Anteeksi antaminen

.........kerran pettää pettää toisenkin kerran. Minä en ainakaan enää voisi luottaa.

En antaisi anteeksi. Varsinkaan valehtelua. Se on pahempi kuin itse teko.

Petetyksi tuleminen on todella vaikeaa antaa anteeksi, mutta jotkut ovat siitä selvinneet. Miehellä oli suhde 8 vuotta ja sain sen tietää äskettäin. Koko elämä on menettänyt merkityksensä enkä jaksa kuin muutaman tunnin aina eteenpäin. Katselen entisiä valokuvia ja ajattelen että mimmi oli kuvioissa jo tuolloin. En arvosta enää edes itse itseäni! Miksi parisuhteen ongelmia paetaan niin helposti vieraan syliin ja heitetään samalla pois jotain arvokasta ???

Terve vaan. Toivon sulle voimia koko sydämestäni. En kannata pitkien suhteiden anteeksiantamista, se hajottaa jotakin niin syvältä, että sitä on vaikea korjata.

Yksittäisiä virheitä tapahtuu, koska ihmisiä tässä ollaan. Itse en mitenkään ylpeänä sano, että petin miestäni yhden kerran toisen miehen kanssa sängyssä. Se oli itselleni hätähuuto, koska olin jo pitkään ilmaissut miehelleni sitä, että kaipaan enemmän huomiota, ja että kaikki pyörii vain kodin ja lapsen ympärillä. Vaikka olen ns. uraäiti ja saan paljon "kicksejä" töiden kautta, ei se voi korvata oman parisuhteen arvoa. Olimme etääntyneet toisistamme ja hain tästä yhdestä yöstä jotakin korviketta. No, en saanut yhtään mitään, ikäänkuin varmuudeksi valkkasin miehen, joka ei oikeastaan herättänyt minussa yhtään mitään tunteita. Siten tiesin, etten jäisi korvien välistäni keneenkään kiinni.

Parin viikon jälkeen minun oli kerrottava miehelleni. Hän oli lähinnä surullinen puolestamme ja tiedosti kyllä minun "varoittaneen". Mielestäni (ja uskokaa tai älkää, myös mieheni mielestä) suhteemme on nyt muutama kk tämän jälkeen päässyt uudelle tasolle. Rakkaus on alkanut kasvaa uudelleen, emmekä enää ole itsestäänselvyyksiä toisillemme.

Riippuu parisuhteesta ja ihmisistä, koska kannattaa ja koska ei kannata antaa anteeksi. Itse tiedän, että en olisi ikipäivänä voinut pitää toista suhdetta mieheni ohella -tämä yksittäinen moka jäi takuulla viimeisekseni. Se herätti minut todellisuuteen. Ei pidä paikkaansa sekään käsitys, että jos kerran pettää, pettää toisenkin. Se riippuu motiiveista -en hakenut rinnakkaissuhdetta, eikä mieheni ja minun seksielämässä ollut mitään vikaa. Koin vain muuten itseni yksinäiseksi ja otin kovat käyttöön. Ylpeä en ole.

Harkitse anteeksiantamista, jos naisesti on se oikea.

Tuntuu hassulta lukea että muillakin on vähän samanlaisia ongelmia. olemme olleet yhdessä 6.5 vuotta. ja sain kuulla 3viikkoa sitten että rakas avovaimoni on ollut/pitänyt suhdetta minun parhaaseen kaveriini joka on minuakin 10vuotta vanhempi.. se on "kuulemma" alkanut noin. 3vuotta sitten kun meillä oli pahoja riitoja. ja sittemmin hiipunut.. mutta taas tänä kesänä se alkoi uudestaan. luotin täydellisesti naiseeni. kunhän sanoi menevänsä kaverinikanssa museoon ym.. mutta todellisuus oli toista.. sain asian tietää kun kun vahingossa näin hänen sähköpostinsa.. ja siellä oli noin. 30 viestiä päättyen sanoihin RAKKAUDELLA..ym ym.. sitä tunnetta en osaa kuvailla kun luin yhden viesteistä missä luki.. kiitos ihanasta sunnuntaista.. maistut vieläkin suussani.. ja tarina jatkui. miten todella voin enään luottaa häneen. kun hän pystyy tekemään minulle näin.. salaamaan asian 3vuoden ajan.. nyt olen valitettavasti joutunut asumaan saman ihmisen kanssa samassa asunnossa ja tänään huomasin että olen taas rakastumassa häneen.. mitä todella teen..? tuntuu että en löytäisi tosi rakkautta enään..! onnekseni lähetin ne kaikki postit omaan s.postiini.. ja tänään sattumalta luin niitä ja olen taas yhtä hajalla kuin kolmeviikkoa sitten.. ja taas tuli kyynel silmään.. kiitos etä luitte tänne asti hölmöä tarinaa.. elämä (toivottavasti) jatkuu.. T:aksu

Miksi lopettaa toimiva/mukava suhde yhteen syrjähyppyyn? Huonon tietysti voisi lopettaakin. Mutta sen nyt lopettaisi jo ennen syrjähyppyjäkin.

Mielestäni ei, kerran petturi aina petturi, tietenkin puhun vain omasta kokemuksestani ja me kaikki olemme erinlaisia, kerron itse nyt näin pettäjän kantilta. Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä n9 vuotta ja olen pettänyt häntä kerran kolme vuotta sitten kesällä ja se legendaarinen toinen kerta oli viime viikonloppuna ja vielä mihen todella hyvän ystävän kanssa ja vielä suht selvin päin molemmat. En ole kertonut kummastakaan kerrasta miehelleni enkä tule koskaan kertomaankaan, koska tiedän miten paljon se häntä satuttaisi, tieto lisää tuskaa. Mutta helppo ei ole pettäjänkään tie, mietin miten pystyn elämään aviomieheni kanssa lopun elämääni valheessa ja itse elämään itseni kanssa, syyllisyys painaa. Joku toinenkin näkyi kirjoittavan aika samantyyppisen tarinan, tunnen itse myös etten saa tarpeeksi hellyyttä ja huomiota miheltäni, tiedän ettei se ole mikään tekosyy, mutta lapset, työ ja arki on joskus niin kertakaikkisen uuvuttavaa, että on helppoa paianutua jonkun muun kainaloon eikä puhua mistään arkisesta, olla vain ja nauttia toisen ihmisen läheisyydestä!
Tämä ei ollut sinulle mikään "saarna", että olisit kohdellut naistasi jotenkin huonosti, älä ymmärrä väärin, mutta toivotan sinulle jaksamisia.

Olen petetyksi tullut, ihan vereslihalla asiasta.Kun asia tuli julki,en kokenut vihaa raivoa;ei tullut mieleen lähteä tekemään kukkapenkkejä uusiksi,ei tehdä arabianvaihtoviikkoa, VAAN koin itseni surulliseksi,kaunis särötön palapeli oli tippunut lattialle ja hajonnut yksiin osiin.Miten alan sitä keräämään kokoon,aloin heti miettiä.Päällimmäinen asia,johon jäin oli ANTEEKSI ANTAMINEN.Annoin anteeksi, en tekstiviestillä,puhelimessa vaan ihan nokatusten itkevä,syrkynyt mies sylissäni.Ja MIKSI!Rakkaudesta,ja olen päättänyt ettei yhdellä jutulla,joka oli ollut yhden yönjuttu pilata meidän hyvää hommaa.Pelkäänkö? En,sillä asia on niin selvä, jos pelkää uutta petetyksitulemista ei uskalla elää.Mutta yhtään harha-askelta ei voi tulla enää,silloin on peli poikki.
Nyt joku voi ajatella, että hullu akka.Saat tehdä niin.Kun pystyy antaan anteeksi,on helpompi jatkaa elämää.Anteeksi antamuksesta on helppo lähteä liikkeelle.Anteeksi antavalla sanotaan olevan suuri sydän ja hyvä itsetunto.

Miksi käytät sanaa "pitäisi"? Ei kenenkään "pidä" antaa anteeksi, vaan se anteeksianto tulee, jos on tullakseen. Mitä se anteeksianto on, jos sen tekee vain siksi, että "pitäisi"?

Anteeksiantaminen ei minusta ole kovin järkevä idea, jos se tehdään muista syistä, kuin anteeksiantamisen ilosta. Eikä sen aika ole vielä aikoihin, jos on vasta äskettäin tullut loukatuksi.

Anteeksianto ei tarkoita automaattisesti suhteen jatkumista eikä pettämisen unohtamista eikä velvoita mihinkään jatkossa. Se tarkoittaa vain anteeksiantoa, mikä tietysti keventää anteeksiantamisen taakkaa. JA se on täysin vapaaehtoista - ei kenenkään "pidä" tehdä sitä. Jos loukkaat, älä vaadi anteeksiantoa ja jos taas olet loukattu, sinun ei ole mikään pakko antaa anteeksi.

Minusta anteeksiantaminen tapahtuu samalla hetkellä, kun vihaaminen päättyy.