Oli pakko laittaa tää viesti tälle palstalle, sillä kyse ei ole fyysisestä väkivallasta, vaan miesten käyttäytymisestä naista kohtaan.
Alan olla kurkkuani myöden täynnä miesten itsekeskeisyyttä. Olen törmännyt kaikissa edellisisissä suhteissani joko pettäjiin, tai sitten varattuihin hyväksikäyttäjiin. Tällä hetkellä on "säätöä" erään miehen kanssa, josta pidän aivan valtavasti. Mutta ongelma on se, että olen alkanut pelkäämään miehiä. Pelkään jatkuvia epäonnistumisia. Alan heti epäilemään, jos mies kutsuu rakkaaksi, kullaksi, muruksi, että mitä taka-ajatuksia siinäkin lauseessa on. Mulla on mennyt täysin luottamus.
Tälläkin palstalla saa jatkuvasti lukea tekstiä, kuinka miehet vain kehuvat naista, sen merkitsemättä yhtään mitään. On aivan käsittämätöntä, että eletään toisen kanssa saman katon alla, ollaan rakastavinaan, mutta todellisuudessa ollaan niin tunteettomia, että jopa kärpäsen tappokin saa enemmän tunteita pintaan, kuin tunteenosoitukset naiselle. Mikä miehiä vaivaa? Oikeesti?
Mä en varmaan ikinä enää pysty luottamaan mieheen sillä tavalla, ettenkö epäilis hänen sanojaan, tekojaan. Ja viimeisen neljän vuoden aikana mä olen järjestäen torjunut kaikki lähestymisyritykset miesten taholta, koska mä pelkään miehiä. Mä pelkään, että mun sydän revitään taas riekaleiks.
Nyt, kuten kerroin, olen ottanut pitkästä aikaa ensimmäisen askeleen kohti uutta suuntaa. Törmäsin mieheen, josta pidän. Ja samaa hän vakuuttaa mulle. Mutta silti mä epäilen hänen sanojaan. On päiviä, jolloin en kuule hänestä yhtään mitään, ja on päiviä, jolloin ollaan yhteyksissä jopa neljäkin kertaa päivässä. Mutta en taida uskaltaa edetä tuosta pidemmälle.
Onko mussa oikeesti jokin pahasti vinksalla, vaiko onko näissä ns. nettimiesten päässä jotain vikaa, kun antavat ymmärtää, että naista ei tarvi kuin panopuuksi. Tuntuu todella pahalta lukea näitä tekstejä, joissa naista haukutaan selän takana halvaksi lumpuksi, ja naureskellaan kun tyhmä nainen menee aina samaan lankaan. Yms. Näitä tekstejä kun on jonkiaikaa lukenut, huomaa, että mies ei kykene tuntemaan yhtään mitään.
Alan olla kurkkuani myöden täynnä miesten itsekeskeisyyttä. Olen törmännyt kaikissa edellisisissä suhteissani joko pettäjiin, tai sitten varattuihin hyväksikäyttäjiin. Tällä hetkellä on "säätöä" erään miehen kanssa, josta pidän aivan valtavasti. Mutta ongelma on se, että olen alkanut pelkäämään miehiä. Pelkään jatkuvia epäonnistumisia. Alan heti epäilemään, jos mies kutsuu rakkaaksi, kullaksi, muruksi, että mitä taka-ajatuksia siinäkin lauseessa on. Mulla on mennyt täysin luottamus.
Tälläkin palstalla saa jatkuvasti lukea tekstiä, kuinka miehet vain kehuvat naista, sen merkitsemättä yhtään mitään. On aivan käsittämätöntä, että eletään toisen kanssa saman katon alla, ollaan rakastavinaan, mutta todellisuudessa ollaan niin tunteettomia, että jopa kärpäsen tappokin saa enemmän tunteita pintaan, kuin tunteenosoitukset naiselle. Mikä miehiä vaivaa? Oikeesti?
Mä en varmaan ikinä enää pysty luottamaan mieheen sillä tavalla, ettenkö epäilis hänen sanojaan, tekojaan. Ja viimeisen neljän vuoden aikana mä olen järjestäen torjunut kaikki lähestymisyritykset miesten taholta, koska mä pelkään miehiä. Mä pelkään, että mun sydän revitään taas riekaleiks.
Nyt, kuten kerroin, olen ottanut pitkästä aikaa ensimmäisen askeleen kohti uutta suuntaa. Törmäsin mieheen, josta pidän. Ja samaa hän vakuuttaa mulle. Mutta silti mä epäilen hänen sanojaan. On päiviä, jolloin en kuule hänestä yhtään mitään, ja on päiviä, jolloin ollaan yhteyksissä jopa neljäkin kertaa päivässä. Mutta en taida uskaltaa edetä tuosta pidemmälle.
Onko mussa oikeesti jokin pahasti vinksalla, vaiko onko näissä ns. nettimiesten päässä jotain vikaa, kun antavat ymmärtää, että naista ei tarvi kuin panopuuksi. Tuntuu todella pahalta lukea näitä tekstejä, joissa naista haukutaan selän takana halvaksi lumpuksi, ja naureskellaan kun tyhmä nainen menee aina samaan lankaan. Yms. Näitä tekstejä kun on jonkiaikaa lukenut, huomaa, että mies ei kykene tuntemaan yhtään mitään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Väittäisin, että iso osa tällaisista miehistä ei ole koskaan todella syvästi rakastuneet kehenkään. Ainakin oma suhtautumiseni on muuttunut sen jälkeen täydellisesti, eikä rakkaus todellakaan enää ole vain pelkkiä tyhjiä sanoja ja omien tarpeiden täyttämistä.
Sä skitsoot. Älä syytä miehiä vaan katso peiliin.
jos miehessä on vika, niin se on naisen aiheuttama. Jepjep.
Minä en ennen voinut luottaa kehenkään. En edes kavereihini ja vielä vähemmän miehiin. Tämä johtui siitä, että ala-asteella olin tyttöjen kiusaamisen kohde (pojat kohteli hyvin)ja kun aloitin sitten suhteet vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, särkyi sydämeni useaan otteeseen. Luottamus oli näiden tapahtumien jälkeen nolla kaikkia kohtaan.
Nykyinen mieheni opetti minut luottamaan. Kyllä hän on jälkeenpäin sanonut, että olin tosi vaikea tapaus, mutta onneksi hän jaksoi yrittää. Minulla oli niin vaikea luottaa häneen, että sanoin esimerkiksi ensimmäisen rakkauden tunnustukseni vasta kun olimme olleet 2 vuotta yhdessä! Olin nimittäin varma, että suhde kaatuu viimeistään silloin kun aletaan tunteista puhua ääneen. Nyt olemme olleet 4 vuotta yhdessä ja meillä on jo pieni tytärkin. Olen kaikesta huolimatta vieläkin sen verran epäluuloinen miehiä kohtaan, että olen vannonut, etten uutta miestä haluaisi koskaan, jos ero nykyisestä tulisi. Onneksi olen kummiskin oppinut luottamaan edes tähän yhteen :)
Kavereiden suhteen olen edelleen hyvin varovainen, koska selkäänpuukottajia on tullut vastaan niin monta. Minulla on vain pari ystävää, joille uskallan kertoa henkilökohtaisista asioistani, mutta siihenkin on vaadittu useamman vuoden tunteminen ja kova työ.
Olen varma, että sinäkin voit vielä voittaa luottamus-ongelman. Minä olen oppinut luottamaan harvoihin ja valittuihin ihmisiin ja minusta se on ihan tervettä, ettei kaikkiin luotakaan! Luottamus pitää ansaita.
Anna itsellesi lupa luottaa ihmiseen! Minulla se ainakin oli kynnyskysymys: en antanut itseni luottaa kehenkään vaikka olisin ehkä sisimmässäni niin halunnut.
Sharon Stone vai kuka, kun sanoi, että naiset osaavat teeskennellä orgasmin mutta miehet osaavat feikata koko suhteen.
Aina löytyy ihmisiä, jotka käyttävät toisia hyväksi, valehtelevat ja käyttäytyvät huonosti. Näillä ihmisillä ei ole kunnioitusta toisia kohtaan ja he katsovat olevansa oikeutetuttuja mihin tahansa.
Aina löytyy kuitenkin heitäkin, jotka kunnioittavat kanssaihmisiään. Netti vääristää todellisuutta, koska täällä on helppo kärjistää, yleistää ja toteuttaa idiotismiä. Uskon, että oikeasti ihmiset eivät ole ihan näin pahoja.
Arvostelukykyä kannattaa hyödyntää ihmisten suhteen. Ihan varmasti osaat löytää jyvät akanoista, ainakin pidemmällä aikavälillä. Luota miehen sanomiseen niin kauan kuin ei ole syytä epäillä toisin. Siinä vaiheessa kun on aihetta epäillä, niin näytä hänelle ovea. Sinun ei tarvitse roikkua huonon miehen seurassa, koska hyviäkin on! Toisaalta hyvän ja huonon erottamiseen saattaa mennä aikaa mutta se on elämää.
Ehkä ne juuri sen takia on edellisiä suhteita. Jos olisit ollut mukavan kiltin ja normaalin jätkän kanssa tuskin sellaista olisi tapahtunut vaan eläisit yhdessä edelleen.
Sinä siis ajattelet että kaikki miehet ovat todellisia paskakasoja, vähän kuin moottoripyöräilijätkin ovat kaikki rikollisia.
Miesten teot puhuvat huomattavasti enemmän kuin sanat. Miehen sanoille ei tarvitse etsiä neljää viittä eri merkitystä, koska niillä tuskin on sitä yhtäkään. Sen sijaan teot puhuvat aina.
Siis ymmärsinkö oikein joskus saattaa mennä päiväkin että et kuule hänestä mitään. Hmm.. sellainen pieni salaisuus... Miehillä ei ole tarvetta olla yhteydessä rakkauteensa(kaan) 24/7 mutta sitten kun ikävä saavuttaa sen tietyn pisteen niin se on taas menoa...
Se ei pidä paikkaansa että mies ei tunne, mies vaan osaa peittää ja hillitä tunteensa, sekin on vain varmaan jonkinlainen defenssimekanismi, sillä joskus varmaan tunteiden paljastaminen on antanut naiselle aseen sivaltaa. Sillä miestä ei tarvitse loukata kuin kerran.
Niin ja Meissä ihmisissä on kaikissa jotain pahasti vinksalla, :D ole huoleti sen suhteen
Olipa sinullakin hiukan yleistävä viesti, miehet sitä naiset tätä. Meillä minä en välitä jatkuvasta yhteydenpidosta, mies taas haluaisi maileja ja tekstareita, vaikka yhdessä asutaan. Minä en liemmin puhu tunteistani, mies haluaa puhua ym ym. Minun mielestäni teot merkitsevät, eikä sanat.
mut poikkeus vahvistaa säännön.
Sori jos yleistin niin karkeasti.
Katos kun me ollaan vaan miehiä. Me ei välttämättä aina tarkoiteta sitä mitä sanotaan, mutta sen sanominen auttaa meitä pääsemään eteenpäin sinne "ykköspesälle" you know... Joten turha särkeä sydäntään meidän takia. Annatte vaan anteeksi ja sanotte hei hei :)
sä ainakin olet vaan ja mies ja pienellä näköjään varustettu myös sieltä yläpäästä. Vastuutaan pakoileva kusipää. Toivottavasti joku murskaa sut niin palasiksi joskus, että tiedät edes yhden kerran miltä se tuntuu. Annat sitten vaan anteeks ja sanot hei hei.
En pakoile vastuutani. Kirjoittelen vain totuuksia, koska näin se on. Hyvin sitä pesää on irronnut tähänkin asti kun on sanonut kaikenlaista mitä ei oikeasti tarkoita. Pieniä valkoisia valheita joilla pääsee pitkälle. :)