Olen rakastunut mieheen. Niin rakastunut, että tällä hetkellä en elämässäni muuta haluaisi kuin hänet joka päiväiseen elämääni.
Ongelmana vain on se, että hän ei ole valmis sitoutumaan. Tiedän, että hän välittää minusta, ehkä rakastaaakin, eikä ikinä haluaisi loukata. Hän on sanonut haluavansa olla varma, että suhde toimii, ennenkuin on valmis sitoutumaan. Toisaalta ymmärrän, toisaalta en..
Epäilen, että hänellä on vielä haavoja edellisestä suhteesta. Ja edellinenkin suhde oli lähtenyt "hitaasti käyntiin". Tapasimme melkein vuosi sitten, ja luulen että erosta ei ollut kulunut vielä paljoa aikaa. Kyllä, melkeinpä vuoden päivät ollaan "hengailtu" eli nähty säännöllisesti ja epäsäännöllisesti, mutta yhteydessä ollaan oltu lähes päivittäin.Teemme kaikkea mukavaa ja sukulaisissakin on käyty.
Olen valmis odottamaan vaikka ikuisuuden, jos tiedän että joku päivä hän on minun, mutta mitä jos sitä päivää ei tulekaan..Yritän nauttia joka hetkestä hänen kanssaan, mutta sisällä kalvaa pelko, emmehän ole millään tavalla sitoutuneet, ja näin suhde on tavallaan aika hauras.
En halua painostaa häntä, ehkä olenkin painostanut vahingossa. Olenko vain korvike, vai odottaako hän vielä parempaa, vai haluaako pitää kaikki ovet auki. Olemme kyllä sopineet pelisäännöt että olemme uskollisia toisillemme. Mutta silti ei seurustella, eli vapauksia on enemmän.
Osaako kukaan selittää tämän miehen ajatusmaailmaa? Olen enemmän kuin kiitollinen jos joku voisi selittää. Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan, mutta hän on tyypillinen tuppisuu mies..olen epätoivoisesti rakastunut..
Ongelmana vain on se, että hän ei ole valmis sitoutumaan. Tiedän, että hän välittää minusta, ehkä rakastaaakin, eikä ikinä haluaisi loukata. Hän on sanonut haluavansa olla varma, että suhde toimii, ennenkuin on valmis sitoutumaan. Toisaalta ymmärrän, toisaalta en..
Epäilen, että hänellä on vielä haavoja edellisestä suhteesta. Ja edellinenkin suhde oli lähtenyt "hitaasti käyntiin". Tapasimme melkein vuosi sitten, ja luulen että erosta ei ollut kulunut vielä paljoa aikaa. Kyllä, melkeinpä vuoden päivät ollaan "hengailtu" eli nähty säännöllisesti ja epäsäännöllisesti, mutta yhteydessä ollaan oltu lähes päivittäin.Teemme kaikkea mukavaa ja sukulaisissakin on käyty.
Olen valmis odottamaan vaikka ikuisuuden, jos tiedän että joku päivä hän on minun, mutta mitä jos sitä päivää ei tulekaan..Yritän nauttia joka hetkestä hänen kanssaan, mutta sisällä kalvaa pelko, emmehän ole millään tavalla sitoutuneet, ja näin suhde on tavallaan aika hauras.
En halua painostaa häntä, ehkä olenkin painostanut vahingossa. Olenko vain korvike, vai odottaako hän vielä parempaa, vai haluaako pitää kaikki ovet auki. Olemme kyllä sopineet pelisäännöt että olemme uskollisia toisillemme. Mutta silti ei seurustella, eli vapauksia on enemmän.
Osaako kukaan selittää tämän miehen ajatusmaailmaa? Olen enemmän kuin kiitollinen jos joku voisi selittää. Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan, mutta hän on tyypillinen tuppisuu mies..olen epätoivoisesti rakastunut..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos ajatellaan että suhde perustuu pitkälle luottamukseen niin voisit rohkaista mielesi ja kysyä tätä suoraan ja kertoa suoraan miltä sinusta tuntuu hänelle.
Se on vaikea sietää epätietoisuutta rakkautensa kanssa. Etenkin kun miehet on tuppisuita.
Jos inttämällä inttää saa jotain ympäripyöreää tai sitten epätyydyttäviä vastauksia osakseen.
Miehet kun eivät aina tajua miten tärkeitä ovat naiselle nuo asiat. Ja miten tärkeää on kuulla myös sanallisesti ihania asioita suhteesta.
Naiset kun analysoivat ja vatvovat asioita mielessään jatkuvasti. Miehet taas suurin osa elävät tyytyväisinä päivä kerrallaan sen kummemmin asioita pohdiskelematta.
Yrittäkää ymmärtää meitä miehiä. Ei meitä huvita jatkuvasti puhua tunteista ja rakkaudesta. Se on tylsää, eikä meitä huvita. Puhutaan mielummin vaikka urheilusta ja autoista.