Lähes kaikki jenkkiautot on rumii...ehkä muutama
poikkeus löytyy!! Mut yleensä ne ei oo mun
mieleen...EI TODELLAKAAN!!
poikkeus löytyy!! Mut yleensä ne ei oo mun
mieleen...EI TODELLAKAAN!!
JENKKIAUTOT....YÄK!!!
SS
121370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vain tästäkin mielipiteestä. Juuri näitä
toteamuksia vartehan tämä KESKUSTELUpalsta on...
mitä sitä tälläpalstalla purnaamaan
mersut yök yök
tatsunit yök yök
viiatit yök yök
pemarit yök yök yök
kaikki muutkin paitsi isin auto yök yök yök
huomenna mennään mummolaan ja pääsen
etupenkille ;0)
Siihen ei ole mitään muuta lisättävää kuin:
rapantti yök yök
vartpurkki yök yök
;)
niinhän sen pitäisi olla
että koska ihmiset ovat erilaisia, usein vielä
eri paikoissa, niiin tarpeet ja mieltymykset ovat
erilaisia...
minua taasen risoo nykytrendi, jonka mukaan
autoteollisuus on muodostumassa saman kultaisen
kompromissin hauksi; kaikki yrittävät tehdä
ominaisuuksiltaan samanlaista mutta silti merkille
persoonallista vempelettä.
mieluiten näkisin että edelleen japskit tekisivät
pieniä taloudellisia ahtaita kinnereitä, sakut
ankeita perusvempaimia, fransmannit omaperäisiä
kenties hieman huoltoherkkiä vimputtimia, jenkit
suuria epäkäytännöllisiä rohjoja, britit
konservatiivisia aristokraattisen oloisia
piiraitansa jne.
Epäkäytännöllinen rohjo sulla on housuissas.
Ei jenkkiautojen status sinänsä ole muuttunut
vuosien varrella. Ne ovat edelleenkin isokokoisia
ja tilavia, hyvillä varusteilla lastattuja ja
halvinta japaninihmettä selvästi kalliimpia.
Näinhän asiat ovat olleet vuosikymmeniä.
Jos haikailet takaveto-Valiantin perään, niin
kyllähän sitä nyt Jenkkienkin on pitänyt tehdä
tuotekehitystä vuosikymmenien saatossa.
Pääasiassa kustannussyistä vehkeet ovat
etuvetoisia, mutta niissä on edelleen pirteät
padat kaulilla automaatilla varustettuna. Jonkun
rupumallin tai hi-perf.-vehkeen voit saada väen
vängällä kinuamalla käsivaihteisena.
Kyllä Jenkeissä on ihan oma luonne kun vertaa
muualla valmistettuihin kippoihin.
Mitäs luulette, ovatko tämän päivän jenkit
tulevaisuuden harrasteautoja?
siis en tarkoittanut jenkkirohjo sanan pahassa
merkityksessä, ajelen itse sellaisella ja nautin
sen tarjoamasta letkeästä kyydistä... sekä uskon
että on ns. yhtä kestävää luonnon kannalta ajaa
yhdellä autolla pitkään (yli 300tkm)kuin että
vaihtelee kinneriään vuosi toisen jälkeen koska
niistä paikat laukee ja pelti pehmenee.
ja mitä tulee uusiin jenkkeihin, niin KYLLÄ;
niistä löytyy vielä rahtunen omaa lookkiaan, ja
mutta esim. olds aleronkin tunnistaminen jenkiksi
vaatii melko perehtynyttä silmää...
vastaavasti tämän päivän moparit ovat mielestäni
huomattavasti mielenkiintoisempia.
mulla loksahti monttu auki kun katsoin tv2 docua
autoteollisuuden polttoaineen kulutuksen
minimoinnista. Chrysler oli tehny koppiauton
muovista ja moottorin 2 sylkkynen 45 Hp tuottava
vehje. Ja eikun Kiinan markkinoille kuulemma
kiireen vilkkaa ennenkuin muut ehtii ensin.
meinaan joskus 80luvun lopussa oli jo juttua tosta
rättärikraisusta...
tuli vaan sittemmin neonin esittelyn jälkeen
mieleen että jaa pojilla lähti taas mopo käsistä
kun piti tehdä rättäri niin sitten haluttiin lisää
tehoa ja autokin kasvoi!
mielenkiintoiselta kuulostaa kyllä, mutta
palataksemme alkuperäiseen aiheeseen; jos
hankkisin taas jenkin(yhden lisää...) niin haluan
että se on iso ja komea(ns. ruma tavallisen kansan
silmissä)
omistan kyllä rättärinkin että se siitä
ahdasmielisyydestä!
Happamia! .... sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Kuutiotuumille ei ole vastiketta ja se siitä.
kerro nyt ihmeessä mikä on kauniipi auto kuin
vanha 50-60 luvun chevy tai buick.Anteeksi vain,
taidat kuulua siihen joukkoon että mieli tekisi
kyytiin mut kun ei pääse! Vai onko se raha pula?
Mä olen sitä mieltä että wanhat jenkkiautot, ne
oli yksilöitä toisin kuin nykyautot, joita ei
erota ku merkistä, jos siitäkään. Ne oli/on
taideteoksia. Niissä oli käytetty muotoja ja
mielikuvitusta. Sitäpaitsi, kattokaa nyt vaikka
nykyautojen värejäkin; nehän on kaikki sellasta
harmaata massaa, ettei vaan vahingossakaan
eroituta joukosta. YÄK! Sanon minä. Mutta makuja
on monenlaisia.