mitä arvot ja moraali ovat
- lasten on aina, kaikissa tapauksissa, paras asua isänsä ja äitinsä luona
- uusioperheet eivät toimi hyvin
- kaikki vanhemmat saavat ongelmansa selvitettyä
- toista naista käytetään hyväksi
- toinen nainen jakaa itseään seksuaalisesti monille ts. hänellä on useita seksuaalisia suhteita. Saman aikaan? Vai lasketaanko kaikki elämän aikana olleet seksisuhteet? Montako sinulla niitä on?
- toinen nainen on arvoton
- toinen nainen ei tunne itseään eikä arvojaan
Sitten se ilkeilyosio:
Kirjoituksesi laatu kertoo sinusta paljon ihmisenä, enkä ihmettele yhtään jos miehesi on hakenut seuraa muualta. Olettaen, että hän on vähänkään älykäs ihminen.
Ehkä se juuri sinun miehesi, joka saapuu luokseni tänä iltana...?
Todennäköisesti sappesi kiehuu sen verran, että et voi olla vastaamatta jotain ala-arvoista tähän viestiin :) Omasta puolestani lopetan keskustelun kanssasi tähän paikkaan ja keskityn enemmän tekoihin lainamieheni kanssa...nyt taas vähän viisaampana ;)
...kiva että luit "vaahtoni" ;)
Toivottavasti sain edes hiukan raotettua ummistettuja silmiäsi. Kaikki ei todellakaan aina ole niin, kuin miltä se äkkiä katsottuna näyttäis..
Miehelle vaimon arvo yleensä aina löytyy viimeistään siinä vaiheessa, kun mies pystyy jälleen ajattelemaan...
Ja vaimon omaan arvontuntoon kun ei toisten "sekoilut" vaikuta millään tavalla JOS vaimo ei ole kovin ulkoaohjautuva, vaan tuntee itsensä ja arvonsa. Toki miehen sekoilut varmasti loukkaa, mutta maailmaa ja omanarvontuntoa se ei kaada.
Nyt otan pyyntösi huomioon ja pyrin olemaan hiljaa.
OLET ARVOKAS - näytä se myös muille!!!
...tokihan olet täydellisesti oikeassa. Onnea elämääsi =)
Kiitos mielenkiinnostasi kannanottoani kohtaan. Tulin tähän keskusteluun mukaan ihan ketjun ulkopuolelta, joten minun arvoni on nyt sivuseikka (ne ovat joka tapauksessa kohdallaan aina)..Paatoksesi meni näinollen ihan hukkaan!:)
Usein on kuitenkin niin, että sivusta näkee paremmin kokonaisuuden..jopa totuudenkin, ainakin epäkypsän kirjoittajan rivien välistä.
Nim.merk. "ei petetty, toinen nainen, eikä pettäjä"
Ps. Yhdyn alla olevaan fiksumpaan kannanottoon! (toinen nainen)