RINTOJEN PIENENNYS KUNNALLISELLA PUOLELLA

Kuinka kauan joutuu kunnallisella puolella odottamaan leikkausaikaa?Ens kuussa aika kirurgin juttusille ja sit laitetaan leikkausjonoon.
386368
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 38

Vanhimmat

Kokemukseni mukaan voit varautua vuosien jonotukseen.Plastiikkakirurgin jono on pitkä ja kiireellisemmät tapaukset menevät pienennysleik-
kaustaen ohi.
Itse hakeuduin Turkuun yksityiselle.Leikkaus ajan voi melkein itse valita.Palvelu loistavaa,samoin tuolos.Kallista lystiä oli,
mutta en kadu yhtään.Isot rinnat olivat haittana ja elämänlaatuni on parantunut huomattavasti.
Otin pankista lainaa ja sitä tässä maksellaan.Asiasta tällä sivulla lisää...skrollaa alaspäin.Kerron kkokemuksistani mielelläni lisää.

Äänestä
  • minulla F-cuppi nyt b-c cupin välimuoto riippuen liivi merkistä.
    En olisi jaksanut odottaa julkiselle ja leikkoitin yksityisellä

    Äänestä

Itsekin harkitsen joskus leikkaukseen menoa. Tosin voisinko päästä kunnalliselle puolelle, kun mulla ei (ihme kyllä) ole ollut juuri ollenkaan niska- ja hartiaoireita? Koko on jotakuinkin 75 GG! Voitte kuvitella, miten kärsin. Vaikkei niskakipuja olekaan, niin rinnat haittaavat kyllä muuten elämää (mm. liikuntaa ei tee mieli harrastaa). Ilman liivejä en voi olla muuten kuin suihkussa käydessä, koska muuten rinnat kipeytyy. Ja jatkuva liivien pitäminen taas hiostaa (rinnat hautuvat toisiaan vasten, ja niiden väli kutisee ja menee heti pienestäkin raapimisesta vereslihalle). Ja sitten vielä se liivien hankkiminen... mikä ongelma. Onneksi netistä voi nykyisin tilata.

Kerran mainitsin yhdelle lääkärille tästä. Hän vain totesi, että "kaikki ollaan erilaisia, ei kaikkien tarvitse näyttää samalta". Otin tuon loukkauksena, koska eihän tässä ulkonäöstä ole kyse! Mitä luulette, voiko ilman niskakipuja tällä koolla päästä kunnalliselle? Vai pitäiskö vain valehdella, että niskakivut ovat sietämättömiä?

Olen vasta kaksvitonen, ja tietysti mietin myös mahdollista lasten hankkimista joskus tulevaisuudessa. Leikatuilla rinnoilla ei ilmeisesti juuri voi imettää, mutta en voisi kuvitella olevani raskaana saati imettää näilläkään rinnoilla! Lapsihan tukehtuisi alleni, ja oma oloni olisi helvettiä (kun on sitä jo nyt). Onko jotenkin epäeettistä hankkia lasta, jos jo etukäteen tietää, ettei imettäminen tule onnistumaan (leikatuin rinnoin siis)?

Tällaisia asioita täällä pohdin. Kokemuksia ja asiallisia mielipiteitä odottelen.

Äänestä
  • Muistan itse miten pienirintaiset tutut aina sanoivat kuinka komeeta on kun on isot rinnat!Olisi tehnyt mieli pamauttaa päin näköä,itse olisin mieluummin ollut vaikka AA-kuppi kuin roikottaa isoa taakkaa(!!!)etumuksessani.Liikunta onnistui kun laittoi kahdet liivit päällekkäin eikä silti jumppa/juoksu pahemmin kiinostanut.Uimahallissakaan en pahemmin käynyt.Vaatteet piti kaikki ostaa rintavarustuksen mukaan,joten muualta ne lötköttivät.Kapakassa harmitti kun miesväki jutteli rinnoilleni.Ohi kulkiessa kuulin supinaa:"Hei,näitteks mitkä bosat?"Nuorelle naisihmiselle se välttämättä ole kovin imartelevaa!
    Tukevista ns.minimaizer-liiveistä oli hieman apua,mutta hartiat huusivat armoa.Hyvät liivit ovat aina paikallaan mutta eivät ne ihmeitä tee.

    Mitä imettämiseen tulee...en ollut vielä käynyt leikkauksessa kun "imetin".Multa ei yksinkertaisesti tullut maitoa.Lähipiiri sitäkin äimisteli miksei noin runsaasta rintavarustuksesta heru maitoa.Mutta kun ei niin ei.Eikä se niin hääppöistä ollut.Pelkäsin et vauva tukehtuu rinnan alle.Rinnat painoivat ja olivat tosi kipeät.Meillä siirryttiin korvike-/pulloruokintaan ja vauva voi ihan hyvin,kasvoi ja ihana vauva.Nyt on reipas koululainen ilman allergioita.

    Jos mitenkään mahdollista-suosittelen yksityiselle menoa.Netistä löytyy yksityisiä sairaaloita joista voi lähimmän valita.Raha on opiskelijalla tiukassa,ymmärrän se hyvin.Kunnallisella,nykypäivän säästöbudjettien vuoksi,jonotus on kohtuutonta.Itse hain pankista lainaa.Tiukkaa on välillä,mutta sen arvoista!

    Äänestä

  • kuppi kirjoitti:

    Muistan itse miten pienirintaiset tutut aina sanoivat kuinka komeeta on kun on isot rinnat!Olisi tehnyt mieli pamauttaa päin näköä,itse olisin mieluummin ollut vaikka AA-kuppi kuin roikottaa isoa taakkaa(!!!)etumuksessani.Liikunta onnistui kun laittoi kahdet liivit päällekkäin eikä silti jumppa/juoksu pahemmin kiinostanut.Uimahallissakaan en pahemmin käynyt.Vaatteet piti kaikki ostaa rintavarustuksen mukaan,joten muualta ne lötköttivät.Kapakassa harmitti kun miesväki jutteli rinnoilleni.Ohi kulkiessa kuulin supinaa:"Hei,näitteks mitkä bosat?"Nuorelle naisihmiselle se välttämättä ole kovin imartelevaa!
    Tukevista ns.minimaizer-liiveistä oli hieman apua,mutta hartiat huusivat armoa.Hyvät liivit ovat aina paikallaan mutta eivät ne ihmeitä tee.

    Mitä imettämiseen tulee...en ollut vielä käynyt leikkauksessa kun "imetin".Multa ei yksinkertaisesti tullut maitoa.Lähipiiri sitäkin äimisteli miksei noin runsaasta rintavarustuksesta heru maitoa.Mutta kun ei niin ei.Eikä se niin hääppöistä ollut.Pelkäsin et vauva tukehtuu rinnan alle.Rinnat painoivat ja olivat tosi kipeät.Meillä siirryttiin korvike-/pulloruokintaan ja vauva voi ihan hyvin,kasvoi ja ihana vauva.Nyt on reipas koululainen ilman allergioita.

    Jos mitenkään mahdollista-suosittelen yksityiselle menoa.Netistä löytyy yksityisiä sairaaloita joista voi lähimmän valita.Raha on opiskelijalla tiukassa,ymmärrän se hyvin.Kunnallisella,nykypäivän säästöbudjettien vuoksi,jonotus on kohtuutonta.Itse hain pankista lainaa.Tiukkaa on välillä,mutta sen arvoista!

    menee asian ohi, mutta on pakko kommentoida. Enpä usko, että haluaisit mielummin tämmöiset AA "rinnat" (lue rusinat). Ymmärrän isorintaisia, jotka pienennyttää rintansa. Välillä vaan tuntuu siltä, että isorintaiset eivät ymmärrä mitä henkisiä kärsimyksiä voi olla pienirintaisillakin. Samalla lailla on vaikea löytää puseroita (ainaista puseron sovittamista), rintsikoita, bikineistä puhumattakaan, vaikeaa käydä uimahalleissa, saunailloissa yms.

    Äänestä

  • Itsekin olen pitkään harkinnut rintojen pienennystä koska minulla on vaivojakin niistä mm. juuri tuo, että liivit hautovat, saan ihottumaa ja niskavaivoja ja liikunta on hankalaa. Terveyskeskuslääkäriltä sain lähetteen plastiikkakirurgille (joka käy paikkakunnallamme 2 kertaa vuodessa leikkaamassa) ja vastaanotolla lääkäri pisti minut leikkausjonoon, eli näillä tietämin leikattaisiin keväällä. Lääkäri kertoi minulle, että pienennysleikkaus ei ole iästä kiinni, mutta sitä ei voida taata, että leikkausen jälkeen pystyy imettämään. Kriteeri, että päsee hoitotakuun piiriin, on rintojen koon määrittely eli ne mitataan. Minulla mitattiin kaulasta solisluiden välisestä kuopasta rinnan kärkeen. Jos tämä mitta on yli 26 cm, niin leikkaus tulee hoitotakuun piiriin. Tämä mittaustapa on kuulemma jossakin virallisesti määriteltynä. Itse tiedän yhden ikäiseni naisen, joka on pienennyttänyt rintansa ja ainakin hän on ollut hyvin tyytväinen lopputulokseen.

    Äänestä

  • Tulppaanipuu kirjoitti:

    Itsekin olen pitkään harkinnut rintojen pienennystä koska minulla on vaivojakin niistä mm. juuri tuo, että liivit hautovat, saan ihottumaa ja niskavaivoja ja liikunta on hankalaa. Terveyskeskuslääkäriltä sain lähetteen plastiikkakirurgille (joka käy paikkakunnallamme 2 kertaa vuodessa leikkaamassa) ja vastaanotolla lääkäri pisti minut leikkausjonoon, eli näillä tietämin leikattaisiin keväällä. Lääkäri kertoi minulle, että pienennysleikkaus ei ole iästä kiinni, mutta sitä ei voida taata, että leikkausen jälkeen pystyy imettämään. Kriteeri, että päsee hoitotakuun piiriin, on rintojen koon määrittely eli ne mitataan. Minulla mitattiin kaulasta solisluiden välisestä kuopasta rinnan kärkeen. Jos tämä mitta on yli 26 cm, niin leikkaus tulee hoitotakuun piiriin. Tämä mittaustapa on kuulemma jossakin virallisesti määriteltynä. Itse tiedän yhden ikäiseni naisen, joka on pienennyttänyt rintansa ja ainakin hän on ollut hyvin tyytväinen lopputulokseen.

    Laita Googleen hakusanaksi HAD35 ja valinnaksi suomenkielisiltä sivuilta. Valitse kolmas ylhäältä, jonka osoite alkaa www.stm.fi.........
    Löytyy määritykset

    Äänestä

Olin pari viikkoa sitten kunnallisella puolella ja sain lähetteen pienennysleikkaukseen. Lääkäri oli vakaasti sitä mieltä, että nykyisen hoitotakuun mukaan viimeistään vuoden päästä leikkauksen pitäisi olla kaikkinensa ohi. Puoli vuottahan se lain mukainen reaktioaika lähetteestä leikkaukseen saisi enintään olla ei-kiireellisessä hoitoonohjauksessa...

Äänestä
  • Sain n. puolitoista vuotta sitten lähetteen rintojen synnynnäisen epämuodostuman korjausleikkaukseen (jonon pitäisi olla paljon lyhyempi kuin rintojenpienennys jonon) ja tässä alkuviikosta soittelin ja kyselin että milloinkohan mahtaisin leikkaukseen päästä. Käsittääkseni hoitotakuun mukaan minun olisi pitänyt päästä 1.9. Hoitaja siellä vaan luurin toisessa päässä kommentoi että hoitotakuu ei vaikuta asiaan mitenkään, mutta jonossa edelleen olet. Näin TYKSissä...Alunperin minullekkin lupailtiin vuoden jonotusta, ennen kuin hoitotakuu tuli voimaan. Onhan se hyvä että leikataan, mutta olisi kiva edes suurinpiirtein tietää että koska.

    Äänestä

Heissan !
Itse olen juuri täyttänyt 40 v, ja kärsinyt "ikäni" isoista, painavista rinnoista.
Selkä- ja hartiakipujeni vuoksi sain lähetteen Naistenklinikalle tarkistukseen, josko pääsisin "terveydellisistä syistä" pienennysleikkaukseen. Kävin lääkärin vastaanotolla 2.3.2005 ja leikkaus tehtiin minulle 23.8.2005. Menin aamulla sairaalaan, ja leikkaus tehtiin päivällä. Kesti alta 3 tuntia. Vasemmasta rinnasta otettiin 680 g ja oikeasta 480 g. Yön jouduin olemaan sairaalassa, ja seuraavana päivänä kotiin.
Lähdin ihan bussilla vaan, ja sairaalasta saamani tukiliivit päällä.
Laskuja on minulle tullut tällä hetkellä alle 100 euroa. Sairauslomaa kirjoitettiin 4 viikkoa, ja minulla on nyt menossa se viimeinen viikko.
Kaksi ekaa viikkoa oli kipuja, mutta siihen auttoi särkylääke. Rankinta oli nukkua selällään, mutta nyt jo pystyy nukkumaan kyljellään. Itseäni jännitti eniten, että jospa nännit menettävät "tuntonsa"...minulla ainakin tunto palasi jo eka viikon aikana.
Tuntuu hyvältä, ja rinnat paranevat päivä päivältä.
Tänään kävin ostamassa EKAT UUDET LIIVIT, KOKOA B 85 !!! Oikeen nauratti, kun valitsin liivit tangosta, ja tuumailin, että noinkohan mahtuu...???
Nelikymppisenä saan kokea, mitä ne "KIINTEÄT JA TERHAKKAAT" ovat.....ei nimittäin pysy kynä rinnan alla ! (aikaisemmin olisi vaikka vasara pysynyt)
Suosittelen lämpimästi leikkausta, ja minulta saa kysyä, mitä mieleen tulee leikkaukseen liittyen...
Aurinkoista syksyä, ja kevyempää elämää toivottaen, Arja :-)

Äänestä
  • Samoin vastailen kaikenmoisiin kysymyksiin mitä pienennysleikkauksiin tulee.Joo,ennen olisi rintojen alla pysynyt koko penaali,nyt ei kynäkään.

    Äänestä

  • kuppi kirjoitti:

    Samoin vastailen kaikenmoisiin kysymyksiin mitä pienennysleikkauksiin tulee.Joo,ennen olisi rintojen alla pysynyt koko penaali,nyt ei kynäkään.

    Kiitos rohkaisevasta kirjoituksesta. Oma lähetteeni on lähtenyt viime viikolla. On ollut kovat niska-hartiakivut jo vuosia. Mulla pysyisi rinnan alla myös penaali ja ehkä sen lisäksi eväät.Kokoni on 85 e/f, riippuen firmasta.
    Kaikki kokemukset tervetulleita.

    Äänestä

  • kannatti ei pysy kynä alla ja leikkauksesta jo kaksi vuotta (uusia liivejä on kaapillinen :))

    Äänestä

  • isomyy kirjoitti:

    Kiitos rohkaisevasta kirjoituksesta. Oma lähetteeni on lähtenyt viime viikolla. On ollut kovat niska-hartiakivut jo vuosia. Mulla pysyisi rinnan alla myös penaali ja ehkä sen lisäksi eväät.Kokoni on 85 e/f, riippuen firmasta.
    Kaikki kokemukset tervetulleita.

    Moi "reppulaiset".
    Pari vuotta kesällä tein lopullisen päätöksen mennä pienennysleikkaukseen.Otin netin kautta selvää yksityisistä sairaaloista ja päädyin Turun Pulssiin koska se oli minua lähinnä.
    Sit ei kun Nordeaan kysymään lainaa.Se järjestyi.
    Soitin Pulsiin ja varasin ajan plastiikkakirurgille.Kävin Jussi Rintamäen vastaanotolla ja suunniteltiin aikataulu.Oli mahtavaa kun ei tarvinnut vakuutella leikkauksen tarvetta vaan ymmärrettiin asia heti.
    Muutaman viikon päästä tästä matkustin Turkuun jännittyneenä mutta onnellisena,VIHDOINKIN.
    Osastolla sain omahoitajan joka valmisteli minua.Lääkäri tuli paikalle ja tehtiin mittaukset ja lopulliset suunnitelmat.Sain todella upeaa palvelua.
    Sitten mentiinkin jo esilääkityksen jälkeen leikkaussaliin ja humps,akka nukutukseen ja n.kolmen tunnin leikkaus alkoi.

    Heräsin omahoitajani ääneen.Sain kipulääkettä.Siirrettiin omaan huoneeseen huilaamaan.Koko ajan kysyttiin vointia.Kuvittelin että olisin ollut koko yläkroppa siteissä ja mustana.Sidettä kyllä oli ja dreenit haavoissa.Dreeneistä "valui" verta (vähän) ja kudosnestettä.Hoitajat hoisivat homman ja vaihtoivat sidelappuja.
    Aamulla vointi väsynyt mutta ok.Sain kipulääkettä ja pärjäsin ihan hyvin.Lääkäri kävi katsastamassa tilanteen.Omahoitaja antoi kotihoito-ohjeet ja pääsin kotiin iltapäivällä.Siis olin yhden yön sairaalassa.Mieheni haki minut kotiin ja matka sujui hyvin.

    Kotona lepäilin,sain 5 viikkoa sairaslomaa.Otin parina päivänä vahvempaa särkylääkettä,muuten tavallista Buranaa.Kipu ei ollut paha.
    Haavat paranivat hyvin kotihoito-ohjeita seuraten.
    Kontrollikäynnillä kävin muutaman viikon päästä,kaikki ok.
    Haavat vaalenivat.Haavat rinnan alla,eivät häiritse.
    Uusien liivien ostaminen yhtä juhlaa.Hartiat kiittelivät ja rinnan aluset.Tiukemmat paidat saivat hurmokseen.Ryhti suoreni ja itsetunto parani.
    Jatkan mielelläni jos jotakuta kiinnostaa.Nyt pitää rientää hommiin.
    Syksyä kaikille.

    Äänestä

  • kuppi kirjoitti:

    Moi "reppulaiset".
    Pari vuotta kesällä tein lopullisen päätöksen mennä pienennysleikkaukseen.Otin netin kautta selvää yksityisistä sairaaloista ja päädyin Turun Pulssiin koska se oli minua lähinnä.
    Sit ei kun Nordeaan kysymään lainaa.Se järjestyi.
    Soitin Pulsiin ja varasin ajan plastiikkakirurgille.Kävin Jussi Rintamäen vastaanotolla ja suunniteltiin aikataulu.Oli mahtavaa kun ei tarvinnut vakuutella leikkauksen tarvetta vaan ymmärrettiin asia heti.
    Muutaman viikon päästä tästä matkustin Turkuun jännittyneenä mutta onnellisena,VIHDOINKIN.
    Osastolla sain omahoitajan joka valmisteli minua.Lääkäri tuli paikalle ja tehtiin mittaukset ja lopulliset suunnitelmat.Sain todella upeaa palvelua.
    Sitten mentiinkin jo esilääkityksen jälkeen leikkaussaliin ja humps,akka nukutukseen ja n.kolmen tunnin leikkaus alkoi.

    Heräsin omahoitajani ääneen.Sain kipulääkettä.Siirrettiin omaan huoneeseen huilaamaan.Koko ajan kysyttiin vointia.Kuvittelin että olisin ollut koko yläkroppa siteissä ja mustana.Sidettä kyllä oli ja dreenit haavoissa.Dreeneistä "valui" verta (vähän) ja kudosnestettä.Hoitajat hoisivat homman ja vaihtoivat sidelappuja.
    Aamulla vointi väsynyt mutta ok.Sain kipulääkettä ja pärjäsin ihan hyvin.Lääkäri kävi katsastamassa tilanteen.Omahoitaja antoi kotihoito-ohjeet ja pääsin kotiin iltapäivällä.Siis olin yhden yön sairaalassa.Mieheni haki minut kotiin ja matka sujui hyvin.

    Kotona lepäilin,sain 5 viikkoa sairaslomaa.Otin parina päivänä vahvempaa särkylääkettä,muuten tavallista Buranaa.Kipu ei ollut paha.
    Haavat paranivat hyvin kotihoito-ohjeita seuraten.
    Kontrollikäynnillä kävin muutaman viikon päästä,kaikki ok.
    Haavat vaalenivat.Haavat rinnan alla,eivät häiritse.
    Uusien liivien ostaminen yhtä juhlaa.Hartiat kiittelivät ja rinnan aluset.Tiukemmat paidat saivat hurmokseen.Ryhti suoreni ja itsetunto parani.
    Jatkan mielelläni jos jotakuta kiinnostaa.Nyt pitää rientää hommiin.
    Syksyä kaikille.

    koska sinut leikattiin meillä sama lääkäri minut vain leikattiin Jyväskylässä?

    Äänestä

  • kuppi kirjoitti:

    Moi "reppulaiset".
    Pari vuotta kesällä tein lopullisen päätöksen mennä pienennysleikkaukseen.Otin netin kautta selvää yksityisistä sairaaloista ja päädyin Turun Pulssiin koska se oli minua lähinnä.
    Sit ei kun Nordeaan kysymään lainaa.Se järjestyi.
    Soitin Pulsiin ja varasin ajan plastiikkakirurgille.Kävin Jussi Rintamäen vastaanotolla ja suunniteltiin aikataulu.Oli mahtavaa kun ei tarvinnut vakuutella leikkauksen tarvetta vaan ymmärrettiin asia heti.
    Muutaman viikon päästä tästä matkustin Turkuun jännittyneenä mutta onnellisena,VIHDOINKIN.
    Osastolla sain omahoitajan joka valmisteli minua.Lääkäri tuli paikalle ja tehtiin mittaukset ja lopulliset suunnitelmat.Sain todella upeaa palvelua.
    Sitten mentiinkin jo esilääkityksen jälkeen leikkaussaliin ja humps,akka nukutukseen ja n.kolmen tunnin leikkaus alkoi.

    Heräsin omahoitajani ääneen.Sain kipulääkettä.Siirrettiin omaan huoneeseen huilaamaan.Koko ajan kysyttiin vointia.Kuvittelin että olisin ollut koko yläkroppa siteissä ja mustana.Sidettä kyllä oli ja dreenit haavoissa.Dreeneistä "valui" verta (vähän) ja kudosnestettä.Hoitajat hoisivat homman ja vaihtoivat sidelappuja.
    Aamulla vointi väsynyt mutta ok.Sain kipulääkettä ja pärjäsin ihan hyvin.Lääkäri kävi katsastamassa tilanteen.Omahoitaja antoi kotihoito-ohjeet ja pääsin kotiin iltapäivällä.Siis olin yhden yön sairaalassa.Mieheni haki minut kotiin ja matka sujui hyvin.

    Kotona lepäilin,sain 5 viikkoa sairaslomaa.Otin parina päivänä vahvempaa särkylääkettä,muuten tavallista Buranaa.Kipu ei ollut paha.
    Haavat paranivat hyvin kotihoito-ohjeita seuraten.
    Kontrollikäynnillä kävin muutaman viikon päästä,kaikki ok.
    Haavat vaalenivat.Haavat rinnan alla,eivät häiritse.
    Uusien liivien ostaminen yhtä juhlaa.Hartiat kiittelivät ja rinnan aluset.Tiukemmat paidat saivat hurmokseen.Ryhti suoreni ja itsetunto parani.
    Jatkan mielelläni jos jotakuta kiinnostaa.Nyt pitää rientää hommiin.
    Syksyä kaikille.

    Hei

    Mikä sulla oli lähtökoko? Oletko kaikin puolin tyytyväinen tulokseen? Mikä on kokosi nyt?Paljonko pystyit vaikuttamaan lopputulokseen?
    Mulla on rintoja kainalossakin.Ikävät sekä painoltaan, että malliltaan.

    Äänestä

  • rentukka kirjoitti:

    kannatti ei pysy kynä alla ja leikkauksesta jo kaksi vuotta (uusia liivejä on kaapillinen :))

    Sinulta "Rentukka" voinkin sitten kysäistä erästä asiaa, joka pikkasen vaivaa.
    Sinun leikkauksestasi on kulunut jo pari vuotta...
    Kun kävin jälkitarkastuksessa viikko takaperin, lääkäri puhui "koirankorvasta", mitä minulle on ilmeisesti tuohon ala -arven päähän kehittymässä, siis rintojen väliin.
    Oliko Sinulla kenties tällaista "oiretta" ?
    Sen kuulemma pystyy korjausleikkauksessa noin puolen vuoden päästä puudutuksessa korjaamaan, mutta itsekseni ajattelin, että tuleeko se kaikille, vai vain meille "ylipainoisille". Olen 170 cm pitkä, ja painoa on 78 kiloa.
    Tällaista mietiskelen täällä...muuten hyvinkin tyytyväisenä.
    Arja :-)

    Äänestä

  • entinen DD kirjoitti:

    Sinulta "Rentukka" voinkin sitten kysäistä erästä asiaa, joka pikkasen vaivaa.
    Sinun leikkauksestasi on kulunut jo pari vuotta...
    Kun kävin jälkitarkastuksessa viikko takaperin, lääkäri puhui "koirankorvasta", mitä minulle on ilmeisesti tuohon ala -arven päähän kehittymässä, siis rintojen väliin.
    Oliko Sinulla kenties tällaista "oiretta" ?
    Sen kuulemma pystyy korjausleikkauksessa noin puolen vuoden päästä puudutuksessa korjaamaan, mutta itsekseni ajattelin, että tuleeko se kaikille, vai vain meille "ylipainoisille". Olen 170 cm pitkä, ja painoa on 78 kiloa.
    Tällaista mietiskelen täällä...muuten hyvinkin tyytyväisenä.
    Arja :-)

    Näyttää vastausten perusteella siltä, että leikkauksessa käyneet ovat olleet tyytyväisiä päätökseensä. Kukaan ei oo valittanu epäonnistumista tai surru pienentynyttä "massaansa" vaan ollu ilmeisesti pelkästään helpottunu... Hyvä, rohkaisua toivoinkin näkeväni, kun tänne eksyin ;) Mut tietysti ois hyvä kuulla niitä huonompiakin kokemuksia, niin tietää, millasen riskin ottaa.

    Tyytyväisiä on vissiin sekä kunnallisella että yksityisellä käyneet. Yksityisellä tietysti palvelu parempaa, mutta mä ainakin opiskelijana joudun odottamaan vuosia, että saan sellaiset tulot, joilla sinne pääsee. Lainaahan ei varmaan heru ilman vakityötä...

    Itseäni kyllä vielä arveluttaa toi imetyspuoli. Ehkä täytyy keskustella siitä jonkun (toivottavasti fiksun) lääkärin kanssa.

    Voihan olla, että käyn kyselemässä kunnalliselta, pääsiskö näillä "vaivoilla" sinne... jos ei, niin sitten ei auta ku odottelu, että rahat joskus riittää yksityiselle.

    Mutta jo pelkkä ajatus lohduttaa, että ei ehkä tarvii kärsiä ongelmasta koko ikäänsä :D On ollu ihanaa kuulla kommentteja!!

    Äänestä

  • Köyhä opiskelija kirjoitti:

    Näyttää vastausten perusteella siltä, että leikkauksessa käyneet ovat olleet tyytyväisiä päätökseensä. Kukaan ei oo valittanu epäonnistumista tai surru pienentynyttä "massaansa" vaan ollu ilmeisesti pelkästään helpottunu... Hyvä, rohkaisua toivoinkin näkeväni, kun tänne eksyin ;) Mut tietysti ois hyvä kuulla niitä huonompiakin kokemuksia, niin tietää, millasen riskin ottaa.

    Tyytyväisiä on vissiin sekä kunnallisella että yksityisellä käyneet. Yksityisellä tietysti palvelu parempaa, mutta mä ainakin opiskelijana joudun odottamaan vuosia, että saan sellaiset tulot, joilla sinne pääsee. Lainaahan ei varmaan heru ilman vakityötä...

    Itseäni kyllä vielä arveluttaa toi imetyspuoli. Ehkä täytyy keskustella siitä jonkun (toivottavasti fiksun) lääkärin kanssa.

    Voihan olla, että käyn kyselemässä kunnalliselta, pääsiskö näillä "vaivoilla" sinne... jos ei, niin sitten ei auta ku odottelu, että rahat joskus riittää yksityiselle.

    Mutta jo pelkkä ajatus lohduttaa, että ei ehkä tarvii kärsiä ongelmasta koko ikäänsä :D On ollu ihanaa kuulla kommentteja!!

    Moikkelis,
    Kiva juttu, kun keskustelu "aiheesta" viriää...
    Minun oli pakko kirjoittaa Sinulle (köyhä opiskelija) ja kertoa yksi juttu.
    Nimittäin minulle lääkäri sanoi, että imettäminen pienennetyillä rinnoilla epäonnistuu todella harvalla. Itse olen aikoinani 2 lasta synnyttänyt, molemmat pojat olivat nelikiloisia. Onnistuin imettämään ensimmäistä 2 kuukautta, ja toinen tyytyi maitomäärääni vain 4 viikkoa. Elikkä toisin sanoen, en ole mikään imettäjä -äiti, ja tänä päivänä pojat ovat 13 ja 15 vuotiaita, "pienempi" on 176 cm ja "isompi" on 189 cm, urheilullisia, lihaksikkaita, eikä poikia vaivaa allergiat tai muut sairaudet. Ovat syöneet kuin hevoset vauvasta lähtien, vaikka "alku" alkoikin tuttelilla.
    Nyt olen itse 40 v, ja biologinen kello tikittää. Olen eronnut, ja kohdannut uuden rakkauden, ja haaveenani olisi vielä saada lapsi. Ajatus siitä, että pystyisinkö vauvaa imettämään, ei minua häiritse yhtään. Joko maito nousee, tai sitten ei....onhan noita vastikkeita.
    Minulla on ainakin tunto jo tullut nänneihin, ja reagoivat ihan normaalisti....(esim. kylmä)

    Elä ihmeessä ajattele asiaa niin, että onko oikeen edes ajatella lapsen tekoa, jos vauvaa /vauvoja ei pysty imettämään. !!!! Meitä äitejä on niin erinlaisia, kuten rintojakin, mutta ei se siihen lapsen tekoon vaikuta. Lapsesi eivät varmasi tule "kärsimään" siitä, mikäli et pystyisi eka viikkoina imettämään, toiset äidithän imettävät vaikka vuoden, tai enemmänkin, mikä varmasti on ihana asia, mutta sitten on meitä, joilla sitä maitoa ei yksinkertaisesti tule, tai riitä vauvalle. Nelikilonen vauva ei tippoihin tyydy.

    Nyt on Sinulla se aika, jolloin voit ajatella itseäsi, ja tehdä "hurjan muodonmuutoksen". Etsi lääkäri, kenen kanssa voit keskustella asioista, kerro, että Sinulla on niska, -selkä ja hartiakipuja....(jos Sinulla juuri nyt niitä ei ole, niin luota vanhempaan, kyllä niitä tulee..) Kunnallisella puolella MINÄ ainakin sain Naistenklinikalla todella hyvää palvelua, ja olen tyytyväinen.
    Lääkäri mittasi "vapaana olevat rinnat" tuosta olkapään kohdalta, mistä ritsikan olkain kulkee, ja siitä nännin päähän. Jos luku ylittää 30 cm, niin sitten on "ylittänyt" vaaditun rajan. Minulla se oli 34 cm.
    Puoltava lääkärin lausunto kyllä tarvitaan... mutta kun siihen asti pääset, että tiedät olevasi jonossa, se on jo lottovoitto.
    Minä olen jo siinä vaiheessa, että "tuhlaan" täällä lottopottia, hymy huulilla ja katse eteenpäin suunnattuna....jospa vielä sen pikku prinsessankin saisi..?!? Arja :-)

    Äänestä

  • iso myy kirjoitti:

    Hei

    Mikä sulla oli lähtökoko? Oletko kaikin puolin tyytyväinen tulokseen? Mikä on kokosi nyt?Paljonko pystyit vaikuttamaan lopputulokseen?
    Mulla on rintoja kainalossakin.Ikävät sekä painoltaan, että malliltaan.

    Lähtötilanne oli dd/e 85.Olen ollut todella tyytyväinen.Koko nyt c/d 80,vaihtelee liiveistä riipppuen.Kokoon pystyin kovinkin vaikuttamaan.Lääkäri kyseli minun ajatuksiani ja kertoi omat mielipiteensä.Ajatus oli että kun olen aina ollut isorintainen ei kovin dramaattista muutosta kannata tehdä.Olen muutenkin pitkä:175kg ja n.70 kg.Nyt olen sopivan "rintainen".Jatketaan keskustelua taas.

    PS.Imetin ennen leikkausta muutaman viikon.Maitoa EI tullut lukuisista yrityksistä huolimatta.Pienennetyillä rinnoilla ei imetetä mutta mitäs sitten.Meidän poika veti Tuttelia ja oli/on hyvin kasvanut lapsi - ei allergioita.

    Äänestä

  • entinen DD kirjoitti:

    Moikkelis,
    Kiva juttu, kun keskustelu "aiheesta" viriää...
    Minun oli pakko kirjoittaa Sinulle (köyhä opiskelija) ja kertoa yksi juttu.
    Nimittäin minulle lääkäri sanoi, että imettäminen pienennetyillä rinnoilla epäonnistuu todella harvalla. Itse olen aikoinani 2 lasta synnyttänyt, molemmat pojat olivat nelikiloisia. Onnistuin imettämään ensimmäistä 2 kuukautta, ja toinen tyytyi maitomäärääni vain 4 viikkoa. Elikkä toisin sanoen, en ole mikään imettäjä -äiti, ja tänä päivänä pojat ovat 13 ja 15 vuotiaita, "pienempi" on 176 cm ja "isompi" on 189 cm, urheilullisia, lihaksikkaita, eikä poikia vaivaa allergiat tai muut sairaudet. Ovat syöneet kuin hevoset vauvasta lähtien, vaikka "alku" alkoikin tuttelilla.
    Nyt olen itse 40 v, ja biologinen kello tikittää. Olen eronnut, ja kohdannut uuden rakkauden, ja haaveenani olisi vielä saada lapsi. Ajatus siitä, että pystyisinkö vauvaa imettämään, ei minua häiritse yhtään. Joko maito nousee, tai sitten ei....onhan noita vastikkeita.
    Minulla on ainakin tunto jo tullut nänneihin, ja reagoivat ihan normaalisti....(esim. kylmä)

    Elä ihmeessä ajattele asiaa niin, että onko oikeen edes ajatella lapsen tekoa, jos vauvaa /vauvoja ei pysty imettämään. !!!! Meitä äitejä on niin erinlaisia, kuten rintojakin, mutta ei se siihen lapsen tekoon vaikuta. Lapsesi eivät varmasi tule "kärsimään" siitä, mikäli et pystyisi eka viikkoina imettämään, toiset äidithän imettävät vaikka vuoden, tai enemmänkin, mikä varmasti on ihana asia, mutta sitten on meitä, joilla sitä maitoa ei yksinkertaisesti tule, tai riitä vauvalle. Nelikilonen vauva ei tippoihin tyydy.

    Nyt on Sinulla se aika, jolloin voit ajatella itseäsi, ja tehdä "hurjan muodonmuutoksen". Etsi lääkäri, kenen kanssa voit keskustella asioista, kerro, että Sinulla on niska, -selkä ja hartiakipuja....(jos Sinulla juuri nyt niitä ei ole, niin luota vanhempaan, kyllä niitä tulee..) Kunnallisella puolella MINÄ ainakin sain Naistenklinikalla todella hyvää palvelua, ja olen tyytyväinen.
    Lääkäri mittasi "vapaana olevat rinnat" tuosta olkapään kohdalta, mistä ritsikan olkain kulkee, ja siitä nännin päähän. Jos luku ylittää 30 cm, niin sitten on "ylittänyt" vaaditun rajan. Minulla se oli 34 cm.
    Puoltava lääkärin lausunto kyllä tarvitaan... mutta kun siihen asti pääset, että tiedät olevasi jonossa, se on jo lottovoitto.
    Minä olen jo siinä vaiheessa, että "tuhlaan" täällä lottopottia, hymy huulilla ja katse eteenpäin suunnattuna....jospa vielä sen pikku prinsessankin saisi..?!? Arja :-)

    Niin mistä kohtaa olkapäätä tuo mitta tarkalleen otetaan, ihan hartian yläosasta, vaiko alempaa esim solisluun kohdalta?

    Äänestä

  • Mariah kirjoitti:

    Niin mistä kohtaa olkapäätä tuo mitta tarkalleen otetaan, ihan hartian yläosasta, vaiko alempaa esim solisluun kohdalta?

    Olen kuullut tästä "mitasta" erinlaisia versioita, ja senttimääräkin on vaihdellut 24-30. (?)
    Lopullisen päätöksen kait sitten tekee se lääkäri, ja huomioi myös rintojen rakenteen / henkilön rakenteen.
    Minulta kyllä se lääkäri mittasi ihan tuosta olkapään päältä lähtien.
    "Samaa rataa, kun ritsikan olkain lähtee menemään alas.
    Kun itse kerroin tästä "mittaustavasta" töissäni, olivat toimiston naiset iltasella käyneet omien rintojen mittaamiseen. Kuulin kyllä seuraava päivänä, että kahdeksalla kymmenestä "mitta täyttyi".....ja nämä naiset eivät ole kyllä mihinkään leikkaukseen menossa. Iän tuomaa maanvetovoimaa, eikä paino kuitenkaan ole rasitteena ;-), niin että ei kannate paniikkiin mennä, jos luku ylittyy. SE ei kuitenkaan ole aina tae, että leikkaukseen pääsee, kyllä siihen moni muukin asia vaikuttaa.
    Itselläni pahat selkäviat, jotka pitäisi nyt liikunnalla saada kuntoon, liikkumisen este suuressa määrin olivat rintani.
    Ensi viikosta alkaen suunta kohti lenkkipolkua, ja yksillä liiveillä vaan...:-)

    Toivottavasti tämä mitta -asia ei "pelästyttänyt" ketään ...tuli vaan mieleen, kuinka omissa ympyröissäni ystävilläni alkoivat tosiaankin mittaus -puuhat, siitä poikikin monta hymyn nostattamaa juttua.

    Äänestä

  • entinen DD kirjoitti:

    Olen kuullut tästä "mitasta" erinlaisia versioita, ja senttimääräkin on vaihdellut 24-30. (?)
    Lopullisen päätöksen kait sitten tekee se lääkäri, ja huomioi myös rintojen rakenteen / henkilön rakenteen.
    Minulta kyllä se lääkäri mittasi ihan tuosta olkapään päältä lähtien.
    "Samaa rataa, kun ritsikan olkain lähtee menemään alas.
    Kun itse kerroin tästä "mittaustavasta" töissäni, olivat toimiston naiset iltasella käyneet omien rintojen mittaamiseen. Kuulin kyllä seuraava päivänä, että kahdeksalla kymmenestä "mitta täyttyi".....ja nämä naiset eivät ole kyllä mihinkään leikkaukseen menossa. Iän tuomaa maanvetovoimaa, eikä paino kuitenkaan ole rasitteena ;-), niin että ei kannate paniikkiin mennä, jos luku ylittyy. SE ei kuitenkaan ole aina tae, että leikkaukseen pääsee, kyllä siihen moni muukin asia vaikuttaa.
    Itselläni pahat selkäviat, jotka pitäisi nyt liikunnalla saada kuntoon, liikkumisen este suuressa määrin olivat rintani.
    Ensi viikosta alkaen suunta kohti lenkkipolkua, ja yksillä liiveillä vaan...:-)

    Toivottavasti tämä mitta -asia ei "pelästyttänyt" ketään ...tuli vaan mieleen, kuinka omissa ympyröissäni ystävilläni alkoivat tosiaankin mittaus -puuhat, siitä poikikin monta hymyn nostattamaa juttua.

    en malttanut olla tarttumatta mittanauhaan ;)
    Eikä kyllä aluksi hymyilyttänyt yhtään kun pienennystarvetta ei ole ;) Olen raskaana niin kai ne rinnat kasvavat pituuttakin, toivottavasti ei jää kamalan pitkät ajokoirankorvat ;(
    Luku taisi lähempänä kolmeakymmentä, vaikka kuin monesti mittasin ja kuppikoko on nyt raskaana ollessa 75D. nyt kyllä naurattaa kun en ole ainut joka aloitti mittauspuuhat...;)
    Kiitos hauskasta vastauksesta.

    Äänestä

  • Mariah kirjoitti:

    en malttanut olla tarttumatta mittanauhaan ;)
    Eikä kyllä aluksi hymyilyttänyt yhtään kun pienennystarvetta ei ole ;) Olen raskaana niin kai ne rinnat kasvavat pituuttakin, toivottavasti ei jää kamalan pitkät ajokoirankorvat ;(
    Luku taisi lähempänä kolmeakymmentä, vaikka kuin monesti mittasin ja kuppikoko on nyt raskaana ollessa 75D. nyt kyllä naurattaa kun en ole ainut joka aloitti mittauspuuhat...;)
    Kiitos hauskasta vastauksesta.

    ONNELLISTA ODOTUSTA !!!!
    ...elä edes ajattele tässä vaiheessa mitään mittauksia, nauti raskaudesta, nauti tulevasta vauvasta ja imetyksestä. (ehkä lisää tulevista vauvoista)
    Raskaana ollessa me naiset muututaan ihan "toisiin lukemiin", kuin normaali oloissa.
    Jos sitten joskus (?) tulet kärsimään raskaista rinnoista ja säryistä, niin ota asia uudelleen harkintaan.
    Kyllä näissä rinta -asioissa riittää murehtimista myöhemmässä vaiheessa, Sinulla on nyt muuta mietittävää...

    Hyvää syksyä, ja onnellista odotusta ! :-)

    Äänestä

  • entinen DD kirjoitti:

    ONNELLISTA ODOTUSTA !!!!
    ...elä edes ajattele tässä vaiheessa mitään mittauksia, nauti raskaudesta, nauti tulevasta vauvasta ja imetyksestä. (ehkä lisää tulevista vauvoista)
    Raskaana ollessa me naiset muututaan ihan "toisiin lukemiin", kuin normaali oloissa.
    Jos sitten joskus (?) tulet kärsimään raskaista rinnoista ja säryistä, niin ota asia uudelleen harkintaan.
    Kyllä näissä rinta -asioissa riittää murehtimista myöhemmässä vaiheessa, Sinulla on nyt muuta mietittävää...

    Hyvää syksyä, ja onnellista odotusta ! :-)

    Oikein hyvää syksyä myös sinulle :)

    Äänestä

  • entinen DD kirjoitti:

    Sinulta "Rentukka" voinkin sitten kysäistä erästä asiaa, joka pikkasen vaivaa.
    Sinun leikkauksestasi on kulunut jo pari vuotta...
    Kun kävin jälkitarkastuksessa viikko takaperin, lääkäri puhui "koirankorvasta", mitä minulle on ilmeisesti tuohon ala -arven päähän kehittymässä, siis rintojen väliin.
    Oliko Sinulla kenties tällaista "oiretta" ?
    Sen kuulemma pystyy korjausleikkauksessa noin puolen vuoden päästä puudutuksessa korjaamaan, mutta itsekseni ajattelin, että tuleeko se kaikille, vai vain meille "ylipainoisille". Olen 170 cm pitkä, ja painoa on 78 kiloa.
    Tällaista mietiskelen täällä...muuten hyvinkin tyytyväisenä.
    Arja :-)

    ne rintojen sivulla ja ne leikattiin paikallispuudutuksella pois eli ei mikään iso toimenpide

    Äänestä

  • kuppi kirjoitti:

    Lähtötilanne oli dd/e 85.Olen ollut todella tyytyväinen.Koko nyt c/d 80,vaihtelee liiveistä riipppuen.Kokoon pystyin kovinkin vaikuttamaan.Lääkäri kyseli minun ajatuksiani ja kertoi omat mielipiteensä.Ajatus oli että kun olen aina ollut isorintainen ei kovin dramaattista muutosta kannata tehdä.Olen muutenkin pitkä:175kg ja n.70 kg.Nyt olen sopivan "rintainen".Jatketaan keskustelua taas.

    PS.Imetin ennen leikkausta muutaman viikon.Maitoa EI tullut lukuisista yrityksistä huolimatta.Pienennetyillä rinnoilla ei imetetä mutta mitäs sitten.Meidän poika veti Tuttelia ja oli/on hyvin kasvanut lapsi - ei allergioita.

    Moikka
    Otin mittanauhan ja pääsin molemmilla yli 30 sentin. Lähetteeni on kirjattu khks:ssa viime viikolla ja odottelen jatkoa.
    Itselläni lapset jo tehty ja ikää 46v.

    Äänestä

  • kuppi kirjoitti:

    Moi "reppulaiset".
    Pari vuotta kesällä tein lopullisen päätöksen mennä pienennysleikkaukseen.Otin netin kautta selvää yksityisistä sairaaloista ja päädyin Turun Pulssiin koska se oli minua lähinnä.
    Sit ei kun Nordeaan kysymään lainaa.Se järjestyi.
    Soitin Pulsiin ja varasin ajan plastiikkakirurgille.Kävin Jussi Rintamäen vastaanotolla ja suunniteltiin aikataulu.Oli mahtavaa kun ei tarvinnut vakuutella leikkauksen tarvetta vaan ymmärrettiin asia heti.
    Muutaman viikon päästä tästä matkustin Turkuun jännittyneenä mutta onnellisena,VIHDOINKIN.
    Osastolla sain omahoitajan joka valmisteli minua.Lääkäri tuli paikalle ja tehtiin mittaukset ja lopulliset suunnitelmat.Sain todella upeaa palvelua.
    Sitten mentiinkin jo esilääkityksen jälkeen leikkaussaliin ja humps,akka nukutukseen ja n.kolmen tunnin leikkaus alkoi.

    Heräsin omahoitajani ääneen.Sain kipulääkettä.Siirrettiin omaan huoneeseen huilaamaan.Koko ajan kysyttiin vointia.Kuvittelin että olisin ollut koko yläkroppa siteissä ja mustana.Sidettä kyllä oli ja dreenit haavoissa.Dreeneistä "valui" verta (vähän) ja kudosnestettä.Hoitajat hoisivat homman ja vaihtoivat sidelappuja.
    Aamulla vointi väsynyt mutta ok.Sain kipulääkettä ja pärjäsin ihan hyvin.Lääkäri kävi katsastamassa tilanteen.Omahoitaja antoi kotihoito-ohjeet ja pääsin kotiin iltapäivällä.Siis olin yhden yön sairaalassa.Mieheni haki minut kotiin ja matka sujui hyvin.

    Kotona lepäilin,sain 5 viikkoa sairaslomaa.Otin parina päivänä vahvempaa särkylääkettä,muuten tavallista Buranaa.Kipu ei ollut paha.
    Haavat paranivat hyvin kotihoito-ohjeita seuraten.
    Kontrollikäynnillä kävin muutaman viikon päästä,kaikki ok.
    Haavat vaalenivat.Haavat rinnan alla,eivät häiritse.
    Uusien liivien ostaminen yhtä juhlaa.Hartiat kiittelivät ja rinnan aluset.Tiukemmat paidat saivat hurmokseen.Ryhti suoreni ja itsetunto parani.
    Jatkan mielelläni jos jotakuta kiinnostaa.Nyt pitää rientää hommiin.
    Syksyä kaikille.

    Miten kauan olit siteissä? Koska sait liivit ylle ja millaiset? Kuinka pian sait harrastaa liikuntaa? Itse tanssin hulaa. KIRJOITTELE

    Äänestä

  • rentukka kirjoitti:

    ne rintojen sivulla ja ne leikattiin paikallispuudutuksella pois eli ei mikään iso toimenpide

    Onko Oysissa leikattuja tai leikkausjonossa olevia?Kuinka kauan jonotit tai olet jonottanut leikkaukseen pääsyä?

    Äänestä

  • Itse olin rintojenpienennysleikkauksssa pari viikkoa sitten ja leikkaus sujui ihan hyvin,painoa hävisi yhteensä reilu 2 kiloa eli kudosta poistettiin melkoinen määrä. Viikko takaperin sai antibioottikuurin, koska rintojen alla olevat haavat erittivät ja punoittivat. Minut leikannut lääkäri ei näitä haavan ärtymisiä ja tulehduksen alkua ole nähnyt, jälkitarkastus on vasta 15.11. Kipuja ei enää ole niin paljon kuin viime viikolla, mutta vihlomista ja pistelyä tuntuu aika ajoin, välillä tosi kivuliaasti. Kertokaa te, jotka olette käyneet tämän leikkauksen läpi, esiintyikö teilläkin näitä vihlomisia ja pistelyitä ja kuinka kauan? Entä kuinka kauan käytitte teippejä haavojen päällä ja minkälaista teippiä teidän suositeltiin käyttää. Minkälaisia liivejä käytitte(sairaalasta saatujen lisäksi)? Itse ostin kahdet urheiluliivit, koska sairaalasta saadut liivien ympärysmitta oli liian suuri eikä näin tukenut kunnolla rintoja.Seuraavaa kokoa, joka olisi ollut minulle sopiva, ei talosta löytynyt. Olen kyllä tyytyväinen pienempiin rintoihini ja tehtyyn työhön, mutta haluan vain kuulla muidenkin kokemuksia pistelyistä ja vihlomisista. Lisäksi rintalihaksissa on kireyttä ja jännitystä, ihan niin kuin olisi tehnyt jotain treeniä niillä. Luultavasti kaikki kuuluu asiaan, mutta toivottavasti joku vastaisi ja kertoisi onko ollut samanlaisia kokemuksia?

    Äänestä

  • ihmettelevä kirjoitti:

    Itse olin rintojenpienennysleikkauksssa pari viikkoa sitten ja leikkaus sujui ihan hyvin,painoa hävisi yhteensä reilu 2 kiloa eli kudosta poistettiin melkoinen määrä. Viikko takaperin sai antibioottikuurin, koska rintojen alla olevat haavat erittivät ja punoittivat. Minut leikannut lääkäri ei näitä haavan ärtymisiä ja tulehduksen alkua ole nähnyt, jälkitarkastus on vasta 15.11. Kipuja ei enää ole niin paljon kuin viime viikolla, mutta vihlomista ja pistelyä tuntuu aika ajoin, välillä tosi kivuliaasti. Kertokaa te, jotka olette käyneet tämän leikkauksen läpi, esiintyikö teilläkin näitä vihlomisia ja pistelyitä ja kuinka kauan? Entä kuinka kauan käytitte teippejä haavojen päällä ja minkälaista teippiä teidän suositeltiin käyttää. Minkälaisia liivejä käytitte(sairaalasta saatujen lisäksi)? Itse ostin kahdet urheiluliivit, koska sairaalasta saadut liivien ympärysmitta oli liian suuri eikä näin tukenut kunnolla rintoja.Seuraavaa kokoa, joka olisi ollut minulle sopiva, ei talosta löytynyt. Olen kyllä tyytyväinen pienempiin rintoihini ja tehtyyn työhön, mutta haluan vain kuulla muidenkin kokemuksia pistelyistä ja vihlomisista. Lisäksi rintalihaksissa on kireyttä ja jännitystä, ihan niin kuin olisi tehnyt jotain treeniä niillä. Luultavasti kaikki kuuluu asiaan, mutta toivottavasti joku vastaisi ja kertoisi onko ollut samanlaisia kokemuksia?

    Hei vaan,
    ...kyllä pistely ja vihlominen kuuluvat asiaan. Minulla sitä keski melkein sen 4 viikkoa, mitä sairauslomaa kirjoitettiin.
    Varsinkin silloin, kun nousi sängystä ylös, niin tuntui siltä, kun siellä rintojen sisällä "joku" jotenkin valuisi paikoilleen. Vaikea selittää, mutta ihmeellistä vihlomista ja särkyä. Ei niin kovaa, etteikö pystyisi elämään ja olemaan, mutta kipuja kuitenkin.
    Minä myös ostin parit urheiluliivit, koska ne sairaalasta saadut liivit olivat liian suuret.
    Nyt minun leikkauksesta on kulunut yli 2 kuukautta, haavat parantuneet erittäin hyvin ja tunto palautunut. Jopa nännit reagoivat kosketukseen ja kylmään.
    Käytin arpien päällä 2 viikkoa sitä "hengittävää laastaria", mitä apteekista saa. Nyt rasvaan arvet päivittäin, ja hyvässä kunnossa ovat.
    Olen jo uskaltanut käyttää liivejä, joissa on kaarituki, eikä mikään satu tai hankaa.

    Kyllä ne kivut menevät ohi, odota vain rauhassa.
    Muista tehdä jumppaliikkeitä, mitä Sinulle (toivottavasti) neuvottiin sairaalassa.

    Kyllä elämä tuntuu kevyeltä ! :-)

    Äänestä

  • entinen DD kirjoitti:

    Hei vaan,
    ...kyllä pistely ja vihlominen kuuluvat asiaan. Minulla sitä keski melkein sen 4 viikkoa, mitä sairauslomaa kirjoitettiin.
    Varsinkin silloin, kun nousi sängystä ylös, niin tuntui siltä, kun siellä rintojen sisällä "joku" jotenkin valuisi paikoilleen. Vaikea selittää, mutta ihmeellistä vihlomista ja särkyä. Ei niin kovaa, etteikö pystyisi elämään ja olemaan, mutta kipuja kuitenkin.
    Minä myös ostin parit urheiluliivit, koska ne sairaalasta saadut liivit olivat liian suuret.
    Nyt minun leikkauksesta on kulunut yli 2 kuukautta, haavat parantuneet erittäin hyvin ja tunto palautunut. Jopa nännit reagoivat kosketukseen ja kylmään.
    Käytin arpien päällä 2 viikkoa sitä "hengittävää laastaria", mitä apteekista saa. Nyt rasvaan arvet päivittäin, ja hyvässä kunnossa ovat.
    Olen jo uskaltanut käyttää liivejä, joissa on kaarituki, eikä mikään satu tai hankaa.

    Kyllä ne kivut menevät ohi, odota vain rauhassa.
    Muista tehdä jumppaliikkeitä, mitä Sinulle (toivottavasti) neuvottiin sairaalassa.

    Kyllä elämä tuntuu kevyeltä ! :-)

    Niistä jumppaohjeista kiinnostuin, nimittäin ei minulle annettu minkäänlaisia jumppaohjeita. Minkälaisia jumppaohjeita sinulle annettiin ja saitko ne kirjallisena? Voisitko kirjoittaa jonkinlaisia vinkkejä niistä ohjeista! Kiitos, että kannustitte kertomalla kokemuksistanne!

    Äänestä

  • ihmettelevä kirjoitti:

    Niistä jumppaohjeista kiinnostuin, nimittäin ei minulle annettu minkäänlaisia jumppaohjeita. Minkälaisia jumppaohjeita sinulle annettiin ja saitko ne kirjallisena? Voisitko kirjoittaa jonkinlaisia vinkkejä niistä ohjeista! Kiitos, että kannustitte kertomalla kokemuksistanne!

    Hei,
    Voi harmi, jos sairaalan jumpparilla on ollut niin kiire, ettet ole jumppaohjeista saanut.
    Minulle jumppari kävi Naistenklinikalla henk.kohtaisesti näyttämässä liikkeet.
    Sain ne myös kirjallisena.
    Liikkeet ovat pääosin käsien nosto/venytys liikkeitä eteen, -taakse, -sivulle, hartioitten pyörittämistä...jne.
    Apuna voi käyttää esim. kävelysauvaa, ei missään nimessä mitään painavaa esinettä.
    Jos uskallat laittaa osoitteesi minun sähköpostiini, niin voin lähettää Sinulle postitse sen ohjeen. (otan töissä kopion)
    [email protected]
    Minulle jumppari sanoi, että reipas kävely ulkona, ja venytykset, mitkä eivät satu, ovat parasta liikuntaa.
    Näillä syyskeleillä ei nyt paljoa ulkona tule liikuttua, joten venytykset sisätiloissa kotona erittäin tärkeitä.
    Kyllä sitä kummasti parani, vaikka alussa epäilin suuresti, että eikö tämä kipu koskaan hellitä. :-)

    Äänestä

Maaliskuussa -05 kävin plastiikkakirurgin konsultaatiossa. Leikkausaika on sovittu nytlokakuulle -05, joten jonotus mielestäni varsin kohtuullinen, varsinkin näin Helsingissä asuvalle.

Äänestä

Ilo ylimmillään,eilen soitettiin leikkausaika.Kävin kirurgin vastaanotolla(kunnallinen) viimekuun puolessavälissä ja mut laitettiin leikkausjonoon ja sit eilen tuli yllätys puhelu,mut leikataan tänkuun vipapäivä.Jännittää aivan kauheesti mutta tämä on kuin lottovoitto!

Äänestä
  • se aika tuli kyllä todella nopeasti. Itse joudun odottamaan kunnallisella 2 kuukautta että pääsen edes magneettikuvauksiin. Onnea!

    Äänestä

Kuinka kauan annoitte teippien olla paikoillaan ja pidittekö teippien jälkeen haava alueella mitään?Milloin kannattaa aloittaa haava alueen rasvaus???

Äänestä

Sinuna en menisi IKINÄ OYSIIN LEIKATTAVAKSI! Pahimmassa tapauksessa voivat suorittaa RADIGAALIN RINTOJENPOISTOLEIKKAUKSEN! Ja jos näin käy, niin kuvittelet vaan saavasti MISTÄÄN ikinä minkäänlaista korvausta, saati edes myönnytystä koko vahinkoon...

Kerran olen OYSISSA leikkauksessa käynyt, suoritettiin VÄÄRÄ TOIMENPIDE (radigaali poisto) ja koko homma siivottiin ö-mappiin valheellisilla saneluilla, jälkikäteen siis.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Rintava Riina kirjoitti:

Kuinka kauan joutuu kunnallisella puolella odottamaan leikkausaikaa?Ens kuussa aika kirurgin juttusille ja sit laitetaan leikkausjonoon.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu