Miten tästä selviää?
Mies lähti ja jäin yksin kahden pienen lapsen kanssa(3 ja 6 vuotiaat).
Minulla ei ole ketään aikuista jolle puhua.
Vanhempani ovat kuolleet, eikä ystävättäriä ole.
Mihinkään ammattiauttajalle en haluaisi mennä, koska kaipaan lähinnä juttuseuraa.
Ei ole juttu-tuttuja kertynyt koska olen elänyt vain lapsilleni ja perheelleni.
Mies lähti ja jäin yksin kahden pienen lapsen kanssa(3 ja 6 vuotiaat).
Minulla ei ole ketään aikuista jolle puhua.
Vanhempani ovat kuolleet, eikä ystävättäriä ole.
Mihinkään ammattiauttajalle en haluaisi mennä, koska kaipaan lähinnä juttuseuraa.
Ei ole juttu-tuttuja kertynyt koska olen elänyt vain lapsilleni ja perheelleni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yhteys heti aamulla kriisikeskukseen,niin sieltä saat ns.ensiavun...eli pääset purkamaan tuntoja keskustelemalla.Stemppiä sinulle,kyllä se vielä siitä...
Hei,
älä tosiaan pidä eroa itselläsi. Juttele vaikka töissä jonkun työkaverin kanssa, niin tietysti jos olet töissä. Itse olen aina toiminut niin ja ihan hyvin on toiminut. Soita vaikka jollekin kyllä ystävää hädässä autetaan.
Niin ja väestöliitosta ainakin minä sain ihan hyvää juttuseuraa myös. Tosin en heti, mutta melko pian. Itse keskustelin jonkun hoitajan kanssa ja hän oli oikein mukava ja kiva.
Voimia sinulle!
Kovaahan se on mutta et ole yksin.
Lapsesi ovat kanssasi. Olet elänyt heille.
Elä edelleenkin. Juttuseuraa varmasti löytyy.
Täytyy vaan järjestää itsensä joskus vapaaksi
ja etsiä juttuystäviä.
Mä mielelläni kuuntelen. Kirjoita ja katsellaan sit et asutaanko lähellä tai halutaanko vaihtaa puh.numeroita. Ensin vaan kirjoiteltais.
Meillä on ollut kriisiä avioliitossa ja olen ollut kovin ahdistunut ja yksin. Nyt on helpompi hengittää... Vielä ollaan samankaton alla ja katsellaan.. Yksi lapsi meillä on.
Itse olen saanut helpotusta purkamalla mieltä painavia asioita vaikka kenelle ja kirjoitellut vaikka mihin. Oikein sääliksi käy ystäviäni, kun ovat tätä mun jauhamista joutuneet ottamaan vastaan, mut kas kummaa se on tuottanut tulosta ja olen löytänyt taas itseäni. Se puhuminen ja jauhaminen on auttanut mua, siksi kannustan suakin tuomaan asioita ulos. Sit puolen vuoden tai vuoden päästä huomaat ajattelevasi monista asioista aivan eritavoin. Mikä tärkeintä: itsensä kanssa pitää elää aina, itse on tärkein, jos itse ei voi hyvin, niin kuinka olla äiti, vaimo, rakastaja...
Minä kyllä luulin, että kun näistä avioeroista ja pettämisestä ja kaikesta on lehdissä vuosikymmeniä kohkattu, niin tällaisia naisia ei vaan enää löytäisi. Jotka siis laittavat kaikki yhden kortin varaan.
Niin makaa kuin petaa.